Floridassa asuva jenkki-tuttavani kysäisi juuri, kuinka pitkä päivämme tällä hetkellä on. Piti ihan tarkistaa Forecan sivuilta. Se on Helsingissä tänään 7h ja 37min. Tiettävästi aurinko on tänään noussut klo 8:45 ja laskee klo 16:22. Ei sillä, että tänään siitä näkisi pilkahdustakaan, sillä taivas on tiukan pilviverhon peitossa ja vettä ripsottelee tasaiseen tahtiin tehden maailman hengenvaarallisen liukkaaksi. Kaikkialla on jäätä ja jään päällä vettä. “Aamun” koiralenkillä (päivänvalon ollessa jo parhaimmillaan noin puolilta päivin) liukastuin ainakin kolme kertaa, joskin vain kerran syleilin äitimaata jäineen.
Eilen oli toista. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta lämmittäenkin hieman. Jää oli jäistä, eikä ihan niin liukasta, vaikka asteet olivatkin himpun verran plussan puolella. Nautin keväisestä auringosta, vaikka onkin vasta tammikuu, sillä olin liikkeellä keskellä päivää Tapaamisesta toiseen. Jätin auton kadunvarteen kotiin tullessani, sillä mies oli vielä lähdössä liikkeelle, eikä halunnut yrittää luistella autolla tuota pihatietämme alas. Siinä on monet kerrat viime päivinä meinattu luistaa päin naapurin lamppuja, pihakaivoa tai roskiksia ja postilaatikoita. Paljonhan siinä ei meinaan tehdä, kun auto luisuu vaan holtittomasti jäällä alaspäin painovoiman ansiosta. Ja sitten sitä vaan toivoo, ettei siellä kadulla ole autoja tai ihmisiä, jos ei se oma auto pysähdykään.
Siitä kun kävelin kotiin pihatien viertä, märällä nurmikolla astellen, lintujen laulaessa ja auringon paistaessa, tuntui ihan keväältä. Kuulosti ihan keväältä, tuoksui ihan keväältä ja näytti ihan keväältä. Tammikuu kulkee kohti loppuaan ja vielä olisi helmikuu lusittavana ennen kuin kalenteri virallisesti väittää kevään tulleen, eikä kukaan voi tietenkään tietää, mitä helmikuu ja toisinaan jopa maaliskuu tuo tullessaan. Sieltä voi vielä tulla vaikka mitkä hirmupakkaset ja metrin verran uutta lunta. Maaliskuussa tosin viimeistään alkaa aurinko jo sulattaa lumia tehokkaasti ja sitten sataa ja on mutaista.
Päivä kuitenkin pitenee monta minuuttia joka päivä. Kevättä kohti kuljetaan, että kohina käy. Eihän tuo 7h37min. vielä järin pitkä ole, mutta onhan se nyt jo ihan toista kuin vaikka vain pari viikkoa sitten. Päivä tuntuu päivältä jo, vaikka yhä aurinko nousee vasta työpäivän jo alettua ja laskee ennen kuin se on vielä edes päättynyt. Tai no, onhan tuo 7 minuuttia pitempi jo kuin virallinen työaika, mutta lounastaukoa ei ole laskettu mukaan. Ei aikaakaan niin jo ollaan kevätpäivänseisauksessa ja valoa on taas enemmän kuin pimeää.
Eilisessä auringonpaisteessa mielialakin nousi uusiin sfääreihin pimeiden talvipäivien jäljiltä. On kai se aurinko tässä näyttäytynyt jonkin kerran talven aikana ennenkin, mutta niin matalalta se tuon horisontin on pyörtänyt, ettei se ole oikein edes tuntunut miltään. Tammikuun kuulaita pakkaspäiviä auringonpaisteineen ei ole kovin monta kuitenkaan nähty, sillä ensinnäkin lämpötila on sahannut kuin epävakaan mieli ja toiseksi harmaa pilvipeite on ollut paljon tutumpi näky. Eilen tunsin auringon ihollani, eilen tunsin kevääntulon. Pieni osa minusta heräsi heti horrokseta, jos ehkä vain pieneksi hetkeksi, sillä kuuden aikaan koiralenkillä oli taas jo ihan pilkkosen pimeää ja mieleen hiipi taas “ääh”.
Tarvitsen aurinkoenergiaa elääkseni. Kirkasvalolamppu on vain bland excuse of a korvike at best. Talven pimeät päivät ovat raskaita ilman mitään muita erityisiä syitäkin ja kun sitten elämä tarjoilee kaikenlaista stressiä siihen päälle – kuten tuleva muutto (taas) ja muutama muukin asia – tuntuu kuin jalat olisivat lyijyä ja sängyssä vastustamaton magneetti. Viime vuosina jotenkin tuntuu kuin aurinko olisi ollut kortilla kesäisinkin. On ollut kylmää ja sateista läpi vuoden ja aurinkokennoilla toimivat akkuni hiipuvat, kun ei kunnon latausta saa ollenkaan. En tahdo aurinkoa pilvipalveluna vaan ihan lokaalisti on-prem!
Tänään on taas mielikin väsyneempi ja harmaampi kuin eilen, kun tuo sää on taas tuollainen. Mieskin sanoi, että Saturdayn sijaan tätä päivää pitäisi kutsua Nastyrdayksi. Onneksi ei tarvitse paljon ulkona nenäänsä näyttää ja illalla pääsee saunaan. Kevääntuloa odotellessa.
System Failure for the Masses 