"Hei tuu kattoo, tääl on mageeta! Mä käyn kattoo, onks tuolla onkaloita! Hei, me ei oo vielä käyty tätä onkaloa!" Eikä tosikoisesta sen jälkeen näkynyt kuin viuhahdus.
Juuri ennen kuin tytöt ratsastivat ponilla Espalla, ennen kuin tosikoinen halusi kuunnella blues-bändiä joka oli keikalla Espan lavalla ja tyttäret yksissätuumin yrittivät estää minua tanssimasta sen tahtiin, ennen kuin lastauduttiin Suomenlinnan lautalle, piti käydä ostamassa kollarit kun olikin kylmä eikä lämmin, ja tosikoinen valkkasi oikein soman prinsessaisen puseron. Camel-buutsit hälle olisi pitänyt ostaa! Tai tarkemmin ajatellen, lieka. Valjaat ja flexi.
Perillä Suokissa, ennen kuin päästiin varsinaiselle linnoitusalueelle, piti käydä katsastamassa Suomenlinna-keskus, tosikoisen toiveesta. Olisi halunnut museoonkin oikein, mutta toisen kerran… Tyytyi tällä haavaa tutkailemaan pienoismallia, kun sanoin, että mennään sukellusvenettä katsomaan. Se oli puolestaan esikoisen toive ja tykkäsi siitä tosikoinenkin. Olisi vaan kuulemma pitänyt veneen olla vedessä ja ihan sukeltaa. Tietenkin.
Linnoitusalueella tosikoinen oli aivan pitelemätön. Kiinnosti ne "onkalot" tietenkin esikoistakin, m utta rauhallisempana luonteena ei aivan samaan malliin juoksennellut sinne ja tänne kuin tuo villi tosikoiseni. Sanoin jo tosikoisen ollessa vuoden, että tyttö tarvitsisi camel-bootsit, kun kulkee aina omia polkujaan – nyt kun tuota vauhtia jo riittää kintuissaan, olen neidin kanssa aivan helisemässä tuollaisessa paikassa, kun oikeasti katoilee joka välissä, pahemmin kuin katoamistempuistaan kuuluisa vaarinsa!
Parhaani mukaan ravasin tytärteni perässä, pidin tosikoiselle puhuttelun jos toisenkin näköpiiristäni katoamisesta. Koitin selittää, miten voidaan kyllä katsoa kaikki paikat, mutta että pitää kulkea yhdessä, jottei eksytä tai mitään satu. Mutta ei. Ei niin ei. Neiti on muutenkin nyt täällä evakossa ollessa ollut aivan pitelemätön, jälleen täysin tottelematon ja täynnä temppuja, joten eihän tuolla Suokissa mikään mitä sanoin mennyt jakeluun tyttärelleni, jolla on kaksi vaihdetta: juoksu ja matelu.
Suomenlinnassa tytär siis juoksi. Juoksi, kaatui, juoksi, juoksi, suistui polulta pöheikköön, juoksi, kompastui, juoksi, juoksi ja juoksi. Enkä halunnut pitää kiinnikään,
koska se olisi niin monta iloa pilannut pieneltä tutkimusmatkailijalta, äiti kun tallusti sellaista rauhallista tahtia perässä, välillä hymyillen lasten innostukselle, välillä ryytyen siihen jatkuvaan ravaamiseen.
Kaikki ihan jees silti niin kauan kuin suunnillen tiesin, missä neidit kulkivat, vaikken joka sokkeloa itse jaksanutkaan koluta. Mutta sitten tosikoinen otti ja katosi kokonaan. Oli sitä mieltä, ettei jotain koloa ollut tutkittu, vaikka oli juuri sieltä poistuttu, ja kiellostani (niin, yritin välillä luotsata meitä vähän eteenpäinkin matkalla) huolimatta painui koloon ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Ja katosi. Esikoinen paineli perään siskoa hakemaan, muttei löytänyt tyttöä käytävästä!
Siitäkös riemu syntyi, kun sydän kurkussa etsin lastani joka puolelta – kunnes lopulta minulle kerrottiin, että komennostani paikalleen jäänyt esikoiseni huuteli siellä äitiä, että sisko oli löytynyt. Tulin tyttöjen luo myrskyn merkkinä, neiti Jones joutui siinä samassa rannekahleeseen ja totesin, että meidän kiva Suokkiretki loppui nyt, lauttarantaan, mars! Ja niin kuljettiin, tosikoinen käsipuolessani rimpuillen, mutta toivottavasti jotain samalla oppien. Ainakin loppumatka tänne kotiin sujui sievästi ja kauniisti, joskin vuorostaan sillä mateluvaihteella…
System Failure for the Masses 
Hui, aika järkytys tuollanen katoamis temppu.Lapset ei oivalla sitä vaaraa mikä tuollasissa paikoissa voi olla, kun eksyy jonnekkin koloseen.Niin tai putoaa.
Me oltiin tänään korekasaaressa.niin ja käytiin kaivopuistossa,..kiipeiltiin kallioilla.Kerros mulle, ummikko kun maalainen olen, missä se Suomenlinna on, ja miten sitten helpoiten löytää.netistäkin varmaan ohjeet saisi, mutta ajattelin jos sulla olis hyviä vinkkejä.Voisin viedä lapset yllätyksenä sinne retkelle.
S
Juu lapset järjestää joskus tuollaisia yllätyksiä katoamalla ja saamalla äidin sydämen järkkymään! Mutta onneksi tähän asti ovat aina löytyneet niin siellä kuin täälläkin 🙂