Tosikoinen puki aamulla päälleen collegetakkia, jonka vetskarin vetojuttu oli kuivurin jäljiltä jäänytkin kauluksen luo. Puseron helmat pienissä käsissään tyttönen katsoi hämmentyneenä vuoroin toista nurkkaa, vuoroin toista ja lopulta kuului hellyyttävä "äitii…?". Äiti löysi vetskarin ja veti sen kiinni.

 

Esikoinen kömpi hetki sitten syliini halimaan ja juttelemaan pieniä juttuja. Nyppi samalla kaulani ihoa solisluiden päältä (ne jaksavat aina kiinnostaa lapsia, kun ovat niin ulkonevat) ja kysyi: "miksi iho on tällainen, että sitä voi nyppiä?" Sanoin, että iho tulee sellaiseksi kun tulee vanhaksi. Tytär katsoi minua ja sanoi: "et sinä oo mikään vanha, ei 32 ole vielä mikään luku!"

 

Thank God for my babies! Jos ei minua juuri nyt mikään muu saa hymyilemään, omat lapset kyllä 🙂