Uskomattoman paljon muistoja liittyy tähän paikkaan. Vaikka eihän se tietenkään ihmekään ole, sillä olenhan minä viettänyt melkoisen ison osan lapsuudestani täällä, isoäitini ja isoisäni kanssa. Täällä on jännittäviä koloja ja muita paikkoja, mielenkiintoisia tauluja ja vanhoja ja vähän uudempiakin valokuvia seinillä ja hyllyillä. Kuvia meistä lapsenlapsista, kuvia isästäni ja veljestään, kuvia omista lapsistani. Ja kuvia isoäitini kauan sitten kuolleesta viimeisimmästä koirasta. Jokainen kuva oman muistonsa vaalija.

 

Lapsuuteni ja nuoruutenikin vietin tuossa aivan kivenheiton päässä, sillan "oikealla puolen" 😉 Muncassa. Vielä on tyttöjen kanssa koluamatta Tali ja "konnari" ja merenranta, mutta jo se, että jättää auton pihaan ja lähtee liikkeelle kävellen ja julkisilla, on nostalgista ja tuntuu kotoisalta. Onhan minusta viime vuosien aikana pakostakin tullut aikamoinen autoilija ja lapseni ovat tottuneet kulkemaan omalla nelipyöräisellä ovelta ovelle. Mutta kyllä vaan oli kivaa mennä dösällä ja spåralla tänään Merimaailmaan!

 

Lähdettiin kävellen tuonne ostarille lataamaan matkakorttiani ja sieltä dösällä stadiin, missä hankittiin matkakortti esikoisellekin. Päätin nimittäin oikeasti hyödyntää nyt näitä julkisia välineitä, kun niiden ulottuvilla kerran ollaan! Ja kyllähän siitä kortista on hyötyä muulloinkin, kun kotoa stadiin tultaessa jätän auton aina meidän toimistolle, mistä jatketaan keskustaan julkisilla.

 

Sen verran on taas hujahtanut aikaa siitä, kun viimeksi stadissa pyörähdin, että kyllä olin tiputtaa silmät päästäni, kun tajusin Sokoksen edessä, ettei siitä kuljekaan ratikoita! Sehän kook hela stadi taas revitty auki! Hetken seisoin suu auki tuijottamassa Manskua, kunnes hogasin spårat siellä vähän kauempana, Pohjoisella Rautatiekadulla. Sinne siis ja päästiin Merimaailmaan onnellisesti.

 

Merimaailmassa ja Lintsillä menikin koko iltapäivä. Kierrettiin Merimaailma kahteen kertaan, käytiin vain syömässä välillä Safari-ravintolassa. Ostin yksittäiset liput meille pois lähtiessä niin että käytiin tyttöjen toiveesta Vekkulassa ennen kotiin lähtöä. Ja sitten pohjois-portista ulos ja kasille. Sieltä me aina kuljettiin Lintsille ja pois, kun olin lapsi.

 

Kasista hypättiin pois Töölöntorilla, mistä piti vaihtaa bussiin. Siinä kun noin kolmannen kerran päivän aikana tultiin pysäkille niin että kaivattu väline oli minuuttia aikaisemmin (ellei aivan nokan edestä peräti) mennyt, muistin kyllä jälleen senkin, miksi se oma auto omine aikatauluineen houkutteli niin helposti Helsingissä asuessakin. Mutta toisaalta, nyt ei ollut parkkiongelmia, saatoin hyvällä omalla tunnolla nauttia valkkaripohjaisen jääteen ruuan kanssa ja kun oli missattu dösä niin niukasti, päätettiin pistäytyä Topeliuksen puistossa leikkimässä vähän. Se on erilaista vapautta 🙂

 

Se on samanlaista vapautta kuin se, että eilen ennen kuin lähdettiin isäni vaimon 60v-syntymäpäiviä juhlistamaan, minä ja tytöt ja siskoni, soitin siskolleni ex-tempore matkalla kaupasta kotiin, jotta haluaisiko sisko tulla meille myöhäiselle aamupalalle syömään kanssani grillattua halloumia, mansikoita ja kirsikoita. Ja siskohan tuli, mikä ettei, koska asuu puolen kilsan päässä tästä isoäitini kodista. Se oli hauskaa, spontaania vapautta.

 

Täytyy sanoa, että tässä kun nyt taas Stadissa asuu, vaikkakin toisen asunnossa ja kovin väliaikaisesti, on syttynyt eräänlainen ikävä takaisin tänne kotinurkille. Ei minusta sitä stadilaisuutta ja munccalaisuutta saa pois kitkettyä. Täällä tunnen taas olevani sivistyksen keskellä, keskellä kaikkea. Rakastan autojen vilinää Huopalahdentiellä ja sitä, että julkinen liikenne pelaa melkein ovelta. Kaikki tuntuu olevan niin paljon lähempänä.

 

Ei siellä periferiassakaan sinänsä mitään vikaa ole, enkä siellä aktiivisesti ikävöi Helsinkiin. Elämä siellä on vain niin toisenlaista, että nyt kun olen taas täällä, missä kuitenkin yhä noin puolet elämästäni olen elänyt, on ikävä takaisin tänne herännyt. Uskon silti, että kunhan päästään asettumaan omaan taloon, sinne huitsin nevadaan 😉 olen jälleen ihan tyytyväinen siellä ja tyydyn ikävöimään Stadissa-asumista lähinnä silloin kun palaan taksilla kotiin ja maksan siitä 30e enemmän kuin jos asuttaisiin täällä 😛