"Huomio, kuuleeko agentti J? Olen löytänyt uusia johtolankoja, varasjoukkio on jättänyt jälkeensä huijauskolikoita. Tarvitsen apua varkaiden jäljittämisessä. Loppu." "Agentti M, en juuri nyt ehdi, sillä minun tarvitsee löytää varasjoukko, joka jätti johtolankoja sinne missä niitä ei ollut ja vei kauppaan huijauskolikoita, joilla saivat säkillisen rahaa. Loppu." "Agentti J, jos kerran heilläkin oli huijauskolikoita, kyseessä on varmasti sama jengi, etsitään yhdessä heidät kaikki! Loppu." "Hyvä on, otetaan ensin kiinni veljekset, sitten saamme varmasti kiinni loputkin. Loppu." "Otetaan kiinni ne, jotka ensiksi saadaan kiinni! Loppu." "Hyvä on. Loppu."

Agentit M ja J istuvat takapenkillä ja puhuvat hyppynarun kahvoihin. Käynnissä on vuosisadan varasjahti, tarkoituksena napata koko huijauskolikkoliiga, joka kylvää johtolankoja paikkoihin, joissa niitä ei ole, ja leikkii näin kissaa ja hiirtä poliisivoimien ja salaisten agenttien kanssa. Agentit tuntuvat olevan aivan kintereillä, vain askeleen päässä varasliigasta, mutta aina juuri sen askeleen verran jäljessä, huijauskolikoita keräten ja perässä kiitäen. Vai pitäisikö ehkä sanoa, kahden autonmitan päässä?

Lopulta kiinni jäivät liigan merkityksellisimmät tekijät: Sorkkarauta-Sampula ja Tiirikka-Timppanen, Samppa-Sampulainen ja mikähän-sen-nimi-olikaan. Varkaan luovutettiin Dupontin ja Dupondin huostaan, mikä oli tietenkin suuri ja katastrofaalinen virhe, sillä siltä poliisikaksikoltahan nyt pääsee vaikka vauvakin karkuun!

"Agentti J, huonoja uutisia: Sorkkarauta-Sampula ja Tiirikka-Timppanen ovat taas karkuteillä. Tuletko auttamaan kiinniottamisessa? Loppu." "Minä otan juuri kiinni Samppa-Sampulaista ja toveria! Mutta luulen, että he lopulta menevät samaan paikkaan, otetaan karkulaiset kiinni yhdessä! Loppu." "Selvä, näin teemme. Loppu." Hyppynaru-radiopuhelinkeskustelu käy kiivaana, kunnes agentit ovat samassa paikassa jälleen.

Keskenkaiken Agentti M saa puhelun agentti A:lta. "Ahaa, ai Sorkkarauta-Sampula ja Tiirikka-Timppanen on nyt saatu kiinni. Ja Samppa-Sampulaisen toverikin? Hienoa, sittenhän jäljellä on enää Samppa-Sampulainen!" "Kuulitko agentti J? Vain Samppa-Sampulainen on enää karkuteillä." "Kuulin kyllä, agentti M! Paikantimeni kertoo, että Samppa on tuossa moottoripyörässä tuossa aivan meidän edellä!" "Mutta katso, nyt se vaihtoi autoon, tuolla punaisessa autossa!" "Ja nyt se lähti juoksemaan, se juoksee tuossa meidän edessä, yhdeksääkymppiä!"

Melkoinen menijä se Samppa, juoksee yhtä lujaa kuin autot ajaa. Mutta ajojahti kiihtyy, agentit pääsevät lähemmäs ja lähemmäs. Lopulta pakoauto pysähtyy bussipysäkille, mutta silti, juuri kun agentit ovat saamassa Sampulaisen kiinni, tämä pinkaisee jälleen suorastaan ylinopeudelliseen vauhtiin neljänkympin alueella. Agenttikaksikko ei vaan mahda mitään ja Sampulainen pääsee toistaiseksi karkuun.

Agentti M soittaa agentti A:lle. "Missä muuten ovat Dupond ja Dupont? Lomalla? Hyvä. Voit kertoa heille, että voivat myös pysyä siellä! Meillä on nyt uusia poliiseja tarpeeksi, heitä ei enää tarvita, voivat mennä muualle poliiseiksi." Etupenkillä Dupond ja Dupont kuulevat potkuistaan. "Tämähän on kerrassaan törkeää! Me saimme potkut!" "Sanoisin jopa, törkeää. Potkut saimme." "Sanoisin suorastaan, saimme törkeää." 

P.S. Nyt on kiuaskin saunassa paikallaan:

Kun viimein kahdeksan maissa lähdettiin tosikoisen kanssa ovesta ulos ja autolle, bongasin päivän ensimmäisen helmen: valkovuokkoja 🙂 Pieni mätäs valkovuokkoja tuossa naapurin pihan nurkalla. Ja lisää tien toisella puolella. Ja tosikoisen kanssa bongailtiin niitä teiden reunoilta matkalla päiväkotiinkin. Samaisella pyrähdyksellä päiväkotiin osui silmiin päivän toinen helmi: koivut vihersivät jo ihan kunnolla 🙂 Öinen sade oli tehnyt tehtävänsä.

Päivän kolmas helmi tuli vastaan sitten päiväkodissa, kun vein tosikoisen sisälle. Ensimmäinen meidät huomannut hoitaja tervehti iloisesti: "Sieltähän se meidän laulaja-tyttö tulee!" Ja kun olin lähdössä, tuli aamiaiskärryn kanssa toinen hoitaja, joka tosikoisen huomattuaan tervehti: "No huomenta, meidän pieni taiteilija-tyttö!" Tuntui äidistä kovin mukavalta 🙂 Tosin, enimmäkseen pelkkiä kehuja tytär päiväkodista saa muutenkin 🙂

Työmatka kesti tänään todella pitkään. Se pienen pieni tihkuko sen aiheutti vai mikä, mutta ruuhkaa ja seisomista piisasi! Mutta duuniin asti lopulta pääsin ja työpäivä kaikkiaan oli ihan mukava, minulla oli draivi päällä. Etenkin päivän neljännen helmen jälkeen: kysäisin kollegalta apua yhteen pulmaan ja sainkin siinä sivussa pienen yksityisopetussession, joka tuli tarpeeseen 🙂 Se on yksi ihan mahtava puoli meidän työyhteisössä, tietoa jaetaan ja kollegoita jeesataan. Eipä tuosta työstä kyllä muuten mitään tulisikaan.

Päivän viides helmi oli sitten se, että aurinko aurinko alkoi lettuja paistaa, pilvet väistyivät ja aurinko tuli esiin 🙂 Ja kuudes helmi tietenkin illan tanssitunti. Ne ovat yhtä helmiä joka kerta 🙂