…katolle.

 

Ja harvoin minä istun iltaa siskon kanssa auringonnousuun asti jutellen ja nauraen, saati pelaten korteilla läpsyä ja lännennopeinta.

 

Ja harvoin tosikoiselle tulee yöllä pissahätä. (Mutta kun tulee, se tulee tietenkin mökillä, kun äiti on eri mökissä, jonka ulko-ovi on lukossa. Mutta reipas tyttö suoriutui asiasta loistavasti, hätääntymättä.)

 

Ja harvoin tytöt pääsevät ratsastamaan oikein isolla lämminverisellä, isolla suomenhevosella.

 

Ja harvoin perhonen laskeutuu kädelle etsimään iholtani suoloja tai jotain muuta sellaista, ja pysyy siinä pitkän kuvaussession ajan.

 

Ja harvoin heinäsirkka istua nököttää kalliolla kuvattavana.

 

Ja harvoin lammas alkaa puskea isoäitiäni kaveruuden merkiksi.

 

Ja harvoin keltainen lehti laskeutuu järven pinnalle keskellä heinäkuuta.

 

Ja harvoin kuu kumottaa koko päivän taivaalla yhdessä auringon kanssa.

 

Ja harvoin esikoinen lukee itse itselleen iltasadun.

 

Ja harvoin minä hankin uuden kameran, se on Samsung Pro 815, ei uutena ostettu, ei ihan järkkäri, mutta askel ylöspäin Ixuksesta ja rakastan sitä jo. Don’t rain on my parade, kaikki hienompien kameroiden omistajat, minä en edes osaisi niitä käyttää ilman pitkällistä perehdytystä – tämä on tarpeisiini loistava! Ainakin toistaiseksi 😉

 

Kaikenlaista sitä sattui ja tapahtui, kun oltiin pari päivää meidän landella, minkä jälkeen vein tytöt mummin luo mökille, minkä jälkeen sain uuden kamerani 🙂