Taas on menossa yksi sellainen vaihe duunissa, että joka suunnalta puskee uutta teknologiaa ja uusia versioita tutustuttavaksi ja osattavaksi. Se on toisaalta osa tämän työni mielekkyydestä, vierivä kivi ei sammaloidu eikä haasteet lopu kesken. Useimmiten mieli pysyy virkeänä, kun ei koskaan voi ihan tuudittautua siihen, mikä on vallalla, vaan aina on oltava vähän korvat höröllä kuulostelemassa tulevaa.

 

Useimmiten se on mukavaa. Vaikken tykkääkään asentamisista, on sen lopputulos aina mielenkiintoinen. On joka kerta yhtä kutkuttavaa avata se uusi järjestelmä tai softa tai testata sitä uutta teknologiaa – kun ei koskaan voi edes olla varma, että se skulaa tekemättä miljoonaa säätöä ja lisäasennusta päälle 😉 Ja on mielenkiintoista seurailla etunenässä, mitä kaikkea softatalot ovat aikeissa markkinoille syytää, ja tutustua niihin beta-vaiheessa, tietää niistä kaikenlaista jo ennen kuin valtavirta tietää niiden olevan olemassakaan.

 

Mutta toisinan nämä syklit osuvat jotenkin nippuun. Tai ihan vaan jotain tutkiessa huomaakin avanneensa pandoran laatikon ja aina tulee esiin lisää ja lisää uutta, mistä olisi kiva tietää enemmän. Ja sitten alkaa musertua sen tiedettävän asian määrän alle, jos ei osaa lopettaa ajoissa. Vetää rajaa sen välille, mistä on hyvä tietää paljon ja mistä riittää vain tietää että se on. Ja mistä pitää tietää paljon nyt, minkä voi heittää tuonne takaraivoon odottamaan oikeaa hetkeä tutustua siihen tarkemmin.

 

Viime aikoina on tosiaan tullut sitä uutta enemmän kuin tarpeeksi minunkin tontilleni. Osan olen voinut työntää sinne takaraivoon odottamaan kehitystä ja edistystä. Osasta olen voinut todeta, että hyvä tietää tämän olemassaolosta, tutkailun aikakin koittanee joskus. Mutta osaan on ollut tarpeen tutustua ihan kunnolla jo nyt. Muutamakin asennus on tullut taas tehtyä, niin että yksi duunikaveri jo tässä eräänä aamuna tervehti: "mitäs tänään asennetaan?" ja hämmästyi, kun totesin, ettei agendassa ollut asennuksia lainkaan. Tosin se sitten muuttui päivän aikana 😉

 

Sitäkin asiaa, mihin on ollut tarpeen tutustua ihan kunnolla, on paljon. Olen plarannut webbiä, tehokäyttänyt googlea ja välillä vähän wikipediaakin, lukenut dokumentaation ja teknisen blogin poikineen ja testannut yhtä sun toista. Eikä se ole ohi vielä. Mutta alkaa uuvuttaa. Ihmisen kapasiteetilla ottaa uutta vastaan on rajansa. Aivojen kyvyllä omaksua uutta on rajansa. Ja jos vielä päästää ajatuksensa kulkemaan niin pitkälle, että alkaa pohtia, mitä kaikkea muuta muutostyötä se tuo tullessaan, uuvuttaa jo pelkkä ajatus siitä työmäärästä. Vaikka tosiasia on, että ei se sitten enää uuvuta, kun sitä tekee, asian kerrallaan.

 

Ehkä minua vaivaa vähän kevätväsymyskin. Sitä odottaa vappua, tekee suunnitelmia. Ja odottaa kesälomaa, vaikkei siihen liitykään suurempia suunnitelmia. Aurinko, teepaidat, hameet, mekot – tällä viikolla joka päivä vaatevalintanikin ovat olleet niin keväisiä ja jotenkin nimenomaan vappuisia (tai sitten se on vaan tämä lähestyvät vappu, joka sen tekee 😉 ), että mieli alkaa jo tehdä kesälaitumille. Lomalle.

 

Kohta on koivuissa lehdet 🙂