Kirjoja, lukemista, kirjoja, I <3 books

Viime viikolla eräänä aamuna ollessani matkalla toimistolle luin juuri viimeisiä sivuja David Duchovnyn kirjasta Holy Cow. Kirja oli humoristinen, mutta sellaisella popularistisella tavalla, jossa lehmä heitti ilmoille kaikki white trash girls -kliseet, jotka voit vain kuvitella. Kirjan idea oli tavallaan jees ja sitten tavallaan ihan hölmö. Sen parasta antia oli toiseksi viimeinen luku, josta poimittuna tärkein ajatus:

“What goes up must come down. I had spent a long time dreaming of India, it’s true. But I’m not upset that India didn’t turn out the way I had planned, didn’t in the end match up with my dream India. Without my vision of a dream India, I never would have gone anywhere, never would have had any adventures at all. So I guess it’s not so important that dreams come true, it’s just important that you have a dream to begin with, to get you to take your first steps. “

Kirja oli minulle melkoinen pettymys huomattavasti syvällisemmän ja kiehtovamman Miss Subwaysin jälkeen. Luettuani kirjan viimeiset rivit odotellessani cappucinoani Espresso Housessa siirryin Goodreadsiin kirjoittamaan kirjasta arvostelua. Minulla oli kahvimuki ja toimiston avainlätkä toisesa kädessä ja toisella naputtelin arvostelua kiivetessäni portaita ylös. Toimiston ovella yritin selvitä haasteesta näyttää key fobia lukijalle ja vetää ovi auki. Työkaveri lasioven toisella puolella huomasi struggleni ja melkein ehti auttamaan. Sain huvittuneen katseen kerrottuani mitä sillä kännykällä olin tekemässä.

Nyt minulla on Kindlessä kesken George Orwellin Animal Farm. En minä tarkoituksellisesti tätä eläin-faabeli-genreä jatkanut, mutta miehen kanssa vaan tuli tuosta Eläinten vallankumouksesta puhetta edellisen kirjan pohjalta, ja ehkä vähän eräänkin yhteiskuntapohdiskelun myötä. Ei, en ole lukenut myöskään kirjaa 1984. En ole varma luenkokaan. Vaikka ideologioiden ymmärtäminen kiinnostaa sinänsä, kommunismista lukeminen saa enimmäkseen vain ahdistumaan.

En siis voi sanoa pitäväni Animal Farmista. Ei se kirjana huono ole, mutten nauti sen lukemisesta. Se vihastuttaa, ärsyttää ja suututtaa. Onneksi se ei ole järin pitkä, joten ei se minua pitkään piinaa, vaikka luenkin sitä vain työmatkoilla. Sen verran se kuitenkin pitää otteessaan, että eilenkin melkein törmäsin naapuriin, joka tuli pihatielle toisesta suunnasta yhtaikaa kanssani, sillä minä kuljin kotiovea kohti nenä kiinni kirjassa, er, siis kännykässä.

Kotiin saavuttuani aloin kolistella kirjastossa. “Äiti, mitä sä siellä oikein riehut?” kysyi tosikoinen Netflixin äärestä. “Järjestelen kirjahyllyjäni, tai siis kirjojani.” Olin näet sattumoisin kävellyt töistä kotiin Ison Omenan läpi ja eksynyt Suomalaiseen kirjakauppaan, missä oli remonttiale ja matkaan tarttui pari uutta kirjaa.  Minulla on sellainen positiivinen ongelma kirjahyllyjeni kanssa, ettei niihin oikeastaan enää kunnolla mahtuisi uusia kirjoja. Ja kun OCD tahtoo kirjat järjestykseen, aiheuttaa jokainen uusi kirja haasteen. Siksi luen paljon Kindlestä, mutta kotimaista ei juuri ole tarjolla, ja sitä paitsi jotkut kirjat vaan pitää olla kirjoina hyllyssä!

Nuo kirjahyllyjeni uudet tulokkaat olivat Roope Lipastin Perunkirjoitus ja Juha Hurmeen Niemi. Perunkirjoitus kiilasi lukujononi kärkeen, eli seuraavaksi potilaaksi vähän keveämpänä lukemisena, kunhan tässä varmaan tänä iltana tulee Venla Hiidensalon upea Karhunpesä luetuksi. Olen Lipasti-fani Teini talossa -blogin myötä, ja pitkään miettinyt, että pitäisi lukea joku tämän kirjoistakin. Kohta luen!

Luin pitkään lähes puhtaasti englanniksi, koskematta juuri kotimaiseen kirjallisuuteen. Sitten vastaani tuli Max Seeck, ja sain joululahjaksi Mikko Porvalin Karelia Noir -kirjat ja viime syksynä haalin kirjamessuilta vinon pinon ensisijaisesti kotimaista kirjallisuutta, valikoiden. Kristiina Vuori, Johanna Valkama ja Kaari Utrio. Olen lukenut siis koti-Suomen historiaan sijoittuvia kirjoja viime aikoina ja siihen sijoittuu myös edellä mainittu Karhunpesä; viimeistä vuosisataa ja vähän nykypäivääkin.

Minua kiehtoo juuri nyt hurjasti kulttuurihistoria ja uskonnon vaikutus kulttuuriin ja moraaliin, etiikkaan. Siihen tuo Hurmeen Finlandia-palkittukin Niemi osuu kuin nyrkki silmään. Pieni osa minusta haluaisi lähteä virkavapaalle/opintovapaalle, hypätä hetkeksi pois it:stä takaisin akateemiseen maailmaan tekemään aiheesta tutkimusta ja väikkäriä. Jaa että mikäkö estää? En halua sitä tarpeeksi :D Viihdyn nykyisessä status quossani. Muutos pelottaa.

Niinpä tyydyn ravitsemaan mieltäni tässä työn ohessa lukemalla, lukemalla ja lukemalla. Hurahdin minä tässä hetkeksi jo Once Upon a Time -telkkarisarjaankin, jonka binge-katsoin muutamassa viikossa läpi. Silloin ei paljon ehtinyt kirjoihin koskea, mutta aika aikaa kutakin, sanos mutsi. Elämäni suuri tragedia on, että on niin paljon kirjoja ja niin vähän aikaa lukea, joten toisaalta minua harmitti olla niin koukussa kaiken ajan nielevään sarjaan. Toisaalta, eipähän niele aikaani enää ;)

Lukujonossani (jota Goodreadsiin kerään) on tällä hetkellä 55 kirjaa. Niistä 26 on ostolistalla, 6 lainauslistalla ja 23 jo hyllyssä/Kindlessä odottamassa. Lista ei oikeasti lyhene ikinä. Jokaista luettua kirjaa kohti sinne jostakin vinkistä putkahtaa toinen tilalle. Suurin piirtein samaa tahtia, sillä tuo jononi on pysynyt about samana pitkään (jos ei lasketa kirjamessujen massaostoja). Se, missä järjestyksessä kirjoja sitten luen, riippuu kulloisestakin fiiliksestä. Useimmiten yhtä lukiessani hahmottuu ymmärrys siitä, minkä haluan sen jälkeen ottaa lukuun. Sen pitemmälle en edes yritä asiaa suunnitella.

Rakastan surffailla kirjallisuuden aallokoissa ja tarttua milloin mihinkin ohitse ajelehtivaan kirjaan. Omassa kirjastossani, Kindle siihen mukaan luettuna, tunnen olevani omassa vellovassa merenlahdelmassani, jossa on juuri ne kirjat, jotka olen sinne halunnut. Erinäisten kirjallisuusryhmien ja kirjakauppapiipahdusten myötä sinne kertyy vähitellen lisää mihin tarttua ja minkä kanssa kellua tovi. Kirjastossani oloni on rauhallinen ja onnellinen, kirjojeni ympäröimänä. Siksi useimmiten luen siellä, fatboyssani, ja etänä ollessani teen siellä työnikin.

2019-03-21 12.13_e

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.