En kyllä ala, jos koko kesä uhkaa olla tätä lajia! Ensin odotan koko piiitkän talven, että tulee kesä ja sitten se kehtaa tulla kylmänä ja sateisena. Esikoinenkin, joka sinällään ei niin helteistä välitä, tokaisi jo, että jos koko kesä on tätä sadetta ja kylmää, ei hän kyllä lähde mihinkään Visulahteenkaan. Ja se on aika paljon sanottu se! Onhan meillä aleliput Huimalaan ja kaipa sitä joitain päiviä jaksaa sisälläkin. Mutta olisi kiva, ettei palelisi kesävaatteissa – minä kun kategorisesti kieltäydyn pukeutumasta enää muihin kuin kesävaatteisiin. Nyt on kesä, damn it!
Tänään oltiin likkojen (ja tosikoisen Liinu-vauvan) kanssa liikkeellä, ihan jo pakon edessä, kun tarvii hoitaa asia jos toinenkin tässä. Sain tilattua yhden lisäavaimen meidän taloon, sain haettua faijalta isoäidin kodin avainsetin. Sain ostettua edes muutaman (kankaisen) varastolaatikon, joihin voin pakata astiat. Sain tosikoiselle uudet sandaalit edellisten ollessa auttamatta pienet. Siinä kai se. Vaikka koko päivä oltiin liikkeellä. Joskin meidän koko päivä alkaa vasta iltapäivän tuntumassa 😀
Lukuunottamatta käväisyä paikallisessa G4S-myymälässä sitä avainta tilaamassa ja piipahdusta faijan työpaikalla, haahuiltiin tyttöjen kanssa Itiksessä oikein pitkän kaavan mukaan. Ennen vanhaan kun siinä vieressä asuttiin, siellä tuli rampattua monta kertaa viikossa. Silloin ei Itiksessä-käynti ollut sen kummempi kuin paikallisella ostarilla piipahtaminen. Silloin mietin tänne muuttoa suunniteltaessa, että miten kummassa sitä muka pärjää, kun ei pääse Itikseen koska vaan hakemaan sitä jotain mitä tarvitaan heti. Sittemmin huomasin, että harvoja asioita tarvitsee niin pahasti heti, ja kun tarvitsee, ainahan sitä Jumbossa pyörähtää, jollei paikallisista löydy.
Nyt siis Itis-reissut ovat sen verran harvinaista herkkua (ainakin tytöille, itse siellä toisinaan piipahtelen töiden ja tanssitunnin välissä), että se on sitten aina ihan retki. Esikoinen pyöri karusellissa, merenneidon vaunuissa kuulemma koska on horoskoopiltaan neitsyt – miten ikinä se siihen lapsen mielessä liittyykin. Tosikoista ei pyörimiset kiinnostaneet, sen sijaan pomppi sky jumperissa vähintään tupla-ajan. Pomppimaan pääsivät toki molemmat, mutta esikoinen halusi pois saman tien kun aika loppui, vaikka jatkaakin olisi saanut, kun ei ollut jonoa. Tosikoinen otti siis siitä ilosta kaiken irti.
Itis-agendassa oli niiden muutamien tarpeellisten juttujen ja pomppimisten ja pyörimisten lisäksi mm. Rax-lounasta ja jätskijälkkäriä. Ja sellainen sangen odotettu tapahtuma, kuin korvikset. Minullahan niitä tunnetusti on jo monta ja yhden olisin lisää oikeaan korvaani ottanut, mutta korumyyjä puhui minut ympäri odottamaan ainakin syksyyn asti, sellainen rustokoru kun kuulemma tulehtuu niin helposti etenkin näillä kosteilla (ja toivottavasti pian myös lämpimillä) ilmoilla ja tulehdus sitten siitä helposti leviää rauhasiin asti. Auts. Ehkä jätän kokonaan väliin… Sen sijaan tosikoinen sai kauan odottamansa reiät pikku-korviinsa 🙂 Kyllä on somat!
Kotiin palattua jysähti tajuntaani sen sijaan jälleen muutama neljän heinäkuisen evakkoviikon realiteetti. Ensinnäkin näillä näkymin meillä on käytössä peräti yksi avain isoäitini kotiin. Helppo homma, eikös, kun niin käsikädessä koko perheenä kuljetaan. Not!! Toiseksikin, kun kävin kyselemässä DNA-liikkeestä itselleni kuukaudeksi mokkulaa, kerrottiin minulle, että se on kahden vuoden sopimus tai sitten tarvitsee ostaa mokoma mokkula omaksi, 140e. Isoäidillä on puhelinmodeemi. En minä voi hänen langoillaan roikkua, mutten näemmä sitten saa mokkulaakaan. Olen siis käytännössä netitön koko heinäkuun!! APUA, PANIIKKI!!! Etenkin kun olen kiinni lapsissani 24/7. Saatan olla lomani päättyessä melkoisen kajahtanut jo… Taidetaan vierailla typyjen kanssa työpaikallani melkoisen tiuhaan heinäkuussa 😛
Mutta saan sentään kohta tuoreita sämpylöitä à la "tyhmä äiti, joka ei ymmärrä et mä ehtisin ihan hyvin pyöräillä tässä välissä". Huokaus. Taitaa tulla "pitkä" loma…
System Failure for the Masses 
Kauppakeskuksest on nykypäivää toden totta. Itse en viihdy niissä ollenkaan, en diggaa suuria ihmismääriä, en jonottamista, en kiireisyyttä. Itse asiassa pärjään vallan hyvin ilman isoja keskuksia.Lapsille se on meillä seikkailu, ja vuoden kohokohta jos joskus pääsee Jumboon tai itäkeskukseen tai Myyrmanniin tms.
Hämeenlinnassa kehitetään kovin Tiiriön aluetta, sinne tulee älyttömän suuri Prismakeskus ja on Citymarket Henkka maukkoineen ja erikoistarvikeliikkeineen. Lidli ja Agri ja tajoustalo jyski Säästökarit, Motonet , Vepsäläinen,Koti Idea Masku,Gigantti,Markantalo,tekniset,ja mitä lie vielä muuta.Pilvin pimein liikkeitä.On myös älyttömät ruuhkat koska kaupungilla ei ole kertakikkiaan varaa laittaa sinne joka risteykseen liikennevaloja.Jonotat autolla sinne, jonotat pois ,jonotat liikkeessä,joka paikassa.Yöks.
Minä asioin erittäin mielelläni palvelevissa erikoisliikkeisssä keskustassa, vaikka olen huomannut että ne todellakin pikkuhiljaa kuolee pois, eikä uusia tule tilalle. Kuljen mielelläni kiireettömästi, tosin eikai kukaan pakota kauppakeskuksissakaan juoksemaan. Se tunnelma vaan on hektinen, ei sille mitään mahda että tulee tunne kiirehtimisestä.
Niin se vain on, että tälläinen pikkukaupunki jossa olen asunut koko ikäni, alkaa pikkuhiljaa paisua suuren suureksi, kehittyy ja kasvaa koko ajan.
Jännä juttu että taas Helsinkiläiset, tai muuten pääkaupunkiseudulla asuvat eivät tunne täällä olevansa ruuhkassa. Siellä se ruuhka on aivan toista luokkaa, ja elämäntapa. Minua se ahdistaa.Heh.
Tosin, en voi väittää ettenkö silti aina silloin tällöin asioisi keskuksissa, ja ettenkö aina asioidessani jotain sieltä ostaisi. Yhden ihmisen kapinani rajoittuu siis vain pääsääntöiseen boikotoimiseen jatkuvaan asioimiseen ruuhkaisissa keskuksissa.
Ei tästä ny taas saanu mittään tolkkua,..heh. Noo, ..
Kyllä se aurinko aina välillä pilkahtaa sateenkin keskellä. Silloin hippulat vinkuen ulos, ja retkelle.Mukavaa kesää:))
Sari, ruuhkat tosiaan on suhteellinen juttu. Helsinkiläisenä en tosiaan oikeastaan missään muualla mitään ruuhkia huomaa olevankaan, vaikka paikalliset niin väittäisivätkin… Ei siitä niin kauan ole, kun Hämeenlinnassa kävin yhden työpäivän tekemässä eikä siellä minusta autoja ollutkaan edes! Hyvin harvoin myöskään ahdistun kauppojen ja keskusten väenpaljoudesta, kun olen siihen niin tottunut. Ennemminkin niin päin, että ahdistaa mennä liikkeeseen, jossa ei ole ketään muuta asiakasta, koska joudun myyjän huomion kohteeksi sen sijaan että saisin katsella ympärilleni huomaamattomana, osana muuta massaa, heh. Siksi jää monesti monta kivaa pikkuliikettä tutkimatta, kun en halua tulla huomatuksi ja palvelluksi (pyytämättä – toki minä myyjää kaipaan sitten kun kaipaan, mutta haluan itse päättää milloin, ja tiedän minä senkin että pikkuliikkeissäkin voin katsella ilman palvelua ja pyytää myyjää apuun vasta kun tarvitsen, mutta se ajatus siitä, että jonkun silmät seurailevat minua, odottaen että kysyn jotain, ahdistaa…). Meitä on niin moneksi 🙂