Intouduin ottamaan kuvia kaikista näistä vanhoista muistoja herättävistä kuvista ja jutuista. Laitetaan nyt joitakuita tähänkin.

Isoäitini kettuterrieri Della, joka kuoli jo ainakin 15 vuotta sitten. Lempeä koira kuin mikä, oltiin suunnilleen samanikäiset ja aina ystävykset. Della adoptoi minun pupuni aikoinaan pennukseen 😀

 

Minä ja siskoni, tosi kalastajatytöt 😀 Kalat luultavasti verkoista tulleet ja kuvassa lähinnä rekvisiittana tai jotain… Kuva jostain vuodelta ’83, voisin arvella.

Inkkarivauva, jolla minä sain leikkiä, mutta muistaakseni pienemmät eivät enää saaneet, ja omilla lapsillani no chance, liian vanha ja herkästi särkyvä nukke.

Piirroskuva (ihan aito, ei photoshopattu) minusta noin 4-vuotiaana(?) "pieni talo preerialla"-mekossani.

Kuvakollaasi, jonka minä joskus isovanhemmilleni annoin. Siellä on minua, siskoani, isääni ja minun hääkuvanikin.

 

Isäni intissä ja ylioppilaana, minä ja siskoni ylioppilaina. Hyllyllä toiseen suuntaan olisi vastaavat kuvat sedästäni ja serkuistani.

Isoisäni ja tosikoiseni, puolisen vuotta ennen isoisäni kuolemaa, tosikoinen kuvassa noin 8kk. Aivan ihana kuva, toinen elämänsä alussa, toinen aivan sen ehtoossa.

 

Kylpemistä – tuossa ammeessa kylvin minäkin pienenä tuon tuostakin, nyt siellä ovat pitkästä aikaa omat tyttäreni 🙂 Missähän se pluto-kylpylelu on? Ja se kuva, jossa minä kylven sen pluton kanssa, suihkuhattu päässäni?

Muisteltiinpa siskon kanssa lauantaina myös meidän kehtolauluja. Isovanhempani yhteistyössä aikoinaan sävelsivät ja sanoittivat kehtolaulut minulle ja siskolleni. Omaani olen laulanut tytöille näiden syntymästä asti, viime aikoina olen ottanut repertuaariin myös siskoni laulun (josta muuten olin lapsena vähän kade, kun siinä oli neljä säkeistöä ja minun laulussani vain kaksi 😀 ). Systeri muisti myös isovanhempieni tekemän kevätlaulun, jonka minä puolestani olin jo ihan unohtanut! Siitä ei muistettu kuin nipinnapin yhteisvoimin eka säkeistö…

Minun lauluni:
Heilahda kehtosi, nukkuos Sannuli, taivaalle syttyi, kirkas jo tähti, nukkumaan äsken, päiväkin lähti
Heilahda kehtosi, nukkuos Sannuli, silmies nurkkaa, kuukin jo kurkkaa, kultainen pieni Sanna

Siskoni laulu:
Jo painuu päivä metsän taa, jo soutaa sorsa valkamaan, kuu kelmeänä kurkistaa, on tullut herkkä hetki
Sua kutsuu Sara unten maa, on aika leikit lopettaa, ja silmät kirkkaat ummistaa, jo taukoo päiväretki
On unten mailla rauhaisaa, siel levon turvan aina saa, kun oma enkel valvoo vaan, ja suojaa pientä lasta
Kun uusi päivä jälleen saa, ja linnun laulu kajahtaa, niin silmät Saran aukeaa, on elo riemukasta

Kevätlaulun 1. säkeistö:
Nyt kevät, nyt kevät on tullut taas, lauloi lintunen iloisna oksallaan. Ja kurrekin kesäisen turkin saa, oi riemua riemua suurta!