Sananvapaudesta ja -vastuusta

Pride-kuukausi on ohi, mutta näin sen jälkimainigeissa en malta olla muutamaa sanasta kirjoittamatta minäkin. En itse Pridestä – siitä ja sen syistä on kirjoitettu paljon ja hyvin (ks. vaikka tämä Paula Tiessalon kirjoitus ja tämä Amnestyn artikkeli, vaikket mitään muuta aiheesta lukisikaan) – vaan vähän sananvapaudesta ja siihen liittyvästä vastuusta. Itse asiassa yhtä paljon LGBT-aihepiirin kuin Jussi Halla-ahonkin innoittamana.

Nimittäin, tämän ajanhetken suurin kuuma peruna on suvaitsevaisuus. Heittäisin mieluusti itse koko sanan roskikseen turhana, sillä jos ihmiset pitäisivät huolen omistaan ja suvaitsisivat toisiaan ja erilaisuutta per se, ei koko sanaa oikeastaan tarvittaisi mihinkään. Se on olemassa vain suvaitsemattomuuden vastakohtana.

Suvaitsevaisuuden hankala haaste on, että jos minun mielestäni ei ole oikein syödä suklaata, mutta jonkun toisen mielestä se on ok ja jonkun kolmannen mielestä suklaa on suorastaan välttämätön ihmiselle, voimmeko me elää sulassa sovussa ja suvaita toisemme? Kuvitellaan keskustelu.

Minä kohtaan suklaafanaatikon patukka kädessä ja puuskahdan: “Sinä saatanallinen ällötys! On luonnotonta syödä suklaata!”

Suklaafanaatikko älähtää: “Ilman suklaata elämäni on valhetta! Mikä sinä olet sanomaan, mitä minä saan syödä?”

Suklaasuvakki (sic. vihaan sanaa suvakki) kuulee keskustelun ja alkaa sovitella: “Eihän se sinulta ole pois, että toinen syö suklaata. Anna fanaatikon syödä ja syö sinä niitä kumikarkkejasi ihan rauhassa.”

Minä: “Ahaa! Minua ei siis suvaita, vain siksi, että minulla on ‘väärä’ mielipide, kun sanon suklaan olevan pahasta.”

Tähänhän se kilpistyy. Asioiden vastustajat martyrisoituvat “kyllä sitä niin suvaitaan, mutta meitä ei suvaita! Meille sanotaan, että ajattelemme väärin!” Kysehän ei ole siitä, että jonkun mielipide olisi vähäpätöisempi tai väärempi kuin jonkun toisen. Kyse on asenteesta. Kyse on halusta kontrolloida ja päättää muiden puolesta. Suklaansyönti voi minusta olla luonnotonta (heh, so not!), mutta se ei tarkoita sitä, että minulla olisi oikeus vaatia kaikkia muitakin lopettamaan suklaansyönnin. Ei, vaikka käskyn lopettaa suklaansyönti olisi antanut itse Ukko Ylijumala.

Jos kunnioittaisin toista ihmistä ihmisenä, jolla on yhtä suuri valta tehdä itseään koskevat valinnat itsenäisesti kuin minullakin, koko edellä esitettyä keskustelua ei edes käytäisi. Ohittaisi suklaansyöjän ja sillä hyvä. Kukaan ei pahoittaisi mieltään, sillä suklaafanaatikko ei yrittänyt tunkea suklaataan minun kurkustani alas, enkä minä yrittänyt kammeta suklaata hänen kädestään, eikä “suvakin” tarvinnut oikaista minua, toisen tuomitsijaa.

Siinä se tuli, se tuomitseminen. Rumasti sanottuna mielipide on kuin persreikä, meillä jokaisella on sellainen. Ja mielipide on fine. Kukaan ei voi sitä kieltää, eikä sanoa sitä vääräksi, vaikka sitäkin tässä maailmassa yritetään, milloin mihinkin suuntaan. Olennaista on ymmärtää, mikä on yksilön oma asia, mikä ehkä ei enää olekaan. On ookoo suojella yhteiskuntaa uhalta, mutta mikä on uhka, mikä on ratkaisu ja mikä on piintynyt ennakkoluulo?

Tämä meni siis nyt vähän sinne maahanmuutonkin puolelle, tämä ajatus. Joitakin satoja vuosia sitten eräät kiivasluonteiset kristityt vallan tavoittelemisen nimissä pyyhkäisivät (vähän ehkä liian agiili termi kuvaamaan tapahtumien oikeaa kulkua, mutta yksinkertaistetaan tämän verran) Ukon kumppaneineen tieltään ja aika väkivaltaisesti pakottivat suomalaiset heimot a) kristinuskon arvoihin (joiden paremmuudesta edellisiin verrattuna en osaa sanoa mitään) ja b) omaan hallintaansa noin maallisestikin.

Vähän myöhemmin samoin aikein ja tavoittein maasta pyyhkäistiin kaikki Mariat ja muut pyhimykset uuden puritaanisemman uskonnon tieltä. Nyt olemme vähän kerrassaan ja pienin askelin vapautumassa tuon jälkimmäisen ikeestä. Sillä uskonnolla ja valtiollahan ei ihan aikuisten oikeasti ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Varsin ahdasmielinen ja pelottelulla saavutettu puritaaninen yhteiskuntakoodi murenee individualismin alle. Minun järkeeni se käy paljon paremmin kuin se, että joku joskus vuosisatoja sitten päätti, miten minun pitäisi elää.

Ai mitäkö tällä on tekemistä tämän kaiken kanssa? Sitä siis, että kyllä, yhteiskuntaamme pitää suojella islamisaatiolta. Ja yhteiskunnan jäseniä rikollisuudelta. Keinot ovatkin sitten eri asia. Halla-aho sanoo, ettei maahanmuuttoa saa kritisoida. Kritisoiminen itsessään on lähes yhtä pöhkö ajatus kuin suvaitsevaisuuskin. Mitä hyötyä on kritisoimisesta, jos ei ole antaa mitään rakentavaa ratkaisua.

Viime kädessä kyse on retoriikasta. Rakentavasta retoriikasta versus hajottavasta retoriikasta. Vapauteen kuuluu aina myös vastuu. Sananvapaus ei tarkoita tuomitsemisvapautta ja se tuntuu olevan aika vaikea asia monelle, sillä jos minun mielipiteeni on, että sinun uskontosi on paska, harjoitanko sen sanoessani sananvapautta vai tuomitsemista? Onko todella sana vapaa vailla vastuuta? Otetaanpa jälleen esimerkki.

Harjoitan jokamiehenoikeutta ja kuljeksin yksityisesti omistetussa metsässä, välittämättä kummemmin siitä, kenelle se kuuluu. Noukin mustikoita, viheltelen iloisesti tallustellessani. Satunpa metsän siimeksessä nuotiopaikalle, jota vartioi puusta veistetty patsas. “Onpa se ruma!” huudahdan ja hakkaan sen kirveellä polttopuiksi. Jos vaan kiinni jään, joudun vastuuseen omaisuuden tuhoamisesta.

Tuleepa pian metsäpolulla vastaan nainen, läheisen talon emäntä. “Perse on kuin levinuuni ja naamakin niin ruma, että ihme on jos ei ukkos käy vieraissa!” tölväisen, sillä onhan minulla sananvapaus ja siten saan mielipiteeni vapaasti ilmaista. Kenties rikon jotain naisen sisältä, mutta kukapa sitä tietäisi tai siitä välittäisi. “Kasvata kovempi nahka!” Yhtäkkiä vastuu onkin vastaanottajalla ja minä mulkero pääsen kuin koira veräjästä. “En minä ole vastuussa sinun tunteistasi!” huikkaan itkemään jääneen naisen perään.

Time out! Kyllä me jokainen olemme vastuussa sanoistamme. Poliittinen korrektius on yksi niistä asioista, jotka ovat jo menneet överiksi, mutta sellainen terve maalaisjärki on kadonnut kyllä siitä toisestakin päästä. “Jos et osaa sanoa mitään kaunista, älä sano mitään”, opetti äitini minulle aikoinaan. Samaa oppia olen yrittänyt omille lapsilleni opettaa. Ei meillä ole mitään oikeutta tieten tahtoen tölviä ja loukata ihmisiä, vain koska meillä on mielipide. Ulkonäköesimerkille on helppo nyökkäillä, mutta jostain syystä vaikkapa tuo Pridessa marssiva seksuaalivähemmistöväki onkin yhtäkkiä vapaata riistaa. Koska poikkeavat valtaväestön normista.

Retoriikka on vaikea laji, mutta sillä MITEN asiat esittää on vähintään yhtä suuri merkitys kuin sillä MITÄ sanoo. Rakentava puhe vie eteenpäin, tuomitseva pysäyttää ihmiset jankkaamaan. Avoimesti kuunteleva keskustelu tuottaa ratkaisuja, yksipuolinen “minä olen oikeassa” -paasaus synnyttää kiukkureaktioita yksissä ja hurmosta toisissa.

Siis, jos minusta uskontosi on paska, miten sen sanon? Pitkästi sanottuna: “Sinulla on oikeus uskoa kuten haluat, mutta sinulla ei ole oikeutta yrittää muuttaa minun elämääni oman uskosi mukaiseksi tai satuttaa sen nojalla ketään.” Lyhyesti: “En pidä uskoasi totena ja minusta se loukkaa ihmisarvoja.” Summa summarum silti, yhtä vähän kuin sen “paskan uskon” kannattaja saa muuttaa minun uskojani ja elämääni, on minulla valtaa muuttaa hänen.

Näillä meidän abrahamistisilla uskonnoilla on taipumus olla aika agressiivisia, etenkin näillä myöhäisherännäisillä kuten kristinuskolla ja islamilla, jotka molemmat uskovat käännyttämiseen. Yhteiskuntaamme pitäisi suojella molemmilta, ei pelkästään islamilta. Uskokoon jokainen siten kuin tahtoo. Olkoon kuitenkin tuomitsematta sitä, joka ei usko samoin. Jos muistat, ei Jeesuskaan tuominnut. Päin vastoin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.