Puolipilvistä Äitienpäivää

Kahdentoista tunnin yöunien jälkeen, koiran nuollessa sormiani, sain vieläkin suostutella silmiäni auki. Suostuivat lopulta, ja nousin yöllisten sateiden jäljiltä vielä märkään Äitienpäivään, auringon kurkistellessa pilvien lomasta. Vain karvalapsi oli kotona, tyttöjen lähdettyä perjantaina toisille vanhemmilleen.

Facebook oli täynnä Äitienpäivä-toivotuksia. Minä pohdiskelin omaa puoliäitiyttäni ja äitipuoleuttani, ja tuumin jälleen, että joka päivä on äitienpäivä. Exältä tuli viestiä, että tosikoinen odotetusti haluaisi tulla vähäksi aikaa Äitienpäivän viettoon, esikoista – teiniäni – ei voinut vähempää kiinnostaa.

Cappucino, scrambled eggs ja pekonia – passeli aamupala tähän päivään – ja aamupalan jälkeen suihku. Tosikoinen tuli joskus yhden maissa, jolloin olin jo puolimatkassa suklaakakun leipomisen kanssa. Pitihän sitä joku Äitienpäiväkakku laittaa! Tytär piiloutui hetkeki huoneeseensa ja palasi mukanaan kortti, maalaus ja itse tehdyt jääkaappimagneetti ja sormus <3

M&M's-kakku tuli syötyä (tai puolet siitä, toinen puolet meni jääkaappiin), skypetettiin maamolle, joka lepäilee ja keräilee voimia laspalmasilaisessa sairaalassa tällä erää. Vähän aikaa siinä touhuttiin jotain, ja lähdettiin sitten liikkeelle, viemään tosikoinen takaisin isälleen ja kuvaamaan Roihuvuoren japanilaistyylistä kirsikkapuistoa.

Luin puistosta jokin aika sitten, bongattuani sen lapsuudenystäväni äidin fb-päivityksestä, ja tuumin silloin, että sinne pitää päästä, kun kirsikkapuut kukkivat. Olen Tokion-matkastani lähtien, siis siitä asti kun olin kahdentoista, rakastanut kirsikankukkia. Minusta on hassua, että kaikkien tietojen mukaan ne kukkivat Japanissa maaliskuun lopulla, mutta sinä vuonna ne kyllä kukkivat täyttä häkää jo silloin helmikuun lopulla.

Ensi sunnuntaina puistossa olisi japanilainen Hanami-juhla, jota voisi olla kiva mennä katselemaan. Tänään siellä oli tuulista, muutama picnic-party ja monta muutakin puiden valokuvaajaa. Paljon muutahan siellä ei ole kuin nurtsia ja kirsikkapuiden reunustamia hiekkateitä, joten se oli vähän sellainen “tultiin, nähtiin, valokuvattiin” -keikka. Vaikka aurinko olikin enimmäkseen esillä, oli aika viileää.

Kotiuduttuamme maistelin shotin verran laivalta tuomaani Sherindan'sia ja istahdin kaivamaan kuvat kamerasta. Vähän koiran kanssa kävelyä, vähän puutarhan alun tarkastelua – basilika, salaatit, pavut ja kesäkurpitsa ovat alkaneet itää kivasti, kevät- ja ruohosipuli kasvavat kovasti, munakoisoja vielä odotellaan ja takatalvi tappoi valkosipulit – vähän bloggailua ja nyt onkin kello jo päälle kahdeksan ja minua alkaa taas väsyttää :P

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.