Eilen ja tänään on saatu jo esimakua nettikatkoista, kun ukkonen on pyörittänyt myllyään tässä päällä kumpanakin päivänä ihan tuntitolkulla. Periaatteessa kai ei tarvitsisi näitä sähkölaitteita tällaisella asuinalueella irrotella, missä sähköt ja puhelinlinjat kulkee tuolla maan alla, mutta otan mieluummin varman päälle kuin riskeeraan laitteiden rikkoutumisen. Sitä paitsi täällä katkoili sähköt aina heti ukkoskuuron iskiessä. Tällainen ex-kerrostaloasukki on yhä ihmeissään ukkosen kanssa pientalossa, vaikka itse ukkosesta pidänkin.
Aamulla olis kuitenkin siis muuttopäivä. Ja sen jälkeen olen tosiaan modeemin varassa. Löysin jopa netistä linkin, jossa on ilmaiset soittosarjat, jotta pääsen isoäitini puhelinpiuhaa pitkin nettiin. Mutta – jos minun pitää saada nettisivu auki klikatakseni asennuslinkkiä, kun olen modeemin päässä, uh, welcome to another paradox. Kattotaa… jospa vaiks isoäiti löytäisi jostain oman soittosarjansa tunnarit… Niin tahi näin, ei täällä netissä enää tähän malliin roikuta muutamaan viikkoon, kuten olen muutaman kerran jo maininnut.
Mutta älkää pelätkö, aina minä blogiini jotenkin saan kirjoitettua 😀 Addikti mikä addikti, aina jotkut keinot keksii 😛
Harmillista on, että kännykällä en pysty kirjoittamaan, koska se aina ja joka kerta väittää minun kirjoittaneen liian pitkästi – kuin kummassa? Ja aika vaivaista se on naamakirjan ja flickrinkin käyttö kändellä…
Harmillista on sekin, että nyt kun olisi komeaakin komeampi kotikone, jolla lastenkin kelpaa pelata nettipelejään ilman että kone alkaa savuta, ei se enää ole mahdollista. Ja Simsinkin ehdin jo pakata johonkin boxiin, kun luulin, ettei sitä pääse pelaamaan kuitenkaan, kun ei se pyöri vanhalla rakkineella. Mutta eipähän tarvii ottaa tuota dvd-soitinta mukaan isoäidille, kun tuossa uudessa koneessa on 17" kirkas näyttö ja 512meganen näytönohjain. Sillä kelpaa katsella leffatkin mennen tullen!
Niin, meinaan tänään kärähti minun käämini vanhan koneen kanssa, kun se jumahti kesken lasten pelin ja esikoinen totesi, että se haisee palaneelta… Juu, vähän kuumana se prosessori aina kävikin, mutta että alkoi oikein kärtsätä. Mentiin siis tyttöjen kanssa Kodin Anttilaan ja ostettiin oikein power-läppäri, miehen vaatimusten mukainen. Onhan se hieno, kieltämättä. Mutta nyt uhkaa palaa käämi, kun yrittää opettaa vanhan koiran (lue: mieheni) uusille tavoille (lue: vistan systeemeille) 😛
Ainiin, ihan pakko mainita, että ostin samalla reissulla heräteostoksena itselleni harmaa-pinkin läppärirepun ja samoissa väreissä tuli mukana pikkuinen hiirikin. On muuten söpö:
System Failure for the Masses 
Hih hih.Mun tarvii varppina kanssa hommata "läppärille" oma kiva reppu.Tosin,en varmaan ikinä vie tätä minnekkään kotoa.Liian vaivalloista. Tai mistäs sitä tietää jos oikein kunnolla "rakastuu" koneeseensa,niin saattaapihan tuo olla että en irrota otetta repusta missään….(No en usko…)
Sinänsä tämä on tälläinen aikuisten lelu.kiva asennella ohjelmia ja siirrellä tietoja vanhasta tänne.sormenjälkitunnisteet ja kaikki:D