Vai olikohan se päivä alkujaankaan hyvä? Tosikoinen herätti minut raa’asti jo puoli kymmeneltä, ja raahauduin alakertaan vain istuakseni vielä melkein puoli tuntia tokkuraisena sohvalla katsomassa viimeisiä lastenohjelmia, kun ei sitä galaxia kuulemma kuitenkaan vielä voinut lopettaa ja tulla aamupalalle. Niin, siis meillähän on varsin aamu-uninen sakki täällä, vaikka lapset toki arkirytmissään heräävät viikonloppuisinkin kohtailaisen aikaisin. Mutta katsovat sitten lastenohjelmat ja miehen kanssa yleensä noustaan vasta kymmenen aikaan ja aamupala meillä syödään vasta tuolloin.
Niinpä oltiin nytkin aamupalalla siis vasta kymmenen jälkeen, huolimatta aikaistetusta herätyksestäni. Mies suivaantui jo aikaisemmin, kun heräsi lasten heräämiseen eikä saanut tällä kertaa uudelleen unta, joten oli jo lähtenyt raksalle. Kahvia pannullinen ja aamupalaa naamaan. Koneelle ja vähän meseilyä ja naamakirjailua ja päivä tuntui oikein mukavalta. Tuli tosin vähän kiire lähteä viemään esikoista kaverin synttäreille, mutta ehdittiin sentään. Näitä syntsyjähän riittää… Ei tosin enää muutamaan kuukauteen tarvitse taas itse järkätä, tosikoisen eilisten sukulaiskutsujen jälkeen.
Tosikoisen kanssa palattiin tuohon "kylälle" (siis että nyt asuu niin landella, että puhutaan niistä kylistä, joille niin muinoin naureskeltiin), hakemaan pizzat paikallisesta Kotipizzasta ja maantieteellisesti ottaen taas takaisinpäin raksalle viemään pizzaa miehelle ja anopille ja syömään sitä siellä itsekin. Laiska päivä siis, no kp today (tai no joo, tiskit kyllä vielä pitäs hoidella tänään kuitenkin, mutta ei siellä ole kuin parit aamu- ja iltapala-astiat).
Tosikoinen ei jaksanut siellä raksalla taas pitkään hengata, joten palattiin himaan autotallista mukaan matkaan noukittujen lasten potkisten ja hiekkalelupussillisen kanssa. Lähdettiin vähän ulkoilemaan, mentiin tuonne läheisen päiväkodin pihaan. Siellä on iso magee kiipeilyteline ja tämä outo mutsikin intoutui vaihteeksi kiipeilemään. Kevät tekee senkin. Tai no, ainahan minä kiipeilen 😀 Meillä oli tosi hauskaa. Leikittiin apinoita ja laiskiaisia ja whatnot, tangoissa kiipeillen ja roikkuen ja kieppejä tehden.
Sitten tuli aika lähteä hakemaan esikoinen sieltä synttäreiltä, ja tultiin sitten kaikki kolme taas himaan. Jolloin tullaan kohtaan "turned bad". Olin tuossa parkkiksella, oikaisemassa autoa ruutuun, kun kuului rysäys. Taakseni oli ilmestynty bemari, jota en todellakaan mistään ollut nähnyt, kun peruuttamaan ryhdyin. Järkytyksissäni menin vielä sitten myöntämään syyllisyyteni – vaikka näin jälkeenpäin ajatellen, mitä ihmettä se ajoi siitä takaani, vaikka minulla oli peruutusvalot päällä?! Parkkis ja paikka jossa olin, on niin ahdas, etten todellakaan nähnyt sitä autoa ennenkuin oli jo myöhäistä. Ja nyt lienee myöhäistä enää alkaa riidellä. Plääh.
Niin hassua kuin se olikin, tulin kotiin ja aloin itkeä. Lapset olivat lähteneet keskenään sinne samaiseen päiväkodin pihaan ja itkuni keskellä mietin, olinko kovinkin huono äiti, kun päästin 5vuotiaan tättähääräni vain pari vuotta vanhemman (tosin hyvin vastuuntuntoisen) siskon kanssa tuonne säätämään potkiksilla. Onhan tuossa muutama kadunylityskin! Mutta osaa kai nuo, siis tuo tättähääräkin. Tuolla ne nyt mekastavat dinoineen olohuoneessa taas.
On minullakin jo ihan pikkuisen parempi olo. Olin suunnitellut istuvani sohvannurkkaan lukemaan sillä välin kun tytöt ulkoilevat, mutta tuo minut tolaltani saanut peltipräjäys (johon lasteni melko viisas huomautus oli: "se on vaan auto") muutti suunnitelmiani ja tulinkin – yllätys yllätys – koneelle. Ja bongasin mesestä yhden ystävän, jonka kanssa ei ole ehditty jutella viikkoihin 🙂 Mutta aika gloomy olen vieläkin. Nämä on jotenkin tällaisia kupin ylivuotoja, kun tulee yhtään mitään ylimääräistä ikävää elämään.
Eikä tänään edes paista aurinko. Ja ajatukset pitäisi vähitellen kääntää huomiseen työpäivään. Höh.
System Failure for the Masses 
Varmasti harmittaa se autojutska…No, sulla on viisa napero, elikkä auto se vaan on!! Meillä on myös kotipizzaa vonguttu kun telkussa pyörii mainos aika tiuhaan ja pizzahammasta alkaa siis kolottaan. No, tänään lupasin herkkuja saunaillan kunniaksi, vaan ei nyt pizzaa kuiteskaan!
Kokemusta samasta asiasta, aikoinaan.Peruutin paikallisen Anttilan parkkiruudusta, kun taakseni oli pysähtynyt auto jonka kuljettaja jätti matkustajan samaiseen Anttilaan. vaikka minä olin peruuttamassa poistuakseni parkkialueelta. vakuutusyhtiön mielestä minun vikani. Nooh,..peltiä ja vakuutuksen maksun nousu, mutta ei onneksi henkilövahinkoja.
Mutta kyllä ne ahrmittaa, pinetkin kolhut ja jutut. Aina ei aamulla tiedä mitä matkalla sattuu ja tapahtuu, itse aiheuttaen tai toisen.
Turha on kuitenkin jäädä suremaan,..kolhu mikä kolhu.
Myötätuntoinen halitus x