Elämänfilosofiani, jonka kirjailin muutama päivä sitten mesen "henkilökohtaiseksi viestiksi".

 

Elämä on niin moniuloitteista. Toiset liitelevät päivästä ja vuodesta toiseen virran mukana, sen ihmeemmin pysähtymättä miettimään elämänsä tapahtumia tai analysoimaan tunteita, joita ne herättävät. Toiset tuntevat pysähtyneensä paikoilleen märehtiessään jotakin elämänsä tragediaa. Toiset kokevat kaiken raskaasti, toiset ottavat asiat kevyemmin. Toiset oppivat kokemastaan, toiset eivät.

 

Yhteinen tekijä on, että kaikille tapahtuu. Ihminen on tunteva ja ajatteleva otus, joka tekee elämässään valintoja ja joutuu elämään niiden mukaan. Toiset valinnat ovat hyviä, toiset eivät. Huonoista valinnoista joutuu maksamaan hinnan, hyvistä saa itselleen paljon. Niin tai näin, elämä ei koskaan ole silkka ruusuilla tanssimista. Tai ehkäpä sittenkin, ruusuissahan on melkoisen teräviä piikkejä!

 

Tunteet ovat ihmisessä se kaikkein ailahtelevin osuus. Tunteet aiheuttavat hyvää oloa ja huonoa oloa. Jos elää tunteiden mukaan, elämästä tulee yhtä ailahtelevaa kuin ne tunteet ovat. Koskaan et voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan, koskaan et voi tietää, onko elämä tänään hyvin vai huonosti.

 

Tunteet ovat elintärkeä asia ihmisen elämää. Tunteensa on hyvä osata tunnistaa ja tiedostaa. Silloin oppii ymmärtämään itseään ja reaktioitaan. Ja oppii jatkamaan elämää silloinkin kun tunteet ovat kurjia. Tunteiden ei voi antaa hallita elämää! Koska joskus on kivaa, joskus ei. Mutta elämä on silti aina edessä ja elettävänä. Ja useimmilla meistä (toivottavasti!) se tarkoittaa vastuuta paitsi itsestään, myös läheisistään. Ainakin siinä mielessä, että meillä on vastuu olla olemassa läheisimmillemme.

 

Kuten jo kirjoitin toisessa yhteydessä, kysymys on siitä, mitä tunteillamme teemme. Meillä on mahdollisuus valita. Aina se ei ole helppoa ja kriisit on käytävä läpi. Mutta on mahdollista valita, mihin suuntaan sen kriisinsä kanssa etenee. Ei siitä ehkä selviä yksin, vahvakaan ihminen. Mutta ystävien ja Jumalan avulla kyllä. Minä tiedän sen. Been there, done that. Ja elämä jatkuu. Ja olen onnellinen 🙂