Miehellä on tapana vääntää vanha sanonta "melkein se lehmäkin lentää" muotoon "periaatteesta se lehmäkin lentää", minä kun hoen tuota periaatteessa-sanaa aivan liikaa. Lienee ammattitauti 😛 Periaatteessa parempi tarkoittaa siis sitä, että ainakin mazdan sterkuissa on ollut hyvä ajatus, kun on usbi-paikkaa ja sd-korttipaikkaa, jotta voi kuunnella ämpeekolmosia, eikä tarvii puljaa cd-levyjen kanssa. Toteutus vaan hiukka ontuu. N. 130 biisiä per muistiväline on aikas vähän. Täyttää peräti puoli gigaa – ja kun sitä tilaa oikeasti noissa korteissa ja tikuissa riittäisi vaikka koko cd-kokoelmalleni! Mutta ei se vielä mitään, se soitto sitten… huoh.

Niillä stereoilla on ihan oma logiikkansa. Jota en ole koskaan oppinut ymmärtämään. Jos minulla on kymmenkunta kansiota tikulla, miksei sterkut soita niitä aakkosissa, vaan jollain ihan omalla randomillaan? Ja jos kansiossa on 15 biisiä identtisellä formaatilla nimettynä, tyyliin vaikkapa 01_jabiisinnimi, miksi ihmeessä se soittaa ensin vain parittomat ja sitten aloittaa parilliset? Tai no, kun olisi edes tehnyt sen loogisesti, mutta kun soitti ensin ykkösen, sitten seiskan ja siitä eteenpäin parittomat ja sitten aloitti kakkosesta soittamaan väliin jääneet. Go figure! Niin, ja lisäksi se arpoo aina biisien väliin 2sekunnin teaserin jostain, ihan randomisti – tai ettei peräti radiosta?

Tänään siis olin liikkeellä toitsulla, jonka stereoiden kanssa ei ole noita ongelmia, kun ei ole usbi-portteja tai sd-paikkojakaan. Oli tarkoitus ottaa mukaan pari cd-levyä autoon, kun Porvooseen asti ei yleisesti ottaen kuulu RadioRock, ainoa kanava, jota jaksan kuunnella edes jotenkin – aina en tosin sitäkään, jos sieltä tulee Kotiteollisuuksia (kun Hynynen osais ees laulaa…) ja Maj Karmoja (ei iske kuin Salama!) ja Johnny Casheja (ei jaksa enää Hurtia…) ja Huonoja Doneja ("mä en tiedä mitään, josset säkään tiedä, mitä sinusta kerrotaa-aan…") sun muuta. Korporaatio heittää yleensä aamun kyllä ihan hyvin käyntiin, mutta Juntusta en aina jaksa iltapäivällä kuunnella. Parempi sekin silti Novaa.

Niin mutta siis, unohdin ottaa mukaan ceedeitä. Joten olin radion armoilla. Kirjaimellisesti. Aamulla vielä Rokki kuului perille asti, mutta iltapäivällä se rätisi. Ja heitteli minua milloin millekin kanavalle. Yleensä MetroFM:lle. Etenkin kun ajoin himaan noita pieniä peräteitä pitkin Sipoon, Keravan ja Tuusulan kautta. Ironistahan tässä on se, että joskus aikaisemmin harmittelin sitä, ettei Metro kuulunut Porvooseen asti ja nyt kun en sitten olisi sitä halunnut kuunnella ollenkaan, heitti toitsun radio minut sinne Rockilta ihan tavan takaa. Vaikka sinnikkäästi aina painoin takaisin Rockille. Montakohan kertaa… Ihme itsepäisyyttä!