Lauantaiaamu. Ei voi puhua rauhallisesta viikonloppuaamusta, vaikkei aivan kukonlaulun aikaan tarvinnutkaan herätä. Kiire tuli, kun yritettiin luotsata lapset aamupesulle ja lähtövalmiiksi kymmeneksi. Vähän siitä myöhästyttiin, mutta Kulttuuritalolla oltiin sentään ajoissa. Yhdeltätoista oli esikoisen kenraaliharkkojen lava-aika ja sitä ennen piti vaihtaa vaatteet. Perään sitten puoli kahdeltatoista lavalle pääsivät pikku-pingviinit, tosikoinen joukossaan. Kenraalit menivät hienosti, kyllä he ovatki suloisia pieniä tanssijoita!

 

Kenraalien jälkeen kiidimme kotiin, pikainen (ja hiukan epätoivoinen) yritys saada lapset syömään jotain ja vaatteiden vaihto. Kiire tuli taas, mikä oli odotettavissakin, mutta oltiin sentään ajoissa tyttöjen pikkuisen serkkuvauvan ristiäisissä. Ristiäiset olivat mukavat ja tyttö sai kauniin nimen. Meidän tytöt olisivat voineet käyttäytyä vähän paremminkin, mutta näkyvissä oli jo aamupäivän juokseminen ja tanssikoulun kevätjuhlan jännittäminen.

 

Ristiäisten jälkeen kotiin, jälleen vaatteiden vaihto ja loppuilta vietettiin tyttöjen isompien serkkujen ja isänsä luona. Lapset pomppivat trampoliinilla ja välillä olivat villihevosia.

 

Sunnuntaiaamu. Muilla sentään ei kiire, mutta minä yritin saada itseni ovesta ulos jo yhdeksältä. Auto Kultsan pihalle ja spåralla Finlandiatalolle. Päivän ensimmäinen tanssiesitys Naisten Kympin alkushowssa – ja ahtaalla pienellä lavalla meni rytmit pieleen alussa. Loppu sujui mallikkaammin, alkuosalle ei oikein voinut kuin nauraa (kun sitä videolta katsottiin). Ei onneksi elämästä ja kuolemasta kysymys!

 

Hetkeksi jäin vielä katsomaan setätätejä eli Osku Heiskasta ja Jarkko Valteeta, sitten kaverin kanssa pyörähdys Maailma Kylässä -festareilla Kaisanimessä. Se päivän leisurely hetki upeassa auringonpaisteessa (enkä edes tajunnut, että hartiat ja dekoltee vähän paloivat). Sitten soi puhelin. Leppoisa vapaa-aikani ennen kevätjuhlaesityksiä loppui kuin leikaten.

 

Mies siellä soitti. Oli matkalla viemään lapsia synttäreille HopLopiin, kun armas Mazdamme otti ja levisi, taas! Ajoivat moottoritietä, kun tuulettimen hihna posahti. Esikoinen kuulemma takapenkillä rukoili, että pääsisivät seuraavasta rampista ylös Keimolan Nesteelle ennen kuin akku hyytyy – ja pääsiväthän he. Miehen ja lasten matka jatkui taksilla, sillä välin kun minä syöksyin ratikalla Kultsalle ja ajoin HopLopiin hakemaan miestä.

 

Mies toi minut takaisin Kultsalle, jotta ehdin omaan esitykseeni siellä ja ajoi takaisin HopLopiin noutamaan lapset synttäreiltä ja taas takaisin Kultsalle illan näytökseen, missä lapsetkin viimein esiintyivät. Vaatteiden vaihtoa, esityksen katsomista, omia tanssiesityksiä. Välillä katosi tosikoinen, välillä esikoinen. Tajusin kotimatkalla, että olin Finlandiatalolla syödyn lounaan jälkeen syönyt peräti yhden ruisleivän. Oli jo vähän nälkä…

 

Tanssit menivät kuitenkin hyvin. Me paikattiin se, mitä kympissä tuli mokattua, ja lasten esitykset – noh, ne pienet on aina yhtä hellyyttäviä (joskaan en tosikoista edes tunnistanut sieltä, kaikki pingut olivat niin samannäköisiä…) ja esikoisen esitys meni hienosti 🙂 Sen verran itsekritiikkiä tuli, että alun askeleet eivät kuulemma menneet nappiin. Eipä sen virheetöntä tarvitse ollakaan. Hienoa on, että uskaltaa (ja tykkää!) esiintyä.

 

Mies ja tytöt joutuivat (alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen) vielä odottelemaan minua näytöksen loppuun asti, vaikka meni hiukan yli kahdeksaan. Pahuksen auto! Kyllä oli väsynyttä sakkia. Tosikoinen sängyssään illalla rutisti minua kaulasta ja sanoi unisella äänellä: "Mä en jaksa enää tanssia sitä pingviinitanssia!" Johon lohdutin, että ei tarvitsekaan, juhla on ohi ja tanssitunneistakin kesäloma.

 

Kun vielä alkaisi loma töistä ja hoidostakin. Tytöillä tj. 3 viikkoa, minulla 5.