Nuorta ja vanhaa

Esikoinen poti tänään päätä ja oli huonovointinen, joten jäi koulusta kotiin päiväksi. Minä jouduin kuitenkin olemaan duunissa, joten tyttären oli selviytyminen täällä keskenään ja kyllähän tuo tietenkin selviääkin. Iltapäivästä tulin himaan vähän normaalia aiemmin kuitenkin, kaupan kautta, ja aloin paistaa päivälliseksi pinaattilettuja. Ei ehkä maailman fiksuin ruoka neidille, joka ei ole syönyt koko päivänä muuta kuin leipää ja muroja, mutta maistuipahan ainakin ja mielikin tuntui tytöllä parantuneen lettujen myötä.

Siinä noita lättyjä paistaessani, tosikoisen vielä leikkiessä pihalla – missä olin hetkeä aiemmin käynyt sydän kurkussa pitämässä tytölle palopuheen siitä, ettei TOD! saa yrittää pudottaa jääpuikkoja katon reunalta eikä mennä muutenkaan mihinkään reunan lähellekään – tuli esikoinen juttelemaan päivästään. "Äiti, päivällä kun mulla oli tylsää, mä katoin telkkua ja sieltä tuli semmonen nuorennusleikkausohjelma." Niskakarvat nousivat pystyyn, mitä kauneusleikkauksia ja rasvaimuja tyttö oikein on yksinänsä tsekannut?! "Tai ei leikkaus, mut siinä tehtiin semmosesta naisesta nuoremman näkönen." Huh.
Ohjelmassa oli ollut 34v nainen, jota ihmiset olivat luulleet yli nelikymppisesksi. Naiselle tehtiin hampaiden valkaisu ja uusi hiusstaili ja meikkaus ja sitä sen sellaista. Ja lopputulema oli, että naista oli luultu 23-32vuotiaaksi. Jep. Niinpä. "Mä haluisin näyttää vähän vanhemmalta kuin oon," tuumi tytär selostettuaan minulle tv-ohjelman. "Ymmärrän, Sun ikäsenä ja vielä vähän vanhempanakin niin haluais. Mä taas haluisin näyttää nuoremmalta kuin oon," huokaisin vastaan. "Mut sähän näytät! Korkeintaan 25vuotiaalta! En mä oikeen osaa sanoa miks, mut näytät."
Kiitos tyttäreni, jälleen kerran :) Kuulemma maamokin näyttää nuoremmalta kuin on. Kiva. Minulla on siis toivoa vielä parinkymmenen vuoden kuluttuakin.
Tytärtä jäi nämä ulkonäköasiat askaruttamaan vielä, vaikka siinä alkoivat pinaattilätyt jo olla valmiita ja istuttiin pöytään niitä syömään. Tuumaili siinä yhtäkkiä, että välillä kun katsoo peiliin, näyttää kuulemma siltä kuin hänellä olisi ripsaria. "Sulla on niin tummat ja kaarevat ripset omasta takaa, ettei ihme," hymyilin tytölle. "Mun ei ehkä tarvis käyttää ripsaria ollenkaan…" tytär mietti. "Ehkä. Mut varmaan jossain vaiheessa tekee silti mieli käyttää." "Joo. Tekis jo," vastasi tyttöni, joka on tähän asti jaksanut ihmetellä sitä, että haluan joka päivä laittaa silmäni. Niin se mieli muuttuu. "Mut jos nyt ei kuitenkaan ihan vielä, odota muutama vuosi," toppuuttelin. "Joo…"
Iltasella tosikoisen vielä pestessä hampaitaan tuli esikoinen jälleen luokseni, tällä kertaa mukanaan päivällä yksinäisissä leikeissään käyttämänsä (minulta pummittu) laukku. "Pitää vähän meikata vielä," sanoi tyttö, sellaisella leikeissä käyttämällään äänellä. "Älä nyt enää illalla…" yritin, sillä luulin laukusta paljastuvan pikkusiskon oikeita leikkimeikkejä, mutta saman tien havaitsin meikit täysfeikeiksi. Joten siitä vaan mielikuvituspuuteria naamaan ja silleen. Mutten kyllä oikeasti muista milloin esikoinen olisi viimeksi edes leikkinyt meikkaavansa. Kaipa se on se kaveri-influence tässäkin asiassa jo. Niinkuin niissä pillifarkuissakin. Jotka muuten pitäisi jotenkin paikata polvesta.

One thought on “Nuorta ja vanhaa

  1. Voi ku söpöä, ihanasti pikkuneiti alkaa aikuistuu. Nykysi, ain vaa nuorempan. Hienoo ku keskustelo äiti kans tuntemuksistaa. Oikein ihanaa ja aurinkoistakii maaliskuuta teille =D

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.