Viime yönä myrskysi, taisi jopa ukkostaa. Aamulla oli vain pari astetta lämmintä ja yön myrskystä hirmuinen tuuli jäljellä. Aurinko paistoi keväisen suloisesti, mutta oli kylmä.

 

Meidän tontilla on nyt alkanut ihan oikeasti tapahtua. Siis onhan mies siellä viettänyt aikaa jo tähänkin mennessä tovin jos toisenkin puita pilkkoen ja oksia kasaten, mutta nyt sieltä on viety oksat pois ja tänään oli kaivuri kaivamassa kannot pois ja karsimassa pintamaata. Koska minulla oli tänään vapaapäivä, mentiin tyttöjen kanssa katsomaan kaivurin hommia. Olin ajatellut pyöräillä sinne heidän kanssaan, muttei viitsitty siihen tuuleen ja kylmään lähteä sotkemaan, joten mentiin ihan autolla.

 

Siellä se kaivuri kauhoi maata haravalla, kuten tosikoinen sitä haarukkamaista kauhaa nimitti. Torstaina sinne kaivetaan jo kuoppa perustuksia varten! Myöhemmin toukokuussa ne perustukset valetaan ja sitten kesäkuun lopulla olisi talopaketin pystytys. Kyllä se aika jännää jo on! Meille tulee talo!

 

Tontilta mentiin tyttöjen kanssa lähellä olevaan leikkipuistonpuoleiseen, missä tytöt touhusivat aikansa. Ei siellä kummia ole, Stadin vastaaviin verrattuna, mutta onhan siellä keinut, kiipeilyteline, liukumäki ja hiekkis. Ja joku leikkimökin tapainen katos, jonka katolle esikoinen tietenkin kiipesi. Minä olin jäätyä kalikaksi siellä tuulessa, tyttöjä seuraillessani ja lehdessä olevia koivuja ihastellessani. Johan ne silmut viime viikolla koivuihin tulivat, se on kevään paras hetki!

 

Sieltä olikin sitten pakko tulla kotiin lämmittelemään ja syömään. Neljän pintaan tuli mieskin jo kotiin, joskin vain käymään. Syötiin "vappuruokaa" yhdessä, eli nakkeja, sämpylää ja sipsejä ja laivalta tuotuja m&m:sejä ja salt pastilleja. Vähän köyhät vappueväät, mutta mitäpä tuosta. Mies siis lähti siitä sitten vielä tontille hommiin.

 

Mekin lähdettiin tyttöjen kanssa vielä pyörälenkille. Ajeltiin ensin tuonne Klaukkalan keskustaan katsomaan olisiko siellä mitään vappuista. Paria ilmapallomyyjää lukuunottamatta aivan autiota. Kurvattiin takaisinpäin ja ajeltiin tontille asti iskää moikkaamaan ja sieltä taas kotiin. Tulihan siitä varmaan ainakin kuuden kilsan lenkki, esikoiselle ihan kunnon reissu! Tosikoinen ei jaksanut polkea, joten istui ja paleltui mun kyydissä.

 

Täytyy sanoa, että esikoinen polkee sillä pyörällään nykyisin kyllä loistavasti! Alamäet ja ylämäet ja mutkat ja kaikki. Hallitsee pyörän hienosti 🙂 Kyllä olen iloinen siitä, se kun oli välillä niin vaikeaa.