Se vuosimittari rapsahti taas. Vastahan ne edelliset synttärit oli, mihin tämä aika oikein katoaa? Taas olen vuoden vanhempi, vääjäämättä. Mutta ei se ikä, vaan se mieli! Esikoisen mukaanhan en vielä vanha olekaan. Ja toisaalta, tätä matikkaa voi laskea niinkin päin, että minulla on työelämääkin vielä (nyky-eläkeiän puitteissa) jäljellä vuotta vaille tähän asti eletyn elämäni verran! Se on toisaalta hiukan ahdistavakin ajatus 😉
Miehellä tulee vuosia lisää virallisesti ottaen keskiviikkona, mutta koska hänellä puolestaan ikää mittarissa pyöreän neljänkympin verran, vietettiin niitä vaihteeksi ihan oikeasti. Meillä oli eilen ensimmäiset lapsettomat bileet sitten esikoisen syntymän. Oikeastaan ensimmäiset lapsettomat bileet kymmeneen vuoteen, sillä edelliset olivat miehen kolmikymppiset. Minun kolmikymppisiänihän vietettiin ihan perhejuhlana. Mutta nyt oli likat niin sopivasti mökillä muutenkin, että otettiin tilaisuudesta hyöty irti.
Miehen neljääkymmentä eilen aamulla pysähdyin pohtimaan ja täytyy sanoa, että ajatus siitä, että 6 vuoden kuluttua se on itselläkin neljäkymmentä täynnä, on melko pelottava 😉 En minä mitenkään voi täyttää neljää kymmentä niin pian! Minähän olen vielä nuori! Mies jatkoi pohdinnoistani toteamalla, että se vasta pelottavalta tuntuukin, että seuraava täyskymppi on viitonen. Huhhuh joo.
Niinhän se. Meillä tulee elokuussa 15 vuotta täyteen avioliittoa. Ja syyskuussa esikoistyttö täyttää 9. Miehen siskon tyttö pääsee heinäkuussa ripille. Kymmenen vuotta ja meillä vietetään peräkanaa ylppäreitä (sikäli kun, mutta toivon niin) ja niitä miehen viiskymppisiä. Tosikoinenkin menee kymmenen vuoden päästä lukioon. Kymmenen vuottahan on toisaalta pitkä aika, eikö niin? Mutta kun ei se vaan enää sitä ole! Lapsena kyllä, mutta tuntuu että vanhetessa ajan vauhti senkun kiihtyy.
Eilen siis joka tapauksessa juhlistettiin miehen pyöreitä. Olin laittanut pöydän koreaksi, vieraita oli vähemmän kuin oli kutsuttu, mutta sellaistahan tämä kesä on, kaikilla on paljon menoja (tai no, kaikilla on kyllä nykyisin paljon menoja ympäri vuoden…). Meillä oli mukava ilta istua ystävien kanssa tämän päivän puolelle asti – viimeiset lähtivät joskus kai ennen kahta? En tainnut katsoa kelloa niin tarkkaan.
Tänä aamuna syötiin miehen kanssa rääppiäisiä brunssiksi 😉 ja mentiin iltapäivällä vanhan ystävän lapsen 5vuotissynttäreille, vuorostaan. Siellä kun jollekin sukulaisille esittäydyttiin, aloin laskea taaksepäin, kuinka kauan tämän synttärisankarin äiti ollaankaan tunnettu ja liki kaksikymmentä vuottahan siihenkin sai taaksepäin laskea!
Jos kuitenkin jättäisi näiden vuosien laskemisen tähän ja eläisi tätä päivää. Eihän se elämä siitä miksikään muutu, vaikka laskisi eteen ja taakse kuinka. Parempi pysyä vaan tässä ja nyt, ikäkriisin kourissa tai ilman.
System Failure for the Masses 