Perhe kasassa pienen hetken

Perjantaina tuli siis ikää vuosi mittariin lisää – kiitos onnitteluista! Synttäri-ilta aina seuraavan päivän puolelle asti hujahti firman kesäpippaloissa. Hauskaa oli, vaikkei läheskään koko väki niihin päässytkään ja karaokekin kuoli jo alkuillasta kasaan (tai ehkä juuri siksi 😀 ) Taisi siellä viimeiset viihtyä noin aamuun asti, itse lähdin jo kahden aikaan systerille yöksi, mikä oli vähintäänkin viisas teko.
 
Olipa nimittäin lauantaina pitkän puoleinen ajomatka edessä, kun menin mökille hakemaan tyttäriäni kotiin. Iltapäivästä lauantaina vasta liikkeelle lähdin, aamulla riitti unta yhteentoista ja ennen kuin siitä oli toimistolla asti sitä autoa noutamassa, oli kello jo melkein kolme ja ennen kuin siitä keski-Suomessa mökillä, olikin kello jo noin puoli kuusi.
 
Mökillä oli vastassa ihanaiset neitoseni, jotka roikkuivat kimpussani niin etten meinannut huusiin yksin päästä. Tosikoinen etenkin oli selvästi ollut ikävissään – ainakin siis viimeistään siinä vaiheessa kun äiti tuli näköpiiriin 😉 Pääsin suoraan saunaan siitä, uimassakin oli tietty pakko käydä, mutta eipä se 18asteinen vesi ole lämmintä muiden kuin noiden lasten mielestä, he siellä uivat kyllä ihan urakalla! Ja pääsivät muuten naapurin vesiskootterin kyytiinkin silloin illalla – vähänkö olisin itsekin halunnut, mutta se oli vain lapsille tällä kertaa.
 
14062008(003)
 
Tänään lähdettiin mökiltä heti kun oli saatu kamat kasaan aamupalan jälkeen. Mikä ei suinkaan ollut aamupäivää enää, yhteentoista nukuin tänäänkin. Sattumoisin oli yö vähän levoton 😀 Aloitettiin tyttöjen kanssa kaikki kolme sellaisella levitettävällä sohvalla. Neljän aikaan totesin, että pakko oli siirtyä parvelle nukkumaan, kun tytöt pyörivät päälleni jatkuvasti ja sain polvea mahaan ja nyrkkiä suuhun ja terävät kynnet raapivat.
 
14062008(005)
 
Esikoinen kuitenkin heräsi poistumiseen ja tuli perässäni parvelle, syyttäen minua lupauksen rikkomisesta: "Sä lupasit ettet sä lähde mihkään siitä meidän välistä!" Pari tuntia myöhemmin havahtui tosikoinenkin siihen, ettei meitä muita enää ollut sängyssä ja kömpi myös parvelle. Mutta siellä nyt sentään oli tilaa nukkua jokainen omalla patjalla, joten vaikka esikoinen heräsikin kuuden aikaan (!), nukutti tosikoista muutama tunti pitempään ja minua siitäkin vielä lisää muiden kuiskiessa aamupalalla alakerrassa.
 
Eli vähän iltapäivän puolella startattiin täyteen pakattu auto ja ajettiin ensin äitini luo, sitten siitä kotiin. Täällä mies oli laittanut meille synttäri-nimppari-kotiinpaluu-kakun 🙂 ja odotti jo malttamattomana perheen kotiinpaluuta. Tämä ilta onkin sitten vietetty mukavasti yhdessä – tai enimmäkseen mies on nauttinut lasten seurasta ja toisin päin. Minä olen purkanut laukkuja, pessyt pyykkiä, pakannut esikoiselle leirikamppeita, tosikoiselle hoitoreppua… Mies ja tytöt on pelailleet Kimbleä ja nyt Cosmoa, esikoinen välillä käynyt sylissä tässä kirjoittaessani. Ja kunhan lapset menevät nukkumaan, saan minä miehen itselleni 😉
 
Arki on edessä huomenna muille paitsi esikoiselle, joka lähtee huomenaamulla ekaa kertaa elämässään leirille! Neljä päivää kestää leiri, sitten alkaakin minulla ja lapsilla loma. Perheen yhteistä lomaa ei tänä vuonna olekaan, kun mies piti lomansa jo toukokuussa taloa rakentaen. Pitää siis ottaa kaikki irti niistä hetkistä, kun ollaan kaikki yhdessä kotosalla (tai vaikka reissussakin). Ne kun taitavat vielä pitkään olla aika harvinaista herkkua. Sitä kun ei tiedä, milloin tuo rakentaminen viimein loppuu.

Marilkan tarina à la ihmisgeneraattori

Tepun blogista bongattu ihmisgeneraattori tuotti Marilkasta seuraavaa:
 
"Marilka päätti putkahtaa maailmaan eräänä kuivana iltana. Jo miltei heti näki että hänestä tuli tyttö. Perhe oli suuri ja he kylpivät rahassa. Koulussa hän ei osannut mitään, siellä häntä syrjittiin.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi kiinnostamaan pakettiautot, niinpä ammatiksi tuli voihkiminen.

Marilka kehittyi seitsemännelläkymmenellä varsin kauniiksi. Päähänsä hän sai mustat hiukset, sekä vihreät silmät.
Uskomattomuudesta johtuen hän oli erikoisen rakastettava. Lempiruokaansa kaurapuuroa hän sai työskennellen huvipuistotyöntekijänä.

Marilka tupakoi päivittäin mutta ei käytä nuuskaa. Alkoholia hän ei käytä.

Hän koppasi itselleen puolison jonka kanssa meni vahingossa naimisiin.

Sen pituinen se."

 
[Hassunhauskaa on se, miten monta melkein-totuutta tuossa satunnaisgeneroidussa stoorissa on 😀 Mm. koulussa syrjittiin, silmät on vihreät (vaikken nyt ihan seiskakympillä olekaan 😛 ) ja hiukset melkein-mustat (nuorena olin katkera siitä, etten saanut isäni ja isoisäni mustia hiuksia vaan jäin sellaiselle tumman hiekan väriselle tasolle, nyttemmin oma väri on sellainen graffiti…), huvipuistossakin olen töissä ollut.]

Vuosimittari rapsahti

Tai oikeastaan rapsahtaa tuossa noin puoli kuuden aikaan taas vuodella eteenpäin. 33, ihan hauskan näköinen lukema.
 
Viime perjantaina siellä häissä serkunserkku kertoi jostakin perheestä, jossa lapset myyvät ja ostavat ikävuosia toisiltaan, joten kukaan ulkopuolinen ei lopulta pysy mukana siinä, minkä ikäisiä he oikeasti ovat. Silloin siinä jo äitini myi tämän serkuserkun 8vuotiaalle tyttärelle kymmenen vuotta omista vuosistaan pois ja muutkin me pohdittiin, että oliskos tässä iässä myytävää vaiko ehkä ostettavaa. Jouduin toteamaan, etten oikeasti koe tarvetta kumpaakaan suuntaan. Iälläni ei lopultakaan ole merkitystä. Vain sillä mitä olen, on. Huolimatta siitä, että aina välillä se ikä järkyttääkin 😉
 
En siis täytä 25 edelleenkään. En ole vielä tähän mennessä kokenut suurtakaan tarvetta peitellä todellista ikääni. Kannan vuoteni ylpeydellä, toivottavasti aina.
 
Hauskaksi tämän synttärini tekee se, että on jälleen perjantai, eikä mikä tahansa perjantai vaan 13. päivä. Perjantaina olen myös syntynyt ja kun kaverit uhkasivat asiasta kiusata, opettivat vanhempani minulle, että perjantai 13. päivä on minulle onnenpäivä, koska olen silloin syntynyt. Joten tänään on onnenpäiväni 🙂 Ja aika onnekasta se onkin, että firma päätti järkätä kesäbileet juuri tälle päivälle – saan siis ihan duunin puolesta kunnon synttärikemut 😀
 
Niitä tässä odotellessa:)

Asunnoton installoi ja bloggaa

Maistraattiin on tänään sitten tehty merkintä, että meidän perhe on kesäkuun viimeisestä päivästä alkaen virallisesti VVA – Vailla Vakituista Asuntoa. Koditon lapsiperhe-parka 😀 Jostain syystä se kolahtaa taas kieroutuneeseen huumorintajuuni, ehkä ihan jo siksi, ettei tila ole oikeasti vakava, vaikka sitä ympäröivät olosuhteet kokolailla ahdistavia ovatkin. Onhan meillä kuitenkin monen sadan tuhannen euron talo tuolla, ei sitä nyt ihan silleen kodittomuudeksi voi kutsua, vaikkei siellä juuri nyt voikaan asua 😛
 
Asunnoton voin siis virallisesti ottaen olla, mutten työtön, toimeton tai muutenkaan elämätön. Töissä riittää mielenkiintoista hommaa – vaikkei joka päivä asiakastyössä olisikaan kiinni, ei toimetonta hetkeä ole jollei sellaista itse itselleen järjestä 😉 Juuri nyt on erään Microsoft-hässäkän päivitykset (oikeasti sen kanssa palaa välillä hihat – miksei asioita voi tuoda kerralla valmiina markkinoille sen sijaan, että näin etunenäkulkijana joutuu sitten asentelemaan beta-versioita ja niiden päivityksiä koneelleen kuukauden välein) ja muutamankin ammattiaiheisen blogin lukeminen meneillään (tässä oman läpinän kirjoittelun lomassa 😀 ).
 
Lisäksi on taas tätä menoa edessä – on se kumma, ettei vaan ole mahdollista olla paikallaan edes jonain viikonloppuna! Nytkin tämä ravaaminen alkaa jo tänään, leffailtaa ystävien kanssa olis luvassa. Huomenna firman bileitä, lauantain mökille lapsia hakemaan, sunnuntaina mutsin kautta kotiin. Ja sitten onkin jo uusi työviikko… Milloin minä oikein nukun?
 
Tässä Silverlight-paketin latautuessa yksi meemi, jonka Maria poimi irc-galleriasta. Koska Maria jo otti sen "uhriksi" siskoni, teen minä sen molemmista tyttäristäni:

Esikoinen {m} ja tosikoinen {j}

1. Mikä näistä ihanista luomakunnan eläimistä kuvaa HÄNTÄ parhaiten?

{ } SAMMAKKO, koska hänellä on yhtä hempeät mulkosilmät ja hän kurnuttelee välillä seksikkäästi.
{j} GEPARDI, koska hän juoksee tuulennopeasti minua karkuun aina, kun näkee minun lähestyvän itseään.
{ } SORSA – koska hän tykkää pullasta ja vaappuu söpösti kävellessään.
{ } PUPU, koska hän on yhtä pörröinen ja loikkii mielellään sinne tänne.
{ } PAHKASIKA, koska hän röhkii nauraessaan ja tonkii maata.
{m} YKSISARVINEN, koska hän on yhtä mystinen ja viaton.
{ } KASTEMATO, koska hän on hyvin maanläheinen ja tykkää möyriä mullassa.
{ } DELFIINI, koska hän on yhtä hyväntuulinen ja hymyilee paljon.
{ } KOLIBRI, koska hän on yhtä värikäs ja tykkää kukista.
{ } PANDA, koska hänellä on yleensä silmä(t) mustana joko meikistä tai sitten hän on saanut turpaansa.

2. Mitä näistä HÄNEN päällään useimmiten näkee?

{ } Herkät henkselit
{ } Seksikkäät saappaat
{m} Villit villahousut
{ } Fantastiset farkut
{ } Nuorekkaan nahkatakin
{ } Kuuman kauluspaidan
{j} Hienostuneen hameen
{ } Jännittävän jätesäkin
{ } Coolin cowboy-hatun
{ } Räikeät rintsikat

3. Miten kuvailisit HÄNEN hiuskuontaloaan?

{m} Suloisesti sekaisin
{ } Täitä täynnä
{ } Ihq irokeesi
{ } Melko kalju
{ } Pitkät ja silkkiset
{ } Pitkät ja rasvaiset
{j} Lyhyet ja tyylikkäät
{ } Lyhyet ja vähemmän tyylikkäät
{ } Täynnä geeliä/lakkaa/jotain mömmöä
{ } Väri ja pituus vaihtuu lähes päivittäin

4. Himoitsetko HÄNTÄ?

{ } No ehkä vähä.
{ } No ehkä paljo.
{ } No ehkä en yhtään.
{ } Joka ainoa aamu, päivä, ilta, yö, iltapäivä, aamupäivä, aamuilta ja iltayö.
{ } En uskalla.
{ } Mitä on himo?
{m+j} Pervo kysymys.
{ } Kiellän moisen epäpyhän tunteen
{ } Totta Helvetissä!
{ } No nyt alko kyllä himottaan.

5. Millainen on HÄNEN hymynsä?

{ } Outo irvistys.
{m+j} Liian suloinen kestettäväksi.
{ } Grau, seksikäs!
{ } Se mitään hymyile.
{ } Aika karu.
{ } Semmonen söpö tuituitui.
{ } Vallan hurmaava.
{ } Pökerryttävä.
{ } Pelottava.
{ } Irstas.

6. Onko HÄN ns. pahis vai hyvis?

{ } Tarvittaessa kumpaakin.
{ } PAHA!
{ } Itse hyvyys.
{ } Hyvin paha.
{ } Pahasti hyvä.
{ } Välimuoto.
{ } Itse saatana.
{m} Kunnon kansalainen.
{ } Ammattirikollinen.
{j} Ei siitä ota Erkkikään selvää.

7. Seitsemästä kääpiöstä HÄN muistuttaisi eniten..

{ } UJOa, koska hän on ujo, hiljainen ja punasteleva.
{m} VIISASta, koska hän on hurjan fiksu ja tykkää päteä.
{ } NUHANENÄä, koska hänellä tuntuu olevan usein/jatkuva nuha/siitepölyallergia.
{j} VILKASta, koska hän ei juurikaan puhu tai viihdy hetkeäkään paikoillaan.
{ } JÖRÖä, koska hän on yhtä pahantuulinen ja äreä.
{ } LYSTIKÄStä, koska.. Noh, hän on yhtä lystikäs.
{ } UNELIASta, koska hänellä on yhtä hyvät unenlahjat ja häntä väsyttää aina.

8. Onko HÄN älykäs?

{ } Ei ihan.
{ } Älykäs? Hän on NERO!
{ } Hänellä täytyy olla tavallista alhaisempi älykkyysosamäärä.
{m+j} Joskus.
{ } Ei ainakaan yhtä älykäs kuin MINÄ
{ } Ainakin älykkämpi kuin MINÄ
{ } Mitä on älykkyys?
{ } Tyhmä kuin saapas. Itse asiassa tyhmempi.
{ } Ei ainakaan niiden juttujen perusteella, mitä se suustansa päästelee..

9. Millaiset silmät HÄNELLÄ on?

{ } Kierot.
{m} Bambisilmät!
{ } Vauhkot.
{ } Ystävälliset.
{ } Niissä on hullun kiilto.
{j} Viekkaat.
{ } Hän on kyklooppi, joten hänellä on vain yksi silmä, mutta se on ISO.
{ } Vinot kuten japanilaisilla.
{ } Hänellä ei ole silmiä.

10. Mihin ammattiin HÄN sopisi täydellisesti?

{ } Lääkäriksi, koska hänellä on parantava kosketus.
{ } Kassialmaksi, koska hänellä on aina ihan helkutisti kaiken maailman pusseja ja kasseja mukana.
{ } Salaiseksi agentiksi, koska hän on yhtä iso mysteeri ja uhkarohkea.
{j} Klovniksi, koska hän on pelle.
{ } Jumalaksi, koska hän haluaa hallita maailmaa.
{ } Saatanaksi, koska hän haluaa syöstä ihmiset turmioon.
{ } Taskuvarkaaksi, koska hänellä on pakkomielle varasteluun.
{m} Asianajajaksi, koskä hän on niin fiksu ja sujuvasanainen.

Nyt tulee 10 Mikä HÄN olisi-kysymystä (ja yritäpä vastata näihin ihan oikeasti, äläkä vain pistä tylsästi ja mielikuvituksettomasti: "En tiedä")

1. Mikä kukka HÄN olisi?
à m: ruusu (unelmoiva ja herkkä), j: oleanteri (vahva, mutta kaunis) 

2. Entäpä taruolento?
à taruolento? en minä tiedä mistään taruolennoista mitään! onko winxit taruolentoja?

3. Vuodenaika?
à m: syksy, j: kevät (juu, onhan nuo syntymävuodenajatkin, mutta jotenkin istuvat neiteihin muutenkin)

4. Tunnetila?
à m: mietteliäs, j: vallaton (onko ne tunnetiloja? kyllä kai ne sellasestakin menee…)

5. Mikä väri HÄN selvästi olisi?
à m: turkoosi, j: pinkki

– 6. Entäpä elokuvagenre?
à  m: draama, j: toimintakomedia

7. Millainen sää hän olisi?
à m: puolipilvinen ja leuto j: pyörremyrsky 

8. Kuka kuuluisuus?
à m: catherine zeta-jones, j: madonna

9. Maisema?
à m: kangasmetsä, j: järvenranta

10. Televisio-ohjelma?
à m: puuma, j: huvitutti

Siis miten tää olikin niin vaikeeta? Ja yllättäen valtaosin vaikeampaa oli keksiä määritelmät esikoisesta kuin tosikoisesta. Aika hassua, luulisi, että olisi toisinpäin, kun esikoinen on kuitenkin ollut elämässäni 2,5vuotta pitempään… Joko se johtuu tosikoisen räväkkyydestä, että on helpompi saada kiinni mielleyhtymistä tai sitten siitä, että esikoinen on ekaluokka-vuotensa aikana kasvanut kovasti isoksi, eikä äiti enää ihan pysy messissä.

Drama-queen

Pohdin tuolla mariskoolejani ja aaltokippojani, kahvimukejani ja pupulautasiani tiskatessani, että taidan olla vähän drama-queen (mikä on nähty ennenkin 😉 ). Se vaan on tämä italialainen vereni. Eikun… eihän minussa mitään italialaista verta ole! Nooh, ehkä sitä tarttui mutsiin sen italianvuotensa aikana 😉 Sellainen italialainen temperamentti kun minulla nyt kuitenkin on, joka saa reagoimaan kaikkeen aikamoisella fortella. Ja sitten vielä ilmaisen itseäni vähän ylidramaattisesti 😀
 
Sitäkin mietin siinä tiskatessani mariskooli kädessäni, että kun koti on turvallinen asia, niin kun sitä ei silleen oikeasti ole, silleen että olis ympärillä ne tutut asiat, silleen että vois vaan ottaa kaapista sen mariskoolin, silleen että kaikelle olis paikka, se tuntuu turvattomalta ja ahdistaa. Ja ahistaa sekin, ettei asiat ole minun pikku-kätösissäni, eikä edes mieheni, vaikka parhaansa kumpikin tekee, että talo valmistuisi ja päästäisiin sinne muuttamaan. Luottamukseni siihen, että kaikessa käy lopulta hyvin on kuitenkin vahva – puput(kin) putoavat aina jaloilleen. En siis oikeastaan oikeasti ihan niin kamalasti panikoi, vaan tilanne enimmäkseen ahdistaa. Ihan kybällä. Tai ainakin ysillä 😛
 
Tässä kesken kirjoittamisen soittelivat lapset mökiltä – ja yhtäkkiä huomasin taistelevani läppärini äänen kanssa – ääntäkään kun ei kuulunut. Ilmeisesti tuo kiva webbikamerani sekoittaa tämän ääniasetukset jotenkin :E Olisi siis kait pitänyt vaan kiltisti ostaa vista-taattu (jos sellaista onkaan?) mikkiksen oma kamera eikä logitechiä… Grrr… Näinköhän sitten joka kerta skypeillessäni saan ens töikseni tapella äänen kanssa? Ja sen jälkeen uudestaan? Murinaa… Mutta kun se kamera nyt tuossa nökötti, napsin sitten pari kuvaa itsestäni koneeni ääressä, tyypillisesti jalat tuolilla, jompi kumpi aina koukussa (polvi näkyy…).
 
Juttelemassa lasten kanssa kun ääni vihdoin pelitti:

Picture 6

…ja sitten puhelun jälkeen murisemassa ja ärisemässä ja säätämässä, kun se ei taaskaan pelittänyt:

Picture 9

 
F*ckin’ laitteet, pardon my french! Tällaiset turhanaikaiset säädöt saa sappeni kiehumaan!