Seitsemän vuotta sitten

Seitsemän vuotta sitten aprillipäivänä oli hädin tuskin plussan puolella ja Rusthollarin puisto oli jäinen. Olin aamupäivällä ulkoilemassa ison mahan ja kaks ja puol -vuotiaan esikoiseni kanssa. Olin ollut kotona jo yli kaksi kuukautta, ensin saikulla supistelujen vuoksi, sitten ihan rehellisesti äitiyslomalla. Esikoinen oli ollut joitakuita viikkoja poissa hoidosta kotona kanssani. Puistossa tyttären kanssa tasapainoillessani katselin kellosta, että kappas kun noita supistuksia tuntui tulevan kutakuinkin kymmenen minuutin välein. Pieni aavistus hiipi mieleen.

Palattiin tyttären kanssa kotiin laittamaan ruokaa ja kellottelin ei vielä niin kipeitä mutta vähitellen hyvin säännöllisiä supistuksia ruokaa laittaessani. Esikoisen päivälevon eli varmaan Fröbelin Palikoiden katsomisen aikaan istuskelin koneella Vauva-lehden vapaalla hälisten ja taisinpa kirjoitella mussukka-listallekin, että alkaa jo näyttää lupaavalta, jos vaikka viimein…! Johan tuo tosikoinen oli antanut odottaa itseään puoltoista viikkoa lasketun yli. Varmuudeksi soittelin mutsinkin meille seuraa pitämään.
Joskus siinä neljän jälkeen soittelin tyttöjen isälle työpäivän ja kouluillan välissä että pitää puhelimen päällä, kun lähtö voi hyvinkin tulla illan aikana, sillä supistukset taisivat tulla jo viiden minuutin välein. Sitä en muista enää, mihin aikaan lopulta lähdettiin Kättärille, olisikohan ollut seitsemän maissa, mutta aprillipäivän iltana jäi esikoinen maamonsa kanssa kotiin kun äiti ja iskä lähti Kättärille saattamaan neidille pikkusiskoa maailmaan. Ihanaa kamalaa pikkusiskoa.
Esikoisen synnytyksen kestoksi laskettiin kaksi ja puoli vuotta aiemmin 15 tuntia plus kymmenen tuntia suppareita 10 minuutin välein. Tosikoinen oli hitusen nopeampi tulossaan, synnytyksen kestoksi taidettiin merkitä vain yhdeksän tuntia. Lapsivesi meni kai kymmenen aikaan. Puoli kahdentoista maissa minun saatuani epiduraalin meni mies isien huoneeseen katsomaan x-fileseja ajatellen, että vielä kestää muutama tunti ennen kuin alkaa tapahtua, mutta ei tuo ehtinyt siellä kauankaan olla kun jo tuli kutsu takaisin.
Tosikoinen näki synnytyssalin valot viittä yli puolenyön. Viidellä minuutilla sai ikioman päivän sen sijaan että olisi syntynyt isoukkinsa syntymäpäivänä. Ja viidellä minuutilla säästyi olemasta aprillipila. 
Aamulla päivän valjettua katselin Kättärin ikkunasta ulkona tupruttavaa lunta ja pohdiskelin, miten se voi olla mahdollista, sillä minunhan piti saada kevätvauva. Nyt on kevätvauvani puoltentoista tunnin kuluttua seitsemän ja on kutakuinkin yhtä keväistä kuin seitsemän vuotta sitten. Aika kuluu kamalan nopeasti ja lapset tuntuvat kasvavan paljon nopeammin kuin itse vanhenee. Uskomatonta, että nuorimmaisenikin on jo seitsemän ja menee syksyllä kouluun. Mihin tämä aika oikein katoaa?

One thought on “Seitsemän vuotta sitten

  1. Aika menee lasten kanssa nopsaan :) Mun täytyy totutella siihen ensi kesänä, että on 18-vuotiaskin talossa!!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.