Oikeastaan on aika koomista aloittaa blogientry moisella otsikolla edellisen sangen materialistisen entryn jälkeen, mutta Tepun kirjoitus kirvoitti ajatukseni. Ja puolustaudun sillä, että sitä mukaa kun itse ostan uutta, vien sentään vanhaa kirppikselle, enkä edes omaksi hyödkseni, vaan Fidalle, mistä lähtee apua sinne missä sitä tarvitaan. Myönnän kyllä, ettei kulutusvastaisuus ole ihan lyönyt läpi minussa, vaan nautin uuden ostamisesta, yleensäkin kaikesta uudesta ennemmin kuin ajan patinoimasta, mutta sentään kierrätän. Pyhittää edes osan, eikö?

 

En voi sinänsä muutenkaan väittää eläväni kovinkaan vihreällä linjalla. Ekologisuus ja ympäristöajattelu ovat toki osa elämääni, pyrin valitsemaan aina sen ekomman vaihtoehdon kun – ja tässähän se kompastuskivi sitten onkin – se sopii elämääni eikä sodi mukavuudenhaluni kanssa. Viihdyn pitkissä kuumissa suihkuissa, mutta toisaalta, meillä vesi lämpenee talomme lailla maalämmöllä. Kuivaan pyykkini kuivurissa narun sijaan, mutta toisaalta, pesen aina täysiä koneellisia. Ajan töihin yksin omalla autollani, mutta toisaalta, yritän välttää pahimpia ruuhka-aikoja aina kun mahdollista. Meillä on tietokoneet aina päällä, mutta toisaalta, ne ovat sentään kuitenkin horrostilassa.

 

Kyllä minä monesti mietin, millaisen maailman minäkin noille lapsilleni jätän. Onko minun täältä lähtiessäni tuolla kaatopaikkavuoret pilvepiirtäjien korkuisia, onko metaani- ja butaanipäästöt siellä valtaisat, onko ilma liian huonoa hengitettäväksi, onko ilmakehä niin huonossa kunnossa, että iho palaa pelkästä auringon näkemisestä? Siksi meillä on maalämpöpumppu ja varaava takka. Siksi toinen automme (ainakin vielä) on matalapäästöinen diesel – joskin kai jo kahden auton konsepti on vähän arveluttava, mutta hei! me asutaan landella vaikka työt on stadissa…

 

Siksi kierrätän kaiken minkä voin. Vaatteet ja tavarat kirppikselle, maitotölkit, pahvit, lehdet, pullot, tölkit, lasit keräykseen. Myönnetään, säilykepurkkeja en jaksa kierrättää – koska paikallisissa kierrätyspisteissä ei ole niille laaria, vaan ne pitäisi roudata Jumboon asti. Myönnetään myös, että tällä hetkellä meillä ei lajitella biojätteitä erikseen – koska pitäisi hommata oma kompostori, ehkä ensi kesänä? Silloin kun asuttiin taloyhtiössä, jossa biojäteroskis oli, lajiteltiin aina.

 

Ruokaa meillä menee valitettavasti kyllä roskikseen mielestäni liikaakin, mutta minkäs teet, kun lapsilta sitä vaan jää! Olen vielä sitä sukupolvea, jonka päähän on iskostettu, ettei ruokaa saa heittää pois, että kaikki on syötävä, joten pahaa tekee heittää lasten lautasilta jämiä harva se päivä. Mutten niitä jämppeitä halua itsekään syödä – siitä vaan tulee kipeäksi, kun saa kaikki päiväkoti- ja koulupöpöt sisäänsä. Mutten toisaalta halua sitä pakotustakaan. Se ei ole hyväksikään, jos haluaa, että lapsi oppii syömään järkevästi, kroppaansa kuunnellen, mikä on terveen syömisen aa ja oo.

 

Ruoka- ja kulutustavaraostoissa yritän valita valkaisematonta, luomua, kesällä kotimaista, talvella en niinkään. Sehän ei itse asiassa edes ole kovin ekologista se kasvisten kotimainen talviviljely, kun se joudutaan keinovaloilla ja -lämmöllä kasvihuoneissa hoitamaan. Mutta en minä väitä olevani mikään kovinkaan eko-valistunut noin kauttaaltaan. Ostan surutta juuri niitä tuotemerkkejä, joita haluan, olipa yhtiö itsessään sitten "hyvä" tai "paha". Moni voisi sanoa monta asiaa kulutustottumuksista ja valinnoistani, mutta sanokoon. Kuten sanottua, sen verran säilytän tässä mukavuudenhaluani, että se säätelee sen, kuinka ekologinen jaksan olla.