Lomalla ehtii nukkua. Sillä mennään. Jostain syystä meno aina kiihtyy kohti lähestyviä lomia – jollei duunissa niin sitten vapaalla, ellei sitten peräti molemmissa. Joulun alla vipinää riitti kummallakin saralla, nyt vähän vuoron perään yhtä ja sitten toista. Viime viikko oli duunissa ehkä kevään kiireisin, vaikka olikin vain nelipäiväinen, mutta siihen sisältyi sitä reissaamista. Ja vapaallakin on riittänyt menoa.

Helatorstaina oltiin ihan perheen kesken. Yritin, jälleen kerran, saada tytöt siivoamaan huoneitaan samalla kun itse siivosin muuten. Turhaahan se, jotain saivat tehtyä, mutta yhtä kaaosta ne huoneet ovat yhä. Ei se tavaramäärä vielä mitään – sitä on tässä muuttojen myötä aika paljon karsittukin – vaan kaikki se paperi, piirrustukset, askartelut… Meillä on niin pahuksen luovat lapset 😉 Iltapäivästä lähdettiin Sealifeen ja piipahdettiinpa jälleen Lintsin puolellakin sen verran, että mies ja tosikoinen kävivät Vekkulassa, minä esikoisen kanssa Salamassa.

Lauantaina perhe heitti minut heti aamusta satamaan, lähdin tyttöporukalla Tallinnaan. Pari tuntia laivalla yli, sunnuntaina sama takaisinpäin. Lauantaipäivä kului iloisesti Virukeskuksessa kaupoissa. Pidän Tallinnasta, koska siellä on erilaisia vaatteita kuin täällä. Trendit rantautuvat sinne ensin, ja minusta on kiva ostaa sieltä vaatteita, jotka tulevat Suomessa muotiin sitten puolen vuoden päästä 😉 Tosin, onhan siellä sitä samaakin kamaa. Mutta ostinpahan sieltä hauskat verkkarit, pari kivaa teepaitaa ja mustat kangas-pussihousut jotka päälläni olen kuin prinsessa Jasmin.

Illalla mentiin syömään vanhaan kaupunkiin kivaan pienehköön kellariravintolaan, muistaakseni Le Chateau nimeltään. Siellä oli kynttilöitä kaikkialla, ja steariinia kaikkialla, kun kynttilöiden annettiin vaan palaa loppuun kivisillä tasoilla. Steariinia löytyi myös parin kaverini lautaselta ja lasista, kun pöydän keskellä ollut kynttelikkö vähän valutti. Ruoka oli hyvää ja annokset, huhuh, isoja! Viihdyttiin syömässä ihan pitkän kaavan mukaan.

Sieltä lähdettiin takaisin hotellille, hengattiin tovi yhdessä huoneistamme, kunnes puolen yön paikkeilla siirryttiin Virun yökerhoon. Tanssittiin siellä sitten aamuun asti; Virussa tulee pilkkukin vasta puoli viisi. Viimeisetkin meistä lähti sieltä ehkä vähän ennen, mutta kun siitä sai päänsä tyynyyn asti, kaihersi mielessä jo aamuherätys. Laiva nimittäin lähti takaisin Helsinkiin yhdeltätoista ja sitä ennen piti ehtiä suihkut, aamupalat ja Rimi-keikka matkalla satamaan. Joten ne kolmisen tuntia siinä tuli nukuttua jatkuvasti kelloa vilkuillen, siitäkin huolimatta että tiesin känden olevan soimassa.

Jäi siis viikonloppuna käytännössä yksi yö nukkumatta, mutten sitä ole ehtinyt vielä takaisinkaan ottaa. Ihan normaaleja 7-8 tunnin öitä olen sen jälkeen taas nukkunut ja sama edessäkin. Menee valvotut tunnit entisten kanssa samaan läjään, ehkä niitä univelkoja ehtii kesälomalla vähän maksella takaisin. Vielä ei ole näköpiirissä, että ennen kesistä saisi nukkua, ellei sitten puolentoista viikon päästä mökillä.

Sitä ei voi valita, että lauantaina on herätys aikainen, kun
on esikoisen todistustenjako. Eikä sitä, että joka arkipäivä vaan pitää nousta duuniin. Mutta se on tietty oma valinta, että valvoo illalla myöhään, tai että on menoja ystävien kanssa, tai että on tanssitunteja ja ekstratreenejä ja kevätjuhlia (ts. että menee niihin). On vaan kiva tehdä asioita, jotka on kivoja 🙂 Kuten tänäänkin, kun tapasin vanhaa ystävää pitkästä aikaa. Vaikka eihän meillä myöhään mennyt, kun olin jo puoli yhdentoista aikaan himassa.

Ei siinä mitään, vielä venyy. Vähän väsyttää (etenkin aamuisin, joskin se on ihan normaalia muutenkin), mutta se on jollain tapaa positiivista väsymystä, kun sen aiheuttajat on positiivisia. Kesälomaa odotan silti, sillä kyllähän se työvuosi (ja tämä kulunut vuosi muutenkin) jo alkaa verojaan viedä! Kuusi viikkoa lomaa häämöttää vajaan neljän viikon päässä. Kyllä sinne asti venyy paukkumatta. Varpisti.