Tosi teinii…
Lähdin tästä kesken kaiken sitä mainittua fleecetakkia ostamaan, syystä että huomenna olis Tallinnanreissua edessä ja se fleece+uusi takkini olis vaate of choice sinne. Koska alunperin luulin olevani päivän vaan himassa ja sitten luulin vaan piipahtavani tuolla paikallisessa Seppälässä, päälläni oli taas tosi teinisti se napapaitani, jossa on pupu. Yksi lemppareistani 😉 Autossa soi radio rock – kuinkas muuten – ja tosi teinisti oli ihan pakko nostaa volaa vielä pari pykälää, kun olin ohittamassa eläkeläisjoukkoa tuossa kylänraitilla. Elämästäni selvästi puuttuu jotain 😀
Pinkkii…
Lapsena tykkäsin pinkistä. Sitten kyllästyin. Sitten teininä tykkäsin pinkistä. Sitten kyllästyin. Nyt aikuisena on ollut pitkä jakso, että olen tykännyt pinkistä. Nyt viime vuoden aikana olen pahasti kyllästynyt. Ja tietenkin juuri kun koko muu maailma on päättänyt taas syleillä kyseistä väriä. Seppäläkin oli täynnä pinkkiä…. UH.
Muita väärii ajoituksii…
Olin siis liikkeellä sitä fleecetakkia hakemassa, tai niinhän minä luulin. Joskus vuosia sitten joku myyjä katsoi minua tosi hitaasti kun keväällä etsin lapselleni fleecetakkia, "se on syysvaate…". Sittemmin fleeceä on yleisesti ottaen alkanut minusta olla kaupoissa aina. Mutta eipä tietenkään silloin kun minä tarvitsen uuden fleecetakin. Ei siis löytynyt Seppälästä enää ainuttakaan, eikä paikallisesta urheiluliikkeestä liioin. Tarjoustalon mallit olivat, noh, tarjoustalon malleja… Ajoin lopulta Jumboon asti ja Prismasta pitkällisen etsinnän jälkeen löysin sekä kivan mallin että värin (ei siis sitä pinkkii vaan graffitiharmaan) että sopivan koon (miksi ne on nyt taas niin väljiä ne mallit?). Tuntuu, että olen aina ihan väärään aikaan liikkeellä etsimässä asioita.
Epämuistamisii…
Näin matkalla Jumbosta takaisin samanlaisen vähän katukuvassa harvinaisemman auton kuin yhdellä duunikaverilla on. Mutten nähnyt kuljettajaa. Mietin, että vaikka olisinkin joskus tullut tsekanneeksi kyseisen auton rekkarin – mihin siis en tietenkään ole koskaan nähnyt mitään tarvetta – en kuitenkaan sitä muistaisi, joten auton rekkarinkaan tsekkaamisesta ei ollut mitään iloa. Lapsena muistin kaikki mahdolliset autojen rekkari, nykyisin hyvä kun noiden kahden oman pysyy päässä (eikä aina pysykään…). Ennen muisti kaikki mahdolliset puhelinnumerotkin ulkoa, mutta enää ei oikein omaansakaan. Miehenkin numeron joudun aina tsekaan kändestä, kun se pitäisi jollein antaa… Sitä tuo känny teettää.
Hämmästyttävää päiväruuhkaa…
Kehä-kolmosella takaisinpäin. Melkein kuin olisi iltapäiväruuhkassa ollut. En sitä kovin usein päiväsaikaan aja, liekö siellä sitten aina?
Triplapisteitä…
Ei enää liity mitenkään pikashoppailuuni (joka muuten heselounas mukaan luettuna kesti huikeat puoltoista tuntia, vaikka ajelin jopa sinne Jumboon ja takaisin), muutoin kuin että se liittyy tähän blogientryyn. En tiedä miksi, mutta rakastan triplapisteitä ja saan itseni jatkuvasti kiinni viljelemästä niitä kaikkialle. Yleensä siivoan niitä turhina sitten pois, mutta tänään mennään pisteillä…
System Failure for the Masses 
Mä en kans muista ku OMAN kännynumeron ulkoo. Kaikki muut joudun tsekkaa… ja Tero ei hiffaa miten en voi osata sen numeroa ulkoa vaik se on NIIIIIIIIIIN helppo?! Heh, no ite soitti eilen ja kysy mun henkilötunnusta. Ei varmaa oikeesti muistanu ku ehkä kuukauden ite 🙂
On muuten v-mäistä yrittää etsiä jotain vaatetta jonka on päässään suunnitellut ostavansa… eihän niitä meinaa millään löytää kaupanhyllyltä!!
Noi sun pojot meni multa nyt täysin ohi?! Mikä juttu tää o?!
Ps. Purppura&musta on must!
triplapisteet 😀 … joka paikassa… kolme pistettä peräkkäin 😀
…
AAAH! Mä luulin että annat itselles PISTEITÄ eli POJOJA!! 😀 ja ihmettelinkin sitten, että miks niitä pitäis pois siivota *reps*