Ma-donna!

On ollut Lippupisteellä tänään handut täynnä duunii, kun miljoona ihmistä on yrittäny niitä Madonnan konserttilippuja saada. Minäkin tällä kertaa joukossa mukana. En ole mikään suuri konserteissa/keikoilla kävijä, mutta on joitain, mitä haluan nähdä. Madonna on niistä nro1. En edes enää kuuntele sitä aktiivisesti, mutta se nyt on siis ihan ikoni. Ja suosikki parinkymmenen vuoden ajalta sentään. Ja mies diggaa myös. Joten, kun popkuningatar ekan kerran vaivautuu ensi elokuussa Suomen maan kamaralle, pitäähän siellä olla megessä!
 
Aloitin soittoyritykset Lippupisteeseen ysiltä, tai minuuttia vaille. Nettipalveluun ei päässyt ollenkaan. Yritin ja yritin, yli tunnin ajan, ja välillä puhelu yhdistyi kanssayrittäjällekin. "Saakohan niitä lippuja vielä? Mitä se teksti-tv sanoo?" kuului naisen ääni langan toisesta päästä. Tuijotin puhelinta, et hä? ja suljin, ja soitin uudestaan.
 
Lopulta pääsin verkkopalveluun ja ihmeekseni sain jopa noin kolmannella yrittämällä liput varattua ja pääsin aina maksuun saakka. Mutta siihen tökkäs. Syötin lomakkeeseen pyydettyjä korttitietoja uudestaan ja uudestaan, mutta aina lomake vain tyhjeni, en päässyt eteenpäin. Lopulta olin jo hivenen huolissani siitä, kuinka monta kertaa mahdollisesti kortiltani on jo vetäisty se 207euroa, joten kaivoin luottokorttifirman asiakaspalvelun numeron esiin ja soitin vaihteeksi sinne. Ei, ei ollut maksuyrityksiä edes, huh. Tai no. Eipä siis lippujakaan. Äh.
 
Lopulta pääsin Lippupisteen myyntipalveluun läpi puhelimitse, vain kuullakseni, että loppuunvarattu. Jep. Mutta lohdutuksen sana myyjältä: nettivaraukseni saattaa kuin saattaakin olla olemassa, koittivat kuulemma huolehtia, että kaikki maksukohtaan asti päässeet varaukset säilyvät, vaikka maksu tökkikin. Sain helpdeskin puhelinnumeron ja ohjeet soittaa sinne – vähän myöhemmin päivällä, sekin oli pahasti ruuhkautunut…
 
Siinä vaiheessa kello oli jo yhdentoista, minun oli aika lähteä asioille, joten yhden kokeilun jälkeen jätin yrityksen suosiolla myöhemmäksi ja tyydyin siihen, että liput joko on tai ei, voivoi. Palattuani iltapäivän puolella koneeni ääreen soitin enstöikseni sinne helpin numeroon, mutta taisi porukka sieltä olla jo ottanut loparit tältä päivältä, kun puhelu siirtyi normaaliin myyntipalveluun. Mistä sain puhelinvarauksena ne kaksi kyberavaruuteen hukkunutta lippuani 🙂
 
Minulla siis on kuin onkin varattuna kaksi lippua Madonnan konserttiin! JEA! Nyt pitää enää hakea liput pisteestä.

Shuffling (from fb)

This one from the facebook as well… but it was pretty much fun – and the answers are pretty much fun! So I pasted my shuffling here too…

1. Put your iTunes/Napster/Zune Player/WinAmp/etc on shuffle.
2. For each question, press the next button to get your answer.
3. YOU MUST WRITE THAT SONG NAME DOWN NO MATTER HOW SILLY IT SOUNDS!

IF SOMEONE SAYS "IS THIS OKAY" YOU SAY?
Chemicals

what Do BEST DESCRIBE YOUR PERSONALITY?
Runaway

WHAT DO YOU LIKE IN A GUY/GIRL?
Walk away from the sun

HOW DO YOU FEEL TODAY?
Ka-ching

WHAT IS YOUR LIFE’S PURPOSE?
Glorious and devine

WHAT IS YOUR MOTTO?
The only thing that looks good on me is you

WHAT DO YOUR FRIENDS THINK OF YOU?
Breaking tha habit

WHAT DO YOU THINK OF YOUR PARENTS?
Basket case

WHAT DO YOU THINK ABOUT VERY OFTEN?
Tangled

WHAT IS 2+2?
Weenie beenie

WHAT DO YOU THINK OF YOUR BEST FRIEND?
Believe

WHAT DO YOU THINK OF THE PERSON YOU LIKE?
Serious

WHAT IS YOUR LIFE STORY?
Fake it

WHAT DO YOU WANT TO BE WHEN YOU GROW UP?
Secret

WHAT DO YOU THINK WHEN YOU SEE THE PERSON YOU LIKE?
Let’s get rocked

WHAT DO YOUR PARENTS THINK OF YOU?
Sweetness follows

WHAT WILL YOU DANCE TO AT YOUR WEDDING?
Just another psycho

WHAT WILL THEY PLAY AT YOUR FUNERAL?
Praise the Lord and pass the ammunition

WHAT IS YOUR HOBBY/INTEREST?
Jump

WHAT DO YOU THINK OF YOUR FRIENDS?
Patience

WHATS THE WORST THING THAT COULD HAPPEN?
All by myself

HOW WILL YOU DIE?
Burnout

WHAT IS THE ONE THING YOU REGRET?
Sticky situation

WHAT MAKES YOU LAUGH?
Breakdown

WHAT MAKES YOU CRY?
Action

WILL YOU EVER GET MARRIED?
Babylon

WHAT SCARES YOU THE MOST?
Funny

DOES ANYONE LIKE YOU?
Angel

IF YOU COULD GO BACK IN TIME, WHAT WOULD YOU CHANGE?
The day that never comes

WHAT HURTS RIGHT NOW?
No frontiers

WHAT WILL YOU POST THIS AS?
Cry for help

Tosielämän tetristä

Joskus viime vuostuhannella, kun vielä opiskelin, pelasin Tetristä ihan himona. Tetriksen pistelasku loppui 20 tai 30 tuhanteen, en muista tarkkaan, minkä jälkeen se jatkui alaspäin. Muistelen ennätykseni olleen jotain 17000 pistettä alaspäin tullen. Mikä harmitti vähäsen, koska se ei kirjautunut top-listalle 😀 Ei sillä, olin joka tapauksessa populoinut listan ihan itse tuloksilla, joita mies ei voittanut millään. Se harmittikin miestä niin pahasti että tämä loi itselleen koneelle oman Tetris-instanssin, jossa oli oma top-lista 😀

Tetrishän on peli, jossa pitää täyttää rivejä erimuotoisilla palikoilla niin että tulee täysiä yhtenäisiä rivejä, jotka sitten häviävät näytöltä. Siinä pitää nopeasti hahmottaa sekä alas tippuville palikoille tarjolla olevat tilavaihtoehdot että tippuvien palikoiden muodot ja kääntelymahdollisuudet. Ja salamannopeasti päättää, mihin ja miten päin ne pinoon tyrkätään. Ja minä olen siinä hyvä. Olen hyvä hahmottamaan muotoja ja tiloja, reaalielämään vietynä jopa painoja, ja täyttämään tyhjiä tiloja maksimitäytöllä.

Hogasin taitoni joskus nuorena, kun kävin mutsin kanssa ruokakaupassa ja tajusin ihan vaistomaisesti sen enempää asiaa edes ajattelematta pakkaavani ruokakassit aina samanpainoisiksi ja sopivasti täyteen. Kuten yhä, silmäilen ostokset hihnalla ja aivoni työstävät jo valmiiksi, miten ne pusseihin sijoittuvat, jolloin tiedän ottaa juuri sopivan määrän pusseja. Tosin luulen, että tähän taitoon harjaantuu ainakin jossain määrin varmasti jokainen jatkuvasti keskimäärin neljä kauppakassia kerrallaan kotiin kantava perheenäiti (tai isä).

Kuten myös tiskikoneen täyttöön, kun sitä jatkuvasti tekee. Mutta vaikka mies ja minä kumpikin täytetään ja tyhjennetään tiskaria, jostain syystä minä täytän sen tehokkaammin kuin mies. Mies valittaa aina, ettei sinne mahdu, että joutuu tiskaamaan osan käsin. Kun taas minä saan 99,9% kaiken aina mahtumaan koneeseen. Aivoni työstävät astiaryökkiön tiskipöydällä ja sen jälkeen vain ladon ne koneeseen. Siksi minusta on oikeastaan vaikeampaa täyttää konetta sitä mukaa kun astioita tulee, joudun ottamaan täytön melkein aina silloin alusta, ja sijoitteluprosessini häiriintyy.

Tänään olen tiskarin lisäksi tehnyt täyttötetristä myös matkalaukkujen kanssa. Tyttöjen laukut oli helpot, kun niissä on vain vaatteet. Eikä omanikaan kovin hankala tapaus, mutta kengät ja matkaan lähtevä johtomäärä (kahden kameran akkujen laturit, kännykän verkkolaturi ja tämän miniläppärini verkkojohto), manuaalipäiväkirjani, toinen matkaan lähtevä kirja, saniteettipussit ja muutama muu randomi tavara toivat haastetta matkalaukun toisen puoliskon pakkaamiseen.

Käsimatkatavarani olivat se hankalampi tapaus. Lähinnä siksi, että pitkin miettiä palapeli niin päin, että kun tiedän, mitä kaikkea pitäisi sinne mukaan saada, piti miettiä niille optimaalinen laukku tarjolla olevasta valikoimasta. Oman lisähaasteensa asiaan toi se, että päätin sittenkin ottaa mukaani ixuksen lisäksi myös samsungini, eli järkkärikameran, jolla on iso laukku. Lopulta päädyin jättämään kameran oman laukun himaan, otan käsimatkarepuksi pehmustetun läppärireppuni, eiköhän se kamera siellä selviä. Ja siinä on valmis tasku miniläppärillekin.

Matkaan on enää pari päivää aikaa. Tyttöjä vähän jo jännittää, itseäni jännittää lähinnä, että saan hoidettua kaikki viimeisetkin matkaan liittyvät errandit ajoissa ja kunnialla ennen lähtöä… Ja se, ollaanko matkan ajan terveinä vai sairastetaanko flunssaa tai a- tai b- tai jotain-virusta koko reissu. Mies on nimittäin kipeä nyt, oireet pahasti samanlaiset kuin meillä oli vuosi sitten jouluna, jolloin tautia kunnon kuumeen kera kesti reilun viikon. Argh.

Pahuksen laitteet…

Ei ne tekniset ongelmat eiliseen jääneet, vaan
– sain eilen sen uuden kännykkäni, htc:n, joka ei meinannut haluta muodostaa yhteyttä exchange(meili)palvelimeen aluksi ollenkaan
– kändessä on mielenkiintoisia ominaisuuksia ja kännykäksi vähän köyhiä omituisuuksia nokiaan tottuneelle, mutta kaipa siihen tottuu
– puhelimessani on nyt kaikki yhteystiedot tuplana, koska vaikka olin kopioinut ne (lopulta siis onnistuneesti) puhelimesta outlookiin, teki seuraava sykronointi tuplat kaikista
– yritin tänään yhdistää bluetooth handsfreeni känden kanssa, mutta vaikka yhteys muodostui nätisti, handsfree ei halunnut toimia handsfreenä
– yritin yhdistää känden myös koneeseeni ja ladata sinne parit mp3:t soittoääneksi, kokeilin sekä bluetoothilla että usbilla ja yhteys muodostui, mutta tiedostonhallinnassa laitetta ei näkynyt, ja lopulta selvisi, että tarvitsen ensin sen lisämuistikortin, jonka saan jälkitoimituksena
– yritin printata isäni synttärilahja- valokuvakehykseen yhtä kuvaa tästä duuniläppäriltäni, mutta printteri sekoili ensin ja nyt sitten eivät kone ja tulostin keskustele enää ollenkaan, vaikka kaikki näyttää asetusten perusteella olevan kunnossa (mutta toisen vista-läppärin kanssa homma toimi ongelmitta ja faija sai lahjansa, joskin tulostin teki kuvasta kumman vihreän…)
– mies puolestaan tappeli tuon toisen läppärin kanssa yrittäessään saada siihen bluetoothin toimimaan, turhaan
– ja sitten tuossa kun kirjoitin tätä entryä ensimmäistä kertaa, ollessani jo melkein lopussa, osui käteni vaihteeksi läppärin touch padiin niin iloisesti, että onnistuin samalla hyväksymään poistumisen kirjoitussivulta ja bling! koko teksti hävisi bittiavaruuteen! teidän onni, saitte vuodatukseni lyhyempänä 😛
 
Alkaa ihan totta olla jo mitta täysi taas tätä tekniikkaa!

Bad tech day

Tänään ei ole oikein minun päiväni näiden laitteiden kanssa. Ensin yritin yhdistää mp3-soitintani koneeseen, ladatakseni sisään parin eilen ostetun cd:n sisällön. Windows huomasi, että koneeseen oli kytketty laite, muttei kyennyt tunnistamaan sitä. Creative Media Lite, Zen Stonen oma softa, ei huomannut laitetta ollenkaan. Eikä soittimeen syttynyt sitä pientä sinistä lediä ilmaisemaan, että se on koneessa kiinni. WTF?!
 
Irrotin soittimen ja yritin käynnistää sen. Yritin. Ja yritin. Nothing Nada. Ei valoa, ei inahdusta, ei mitään. Kokeilin yhdistää soitinta toiseen koneeseen, sama juttu, Windowsin mukaan tuntematon laite ja end of story. Viimeksi kun soitin oli laitteessa, asentelin softiin jotain päivityksiä, joten aloin sitten jo niitä tässä kirota. Ja etsiä netistä uutta päivitystä ajurille. Mutta ajurin asennusohjelmakaan ei tunnistanut soitintani! WTF?!
 
Aloin jo kaivaa muutaman kuukauden vanhan laitteeni takuukuittia – joka löytyikin ihmeen helposti juuri sieltä, mistä en sitä oikeastaan ollut edes etsimässä, kunhan sattui käsiini. Ja aloin jo harmitella sitä, miten laitteen vieminen huoltoon vie kuitenkin niin kauan, etten saa sitä mukaani Kanarialle, Ja aloin funtsia vaihtoehtoisia tapoja kuunnella musaa koneessa: musa sd-kortille, kortti ja kuulokkeet miniläppäriin. Siinä vaan kestää akku niin paljon vähemmän aikaa kuin soittimessani. Samalla sätin soitintani ja pyörittelin sitä käsissäni, sellaiseen uppiniskaiseen tapaan poweria painellen ja sitten, poof! Yhtäkkiä laitteessa olikin taas virta! Ja se yhdistyi pc:hen kivuttomasti. WTF?!
 
Sillä tarinalla oli siis sittenkin onnellinen loppu, sain musat soittimeen ja soitin pelittää. Mutta Soittimen jälkeen käsittelyyn pääsi kändeni. Saan tänään duunista uuden kännykkäni viimein, ja nyt oli siis aika varmistaa, että kaikki data vanhasta on tallessa. Ja samalla ajattelin, että näpsästi vihdoin yhdistän puhelimen ja outlookin yhteystiedot toisiinsa, ne kun ovat eläneet tähän asti omaa elämäänsä kumpikin, sen jälkeen kun viime sykronointi pari vuotta sitten sekoitti kaiken ja hävitti 12 yhteystietoani kokonaan.
 
Outlookin yhteystietoja en ole juuri käyttänytkään, joten ne vain tallensin excel-taulukoksi talteen, minkä jälkeen tyhjensin contacts-kansion. Puhelimesta tein varmuuskopion ja sen jälkeen sormeilemaan synkronointiasetuksia. Asetin ainoaksi sykronoitavaksi sisällöksi yhteystiedot, jottei meilien ja kalenterin sykronointi häiriinny muista asetusmuutoksista. Asetin puhelimen voittamaan ristiriitatilanteet. Mutta mitäpä kävi? Yhteystiedot hävisivät puhelimesta, mutta eipä niitä Outlookissakaan näkynyt. WTF?!
 
Onneksi olin tehnyt varmuuskopiot juuri, joten palautin. Ja kokeilin uudestaan, kun olin huomannut vaihtaa kontaktien alustavaksi synkronoinniksi säädin yhteystietojen säilyttämisen puhelimessa. Mutta kävikö niin? Säilyikö tiedot? Juuei! Tutkailin synkronointilokia: lokin mukaan yhtään tietoa ei ollut siirtynyt kumpaankaan suuntaan, muttei myöskään ollut deletetoitu yhtään tietoa. Mutta yhteystietoni puhelimessa ammottivat tyhjyyttään. WTF?!
 
Palautin sisällön puhelimeen uudestaan ja päätin jo luovuttaa. Olen tässä samalla koko ajan muka yrittänyt tehdä töitäkin, joten tämän multitaskingin ansiosta unohdin käydä käpälöimässä puhelimen synkronointiasetukset takaisin vain kalenterin ja meilin synkkaukseksi. Joten kun aloin tätä kirjoittaa, iski yhtäkkiä päähäni tietoisuus siitä, että kello on jo yli kaksitoista, puhelimen seuraava autosynkkaus on tapahtunut – ja ne asetukset ennallaan. Shit! Taas oli kontaktiluettelo tyhjä. Ja taas piti palauttaa sisältö.
 
Koska olen sellainen jääräpää kuin olen, päätin sitten niitä synkronointiasetuksia vielä kerran sormeillessani kokeilla vielä yhtä vaihtoehtoa. Mutta teinpä niin tai näin, synkkaussoftalla on oma tahto. Se vaan tahtoo tyhjentää puhelimeni yhteystiedot. Ja niinpä palautin puhelimen yhteystiedot backupista, vielä kerran. Vihaan sitä, etteivät nämä laitteet tottele minua! Typerät rakkineet.
 
Lopulta päätin kokeilla synkronointia pahamaineisella Nokia PC Suitella – ja onnistuin viimeinkin saamaan yhteystiedot kändestä Outlookkiini minkään tiedon tuhoutumatta matkan varrella Woohoo! Tämäkin tarina sai sittenkin onnellisen lopun 😉