Kuten aiemmin kirjoitin, kotimaatakin on tullut kuljettua ristiin ja rastiin elämän aikana. Jos kaikki reissut kirjaisi ylös, kirjanhan siitä saisi, mutta otetaan tähän “muutama” parhaiten mieleen jäänyt reissu. Embrace yourself.
Kronologisessa järjestyksessä, ensimmäinen reissu, jonka muistan hyvin, tehtiin Tampereelle ollessani kai kuuden, sillä siskoni oli vauva. Kyllähän mekin autolla ajeltiin ja mökkeiltiin ja muuta, mutta ei silloin 80-luvun alkupuolella Tampereelle ajettu puolessatoista tunnissa, eikä junamatka ollut ollenkaan jokapäiväinen juttu minulle. Samassa junassa matkusti myös ystäväperheemme – tarkoituksella vai sattumalta? en tiedä.
Tuo reissu oli ensimmäinen kertani Särkänniemessä. Seuraava taisi olla luokkaretkellä joku kahdeksan vuotta myöhemmin. Sen jälkeen Tampere tuli hyvinkin tutuksi, exäni veljen (joka myös sattui olemaan ystäväni) muutettua sinne yhdeksäksi vuodeksi, ja entisen työnantajani pääkonttorin ollessa Tampereella. Olen myös useamman kerran ajellut sinne tyttöjen kanssa, Särkänniemeen ja kylpylään ja whatnot, sekä monen monet työreissut.
Silti, yhä tänäkin päivänä, eksyn siellä helpommin kuin Lontoossa. Go figure.
Lappi
Merkittäviin kotimaanmatkoihin lukeutuu ehdottomasti vaellusreissu Kevolle ollessani neljäntoista. Siitä kirjoitin oikein tarinankin, nimellä Ili ja Pipe, paluu Kuiville. Isäni ja kummisetäni, joiden kanssa olin tuolloin vaelluksella, olivat aikoinaan tehneet ensimmäisen vaelluksensa Kuiville. Tuo meidän vaellus alkoi Kevon kanjonilta ja puolessa välissä luonnonpuisto-polkua poikkesimme sivuun ja ulos luonnonpuistosta, Kuiville ja eteenpäin Tenojoelle. Neljä päivää, 75km. Tai jotain siihen suuntaan.
Ennen vaellusta vietimme ensin hauskat pari päivää Kulttuurikulkureiden kanssa mm. kultaa huuhtomassa ja (nuoriso) kuljeksimassa pitkin yötöntä yötä niin että vanhemmat kilvan etsivät meitä. Olisi ollut varmaan kotiarestin paikka, jollei oltaisi oltu niin kaukana kotoa 😉 Kulkurit gen2 oli ihan hauskaa porukkaa, joskaan en enää ole kenenkään kanssa tekemisissä lainkaan.
Tuo vaellusreissu on toistaiseksi ainoa vierailuni kesäisessä Lapissa. Pääsiäisiä vietin siellä useammankin putkeen nuorena. Mentiin kolmella bussilla, yövyttiin Muonion koululla, lasketeltiin/hiihdettiin/moottorikelkkailtiin Oloksella, Ylläksellä, Levillä ja sitten tultiin rättiväsyneinä himaan pääsiäismaanantaina. Hienoja reissuja! Niiltä on monen monta muistoa 🙂
Lähimmäs kesäistä Lappia vaelluksen jälkeen pääsin häämatkalla, jolloin ajeltiin Rukalle, ja sitten itäistä Suomea pitkin kotio. Rukalla oli kesäkelkkarata, ensimmäinen kokemukseni sellaisesta. Seuraava oli Pilatusvuorella Sveitsissä, missä mentiin tosikoisen kanssa lahjakkaasti nurin sellaisella…
Kuopio ja Koli
Esikoista odottaessani tehtiin niinikään autoloma itäiseen Suomeen. Käytiin Kuopiossa Puijon tornissa ja vietettiin pari päivää sukulaisissa Vesannolla (siitä paikasta lisää tuonnempana) ja kiivettiin Kolille. Olin raskaasti raskaana, ja hädin tuskin selvisin noususta huipulle. Puijon tornissa olen sittemmin käynyt tyttöjen kanssa keskenäni, ja Kolilla käytiin uudestaan yhtenä kesänä tosikoisen ollessa pieni. Tytöt on tainneet isänsä kanssa vierailla siellä vielä senkin jälkeen.
Kuopio on paikka, johon minä lensin ihan ensimmäistä kertaa yksin. Siis oikeasti. Olin jo kolmenkymmenen, mutta ei minulla ollut ollut mitään syytä ja tarvetta lennellä yksin ennen sitä. Se jopa vähän jännitti. No, sen jälkeen lentäminen on muuttunut aika arkipäiväiseksi touhuksi.
Tämä tuo minut luontevasti Joensuuhun, jossa yövyin ensimmäistä kertaa tuolla jälkimmäisellä Kolin reissulla. Sittemmin olen tehnyt sinne muutamankin työmatkan. Yleensä tykkään kuljeskella ja kuvata duunireissuilla, mutta Joensuu ei muistaakseni oikein houkutellut siihen, vaan käytin ilta-aikani lähinnä shoppaillen ja syöden erinomaista kreikkalaista ruokaa.
Vaasa ja Kokkola
Exän ädin puolen suku on Kokkolasta, joten siellä käytiin, no, toisinaan. Kerran tuollaisella reissulla yövyttiin Vaasassa, missä vietiin lapset Wasalandiaan ja kylpylään, missä oltiin myös esikoisen ollessa nelikuinen. Mummini oli Vaasasta kotoisin, ja isoäitini äiti. Joten tunnen jonkinlaista lukkarinrakkautta tuota kaupunkia kohtaan 🙂 Kumpaankin kaupunkiin olen sittemmin tehnyt myös työmatkoja, joilla olen kuvaillut paikkoja rauhassa vähän enemmänkin.
Muumimaailma, Yyteri ja Ähtäri
Esikoisen ollessa vajaa parivuotias ajeltiin ensin Naantaliin (tai oikeammin, hotellimme oli Turussa) ja käytiin Muumimaailmassa, ja siten länsirannikkoa Poriin niitä Yyterin dyynejä katselemaan, yhä ylös Vaasan kautta koukaten Ähtärin eläinpuistoa katselemaan. Yövyttiin jonkin seurakunnan mökkikylässä jossain siellä päin, ja hypittyäni pihalla olleella trampoliinilla lähtöaamuna tiesin olevani raskaana. Myöhemmin mökillä tosikoinen ilmoitti itsestään haamuviivalla raskaustestissä.
Muumimaailman Nipsu on jotenkin ihana, Haisuli ei halunnut antaa esikoisen halata vaan juoksi karkuun, ja “Muikkuna” eli Nuuskamuikkunen oli hukassa suurimman osan päivää, kunnes löytyi rantakallioilta kitaraa soittelemasta. Yyteri oli hieno dyyneineen. Ähtärin eläinpuisto oli kiva, Poliisimuseo pieni mutta mainio. Esikoinen taisi eniten tykätä leikkialueen pomppulinnasta 😉
Kajaaniin tein työmatkan loppuvuodesta 2010. Helsingissä oli meneillään superluminen talvi, Kajaanissa ei ollut lunta vielä nimeksikään. Jäätävän kylmä siellä kylläkin oli, ja kaikki oli jäisessä huurteessa. Muistan kuinka astuessani lentokoneesta, pohdin että maisema oli kuin leffasta Day After Tomorrow.
En tiedä, olinko ollut Oulussa, mistä ukkini oli kotoisin, ennen ensimmäistä työmatkaani sinne. Viime vuosina kuitenkin se on tullut enemmän kuin tutuksi. Parhaimpina aikoina ravasin siellä kerran kuussa. Olen ollut Oulussa 30 asteen pakkasessa, aurinkoisessa syyssäässä, lämpiminä elokuun päivinä, joen tulviessa, sateisina kevätpäivinä…
Sään ollessa tarpeeksi mukava, olen kulkenut ottamassa kuvia mm. Hupisaarilla. Olen käynyt Pohjois-Pohjanmaa maakuntamuseossa, joka oli varsin kiva paikka. Olen ostanut savustettuja mateita kauppahallista ja syönyt fantastista kultaotsa-ahventa El Torossa. Ja shopannut. Ensimmäisen (sen leikkauksen myötä umpeutuneen) napakoruni otettu eräällä Oulun reissulla (olen alkanut päätyä siihen, että haluan sen uudestaan, mutta ehkäpä tällä kertaa laitatan sen ihan tässä kotinurkilla 😉 ).
Isäni isän suku on sieltä Savon syövereistä. Tervo-Vesanto-akselilta. Faijalla oli tapana ottaa minut ja/tai systeri mukaan sukujuhliin, ja niinpä tutustuin maitotilallisiin pikkuserkkuihinikin, jotka eivät ole ihan lähimpiä elossa olevia sukulaisia, mutta eivät kovin kaukaisiakin. Neljänsiä serkkuja 😉
Tuolla alueella olen ajellut paljon, niin itsekseni kuin faijan ja tyttöjen ja exän ja nykyisen miehen kanssa. Monesti ollaan oltu siellä yö tai kaksi samalla kun on reissattu vähän muutenkin. Viimeksi viime syksynä kaksistaan miehen kanssa poikettiin iltapäiväksi matkalla Kuopiosta kotiin. Kun ensin oli syöty paistettuja muikkuja Tervossa laiturilla.
Kovin monta kesämaa-matkaa ei olla tehty, mutta kesällä puoltoista vuotta ennen eroa ajelin tyttöjen kanssa keskenäni ensin exän vanhempien mökille Jyväskylän lähelle, sitten Kuopioon ja Vesannolle, sieltä Visulahteen pariksi yöksi niin että oli kokonainen päivä aikaa seikkailla dinojen joukossa ja ajaa cartingia ja uida hyisissä uima-altaissa. Lähtöaamuna kierrettiin vielä automuseo ja vahakabinetti. Kotimatkalla poikettiin mutsin luo Lahteen, missä hän vielä silloin asusti.
Lahti
Lahti on paikka, jonka muistan lähinnä siitä, että siellä kaupat sulkeutuvat jo viideltä lauantaina. Näin opin, kun kuoromme äänitykset siellä päättyivät vähän ennen viittä ja kuvittelin heittäväni pikaisen shoppailukierroksen ennen siirtymistä mutsille yöksi. Pikainen toden totta, sillä ehdin kai yhteen kauppaan viisi minuuttia ennen kuin se meni kiinni.
Lahdessa on kaunis satama-alue, ja kiva puisto isoine suihkulähteineen. Ja siellä voi ajaa mistä tahansa pisteestä A pisteeseen B viidessä minuutissa. Eikä sieltä ole pitkä matka Heinolaa, missä kerran käytiin katsomassa Sound of Music kesäteatterissa.
Jokunen työmatka, pari yöpymistä matkalla Viipuriin tai sieltä pois. Viipuri-pienoismallia olen känyt ihmettelemässä monta kertaa, shoppaillutkin vähäsen, ja kulkenut läpi historiallisen alueen hyytävässä talvisäässä, jäätävässä tuulessa. Faija myös vietti osan armeija-ajastaan siellä, joten ne parakit on tietenkin myös tsekattu 😉
Kotka ja Hamina
Etelä-rannikon itäpuolen kivoimmat kaupungit. Kotkassahan käytiin viime syksynä miehen kanssa extempore matkalla Kouvolasta kotiin. Siellä on kiva puistikko ja hyvä kiinalaista/thai-ruokaa. Haminassa vierailin vanhempieni kanssa muutamankin kerran. Siellä on ne kivat rengaskadut 😀 Ja RUK, jota tietenkin olen käynyt pällistelemässä, viettihän isäni siellä aikoinaan tovin ja toisenkin.
Vanha kaupunki. Linnamäki. Joki. Jokivarren pienet kahvilat ja ravintolat. Porvoo on niin lähellä, että sinne ajelee vaikka työpäivän päätteeksi iltaa viettämään. Ja monesti on lähdettykin. Illaksi, päiväksi, milloin mitenkin. Työpäiviäkin yhteen aikaan vietin siellä, lähellä Brunbergin tehdasta, mistä sitten toin kotiin herkkuja silloin tällöin.
Luultavasti, jos minun pitäisi valita jokin muu asuinpaikka Suomessa, valitsisin Tammisaaren. En osaa edes täsmälleen sanoa, mikä minua siinä viehättää niin paljon muita (merenranta)kaupunkeja enemmän, mutta viehättää. Toissakesänä lähdettiin miehen kanssa Tammisaareen extempore ja päädyttiin miehen tuttavien saareen kyläilemään ja lopulta yöpymäänkin ukkosen yllättäminä. Tammisaaren kaupoissa on hyvä valikoima ja ranta-alue on kaunis kuin mikä 🙂
Lehmonkärki – Asikkala
Lehmonkärki on lomakylä Asikkalassa, upeissa harjumaisemissa. Olen viettänyt siellä erinäisiä työhön liittyviä yön-kahden reissuja eri vuodenaikoina.
Viime kesänä tehtiin road trip – minä, mies ja kaikki tyttäret – Turun saaristoon. Ajeltiin saaristokierros, yöpyen matkalla Korppoossa. Tuo saaristo on kyllä kaunis! Kaipaan niin päästä välillä setäni saareen, jossa joitakin hetkiä vietin lapsena ja nuorena minäkin (silloin se vielä oli isovanhempieni saari).
Onhan noita. Monen moni paikka jää vielä ulkopuolellekin. Päälle vielä luonnonpuistot sun muut sellaiset – Luutasuo, Torronsuo, Helvetinjärvi, Lemmenlaakso, Nuuksio… Niistäkin saa ihan oman tarinansa joku kerta 😉
) said 21:15, which obviously was wrong by several hours, when we left. We walked home and got in bed, the poor doglet all puzzled by our late night abcense. Stepped in dog pee (she always does it when left alone…) in the dark of the bedroom, and climbed to bed, falling asleep immediately.
System Failure for the Masses 