Tekevälle sattuu, sanotaan. Ja minä olen melko tekevä, tai ainakaan en kamalan paikallaanpysyvä, joten on oikeastaan melkoinen ihme, etten koskaan ole katkaissut yhtään jäsentäni tai muutenkaan loukkaantunut kovinkaan vakavasti. Sitä vastoin nuorempi siskoni, jota ei tosin ole sen suuremmalla rauhallisuudella siunattu kuin minuakaan, on katkonut koipensa kahteenkin kertaan. Ja tapaturma-altin isoäitini, hmm, let’s not go into that one, se statistiikka on suorastaan surullisenhupaisa.
Mustelmia, iskelmiä naarmuja ja muuta sen sijaan saan itseeni aina kun vaan teen jotain muuta kuin näpyttelen koneellani ja huidon hiirelläni – ja joskus silloinkin 😛 Jokainen meidän landella joskus isoa hätää ähertänyt luultavasti muistaa sen ikivanhan lehtiaukeaman siellä hödön seinässä, sen missä on se juna, jonka tekstitykset ovat kaikki jotensakin hauskanpuoleista verbaaliakrobatiaa ja yhden vaunun kyltissä lukee "Iskelmä- ja mustelmateollisuus" – that’s me 😉 Lapsena jalat oli kesäisin aina mustelmilla ja ruvilla ja kolhuilla (ja kait talvellakin, mutta silloin se ei näkynyt 😀 ).
Nyttemmin yleensä raajani ja muukin kroppani on suhteellisen mustelma- ja iskelmävapaata aluetta, kun kaipa sitä normaalisti elää jotenkin normaaliaikuisen elämään kiipeilemättä ja koheltamatta liiaksi. Mutta pinnan alla asuu se omituinen apinansukuinen otus, joka ei halua aikuistua ja olla normaali. Niinpä esimerkiksi juuri tällä hetkellä molemmat kankkuni ja toinen käsivarteni ovat kunnon mustelmilla, toinen käsivarsi vain naarmuilla. Säärissä ihme kyllä vain pikkuiset mustelmat molemmissa, tai nekin oikeastaan polvissa.
Siellä landella nimittäin juhannusaattona sain päähäni kiivetä sellaisen reilu metrin korkean katkaistun puunrungon päälle, siis siihen vuosirenkaiden päälle, siis rungonjämä pystyssä yhä. Halkaisijaltaan se oli noin 20cm ja sateen jäljiltä se oli liukas. Mutta kun siitä sai niin kivan kuvausperspektiivin. Kiipesin siis ja seisoin siinä ihan vakaasti, hyvä tasapaino kun minulla on, ja kaikki oli ihan hyvin, kunnes aloin kääntyä tullakseni alas. Kaikki olisi yhä ollut ihan hyvin, jollei se tynkä olisi ollut niin liukas! Mutta näiden asiantilain vallitessa kävi sitten niin, että tulin sieltä pylly eellä alas, ryteikön läpi puskien oksista kiinni tarttuen vauhtia hiljentääkseni. Ja putosin veneen laidan kautta veneen pohjalle.
Siinä rytinässä ei mustelmia saanut kuin toinen pepunpuolisko. Sen toisen teloin kovin tylsästi poistuessani eilen aamulla aamupalapöydästä. Syypää mustelmaan on sellainen korkeanpuoleinen pikkupöytä ruokpäydän nurkan vierellä.
Käsivarret saivat kolhunsa vasta tänään. Olin tänäänkin miehen kanssa raksalla, kannoin laatikkoa ja jätesäkkiä taloon, primeroin vaihteeksi vähän lisää lattiaa, laatoitinkin vähän jopa 🙂 ynnä muuta mukavan turvallista. Mutta sitten piti nostella ilmanvaihtokanavia, sellaisia kolmemetrisiä salkoja, välikattoon. Eihän siinä mitään sinänsä, putkien nostelussa, mutta se välikattoon meneminen.
Meidän autotalli on sellainen palapeli täynnä kamaa ja ensimmäiset putket piti saada lautapinon päältä pois ihan ensin, jotta sai toisen lautapinon siirrettyä sen ensimmäisen päälle, jotta sai tikapuut kattoluukkua vasten. Turhan siirtelyn välttämiseksi näppäränä tyttönä ajattelin kiivetä sinne katolle luukusta ilman niitä tikkaita, autotalliin juuri sopivalle kohdalle varastoidun pulpetin päältä ponnistaen. Ja hyvinhän sinne pääsinkin, jopa mustelmitta. Putket nostettiin katolle ja sitten piti tulla alas auttamaan miestä niiden lautojen nostamisessa. Alastuleminen on paljon vaikeampaa kuin kiipeäminen… Vaikka mieheni olikin ottamassa vastaan.
Kun vähän myöhemmin lähdin hakemaan tyttöjä faijan ja vaimonsa hoivista, olin melkoisen musta ja pölyinen, sen lisäksi, että olin siis naarmuilla ja mustelmilla 😉 Saatan olla hienohelma, mitä tulee käsien sotkemiseen mutaan, multaan tai vaikkapa lattialaastiin (hanskat kädessä laatoitin), mutta siihenpä se jääkin. Muuta hienohelmaista ei minussa sitten olekaan.
System Failure for the Masses 
Katselin juuri nassukirjassa olevia kuvia talosta ja ulkoisesti ainakin rupeaa näyttämään hyvältä, sisäkuvia kun ei vielä ollut ;)Minulla on aina ollut kauhea "käsien likaamis" -kammo… Ilmankos kädet on aina niin kuivat kun niitä tulee pestyä alati… 🙂
Mulla rupes omaa mustelmaani kankussa särkemään…kun luin tuota sun juttua! Lähdin lomalle to ja kannoin työpaikan kukkia autoon, ne pärjää mun hoidossa kotona näes paremmin kun hoidotta töissä. Ulko-oven kahva ja siis tietty koko ovi pamahti mun peffaa vasten aika vauhdilla kun yritin muka nopeasti sujahtaa välistä pois puskat kainalossa. Tämä tapahtui sitten vieläpä kaksi kertaa ja samaan kohtaan…toisella kertaa näkyi tähtiä ja meinasin kukat heittää jo jorpakkoon! Koska teillä on suunnitelmissa päästä asumaan uuteen kotiin?