Meidän nuorimmainen se täyttää jo viisi. Virallinen päivä on ensi keskiviikko, mutta juhla-aika on alkanut. Tänään oli lastenkemut ja juhlittiinpa niiden päälle neitiä vielä perheen keskenkin. Huomenna ystävien luona, yhteisbileitä heidän kahden tässä kuukauden sisään vuosia täyttävän lapsen kanssa. Ensi lauantaina juhlat sukulaisille. Minä tykkään juhlista ja jopa niiden järkkäämisestä. Olisi vaan niin kiva, kun ei olisi aina niin kiire, että koko homman joutuu huitaisemaan kasaan.
Oma vika kai se on, etten eilen tullut kotiin siivoamaan kämppää (siis en minä väitä, että lastenkutsuja varten pitäisi kotia puunata, mutta jos nyt edes vieraat mahtuisivat sisään kahlaamatta leluissa, kirjoissa, peleissä, peitoissa, tyynyissä, hiekassa…) vaan jäin istumaan iltaa muutaman työkaverin kanssa. Nimittäin, kun vienosti sitten ilmaisin harmini siitä, että kämppä on niin kamalan sotkuinen ja aikaa sekä siivoamiseen että viimeiseen kauppareissuun että kaikkeen muuhun valmisteluun vain lauantaiaamu, tulee vähän kiire, sain vastaukseksi kovin vilpittömän pahoittelun "sori mä unohdin".
Tuota unohtamista on kovasti ilmassa, kuten Kikan kuin minun näppikseltäni tulleeseen vuodatukseen kommentoin. No, sorilla ei hima siivoudu, joten lauantaiaamuna hommiin vaan. Kaikeksi onneksi – vaikka sekin sapetti ensin – lapset heräsivät kukonlaulun aikaan enkä minäkään saanut enää kunnolla unta sen jälkeen, joten mies ja minäkin noustiin poikkeuksellisesti jo puoli ysin aikaan aamupalalle! Mies tosin lähti tietty siitä sitten raksalle, minä jäin tekemään kaiken tarvittavan.
Työnjakohan on kaiken aa ja oo. Joten koska kyse on 99% lasten sotkuista ja minunkin ipanani ovat sentään jo 5 ja 7, voi jotain vastuuta siivoamisesti edes yrittää sälyttää jo heillekin. Patistin siis lapset toiveikkaana hommiin ja lähdin itse käymään siellä kaupassa, sekä palauttamassa yhdet kirjastonkirjat sillee viimetipassa. Palasin vajaa tunti myöhemmin. Olohuoneessa ei ollut laitettu tikkua ristiin, lastenhuoneessa ehkä kaksi lelua paikalleen. Ja tyttäret valittivat minulle kilpaa, kuinka se toinen ei siivoa. Savu alkoi hitaasti luikerrella ulos korvistani.
Ladottuani kauppakamat jääkaappiin menin tosikoisen kanssa siivoamaan olkkarin ja yhteispelillä se ihan sutjakasti menikin (lue: tytärkään ei vain katsonut päältä äidin siivoamista). Ja sitten yläkertaan jeesaamaan esikoista lastenhuoneen kanssa. Parempi etteivät yrittäneetkään enää samaa kohdetta raivata… Esikoinen lipsautti jossain välissä, miten hän on reippaasti auttanut minua – oikaisin kyllä, että minä se häntä olen auttamassa. Niin tai näin, lopputulos (josta esikoinen kyllä oman räjähdysnurkkansa siivosi hyvin ansiokkaasti) oli oikein kelvollinen.
Imuri käteen, hiekat pois eteisestä, roskat pois portaikosta ja lastenhuoneesta (kertokaa hei mulle mistä ihmeestä tulee se kaikki epämääräinen paperisilppu kaikkialle?!) – hups, no ei noita dinoja, miten ne jo lattialle ilmestyi?! Vihaan meidän imuria. Se on niin surkea. Onneksi kohta on se keskuspölynimuri.
Vihdoin keittiöön, jätskikakun valmistelu, tarjottavat astioihin, ilmapallot täyteen ja roikkumaan vähän ulos ja vähän pöydän yläpuolelle ja vähän olkkariin. Varttia vaille juhlat keksin lakata vielä varpaankynteni 😀 Ja tietty synttärisankarin myös. Jostain hyvin mystisestä syystä tosikoisen synttärit ovat aina aloittaneet lakatut varpaankynnet -kauteni, vaikkei vielä sandaalisäät ihan olekaan 😉 Mutta ihana kevätsää tänään oli kyllä!
(ou nou nou nou, don’t tell me i’m insanely vain – i know it already 😀 )
(ou nou nou nou, don’t tell me i’m insanely vain – i know it already 😀 )
Lastenkekkerit oli ihan kivat. Viisi vierasta ja omat oli varsin sopiva määrä. Kaksi kutsutuista ei päässyt tulemaan (joista toinen ei ilmoittanut asiasta, vihaan sitä, ettei ilmoiteta!), mutta kyllä nuo seitsemän tyttöäkin saivat täällä elämää aikaiseksi ihan riittävästi! Oli pullonpyöritykset ja Herra Susi, paljonko kello on -leikit, piilosilla lapset olivat, ja tavaranpiilotuksesta oikein keksinyt sai aina synttäripussinsa (jossa oli saippuakupliksia ja dumleja). Esikoinen hoiti melkein kaiken "leikityksen", minä sain vain katsella vierestä 🙂
Ja tietty syötiin synttäriherkut. Kakkuna jo toistamiseen linna-jätskikakku; prinsessat ne vaan on aina yhtä in!
Juhlien jälkeen tyttäret hetken aikaa nauttivat komeasta kevätsäästä puhaltelemalla niitä saippiksia tuolla meidän takapihalla. Aivan ihanan lämmin aurinko, joka oli lämmittänyt terassin laatat niin, että saatoin astella niille paljain jaloin lakattuine varpaankyntineni ottamaan kuvia tytöistä kevätsäässä.
Kauan eivät jaksaneet siellä olla, kun olivat ihan poikki synttäreiden jäljiltä. Ja ilmeisen hyvin olivat herkut neideille maittaneet, kun ei sitten edes illemmalla "perheenkeskenjuhlinnan" tortillat ja kääretortut enää oikein maistuneet 😉 Iltasella minä lähdin vielä käymään raksalla – ai että olisi tehnyt mieli mennä sinne miehen kyydissä ja juosta takaisin himaan, mutta vitsit kun ei ole kunnossa niin ei 😦 Tytöt jäivät kotiin leikkimään tosikoisen uusilla leluilla.
On se vaan ihanaa, että ne leikkivät niin ihanasti yhdessä tuntikausia ja että ne voi jättää kotiin keskenään ihan hyvillä mielin tunniksi, melkein pariksikin. Hyvä kun muistavat, etten olekaan yläkerrassa koneella 😉
System Failure for the Masses 
Tuttua tuo "toi ei siivoa!"-marmatus 🙂 mä oon ratkaissu homman niin, että jos tulee riitaa niin lähetän vanhemman siivoamaan ja pistän nuoremman siksi aikaa arestiin. Hyi-hyi, tuhma äiti!
Meillä tosin lapset siivoaa niin, että työntävät kaiken sänkyjen alle. Aivan turhaa touhua.
Kiitti! Nyt rupes soimaan päässä Dingon "lakatut varpaankynnet" 😀
Tunnen että mua seurataanJokaista liikettä tarkkaillaanKun käännyn vaistoni varassaNiin asfaltti on kynsilakassa…
Kesäaikaan siirryttäessä minäkin survaisin päälleni caprit ja kesäkuosin kävelykengät, kun lähdin leffaan. Varpaankynnet on lakattu, ja kevättakit ostettu. Jippii…tänään todella oli mahtava aurinkokeli.
Siivoamiseen myös kommentti. miten ihmeessä se on aina niin vaikeata. Meilläkin on tilpehöörää enemmän kuin laki sallii,ja aina ne ovat väärässä paikassa. Mistään ei voi luopua ja jos pyytää siivamaan, viaton katse ja kysymys, miksi aina PITÄÄ siivota.Sitä minäkään en ymmärrä. Miksi aina pitää. Ennenvanhaan uhkailin että lastaan kaiken irrallisen isoon 250 litran mustaan jätesäkkiin, nykyään sanon että myyn kirppiksellä ja heitän roskikseen.
Meillä tosin on suhteessa vähä leluja aina ollut, ja nykyään entistä vähemmän kun tytär ilmoitti ettei kovin paljon enää leiki leluilla.Neiti on 11 vee.
Summasummaarum, aina pitää siivota, että viihtyy edes joskus kotona tavaroidensa keskellä:D, sitten voikin taas hyvällä omallatunnolla soteka, niin paljon kuin sielu sietää….