Jäisiä lumikiteitä vihmoi vasten kasvojani, kun kuljin aamulla Skattalla kohti päivän "risteilyä". Minä ja sadat muut. Oli aika risteillä teknologioiden ihmeellisessä maailmassa, oli DevDays2008 Marina Congress Centerissä. Ammattitapahtuma ja ilta viihteellä. Hyvä aikomukseni oli lähteä kotiin noin yhdeksän aikaan, tapahtuman päätyttyä virallisesti. Mutta jossain vaiheessa iltaa se muuttui suunnitelmaksi ehtiä viimeiseen dösään. Ja jossain vaiheessa iltaa huomasin jo vastaavani työkaverin huolehtivaiseen kysymykseen kotiinpääsystäni, että kyllä taksi vie.

 

Ja veihän se, tai oikeammin tästä näkökulmasta toi 😉 Mutta jääkidetuiskun ja taksin väliin mahtui paljon, mm. toinenkin taksi.

 

Päivä tapahtumassa oli suurimmaksi osaksi antoisa. Raskasta se tosin on istua seminaarissa, kuuntelemassa luentoa toisensa perään, etenkin kun kahviakin oli tarjolla vain aamulla ja seuraavan kerran vasta puoli neljältä! Olihan se päivä pilkottu mukavasti sinänsä, kyllähän sitä nyt aina tunnin jaksaa putkeen kuunnella, etenkin kun asia on mielenkiintoista. Tuli kuunneltua vähän MOSS-juttua ja vähän Silverlight 2 -juttua (jee, lempilapseni ovat nyt yhdessä, kun silverlightia saa tämän version myötä mossiinkin, siitä luultavasti ajallaan toisessa blogissani, jahka ehdin asiaa testaamaan).

 

Ehdin myös jutella mielenkiintoisia asioita kollegojeni, asiakkaitteni ja microsoftilaistenkin kanssa. Ja hauskaa oli myös löytää sieltä vanha luokkakaveri tuolta parinkymmenen vuoden takaa 🙂 Siinä hänen kanssaan jutellessa hujahtikin aika niin, että säästyin viimeisen session arpomiselta (viidestä vaihtoehdosta kolme olisi kiinnostanut yhtä paljon), sillä en sitten päätynyt jutteluiltani niistä yhteenkään…

 

Asiaosuuksien jälkeen oli vuorossa illan viihdeosuus. Oli hyvää ruokaa ja juomaa ja mukavaa jutustelua työkavereiden ja vähän muidenkin kanssa ja jossain vaiheessa lavalle tuli Indica

soittamaan, joten tulihan siinä sitten tanssittuakin. Niin monta kameraakin siellä kävi, että saa nähdä mistä juutuubista sitä vielä itsensä löytää 😉

 

Meillä (siis meidän lafkasta) oli (melkein) kaikilla päällä meidän upouudet teemateepaidat, joiden rinnuksilla lukee Ratkaisija:

ja siitäpä sai kyllä sitten jutunjuurta kuulla pitkin iltaa… (ja jonkin verran jo päivälläkin). Kaipa se oli tarkoituskin, mutta jossain vaiheessa iltaa, kun tuo it-väki alkoi jo olla sellaisessa pienessä pöhnässä, alkoi tuntua siltä, ettei tuo teksti ole maailman fiksuin valinta, jos aikoo tanssia läpi yön. Nimittäin niitä ratkaisuja alettiin kovasti haluta moneen muuhunkin asiaan kuin sharepointiin ja silverlightiin 😉 Muutama kävi jo niin päällekäyviksi, että katsoin viisaimmaksi paeta osastoni miesten turviin – omista pidetään meillä kyllä huolta. 

 

Lähdettiin siitä sitten Kalleen jatkoille (sillä toisella eikun ensimmäisellä taksilla), me ja moni muu harva ja valittu 😉 ja siellä se varsinainen tanssii Sannan kanssa eikun tanssii aamuun asti alkoi. Siellä kuulemma kuuluu tanssia pöydillä ja penkeillä, joten sitäpä sitten ja olipa kivaa 🙂 Tosin jouduin myymään sitä ei-oota muutamalle viisastelijalle, jotka yrittivät perätä Ratkaisijalta ratkaisuja ties mihin parisuhde- tai -suhteettomuus-ongelmiinsa 😛 Noo, ihan harmitonta vihjailua se oikeasti oli ja hauskaahan se on huomiota saada!

 

Kolmen aikaan yöllä sitten suuntasin kotia kohti sillä toisella taksilla ja olin tulla merisairaaksi siinä kyydissä, kun se oli sellainen pumppaaja-kuski ja meno vähemmän smoothia… Aamulla soi kello puoli seiskalta, kun esikoinen piti saada koulutaksiinsa vartin yli. Arvatkaa vaan nousinko? NO EN! Sitä varten meitä on kaksi; sai mies hoidella tyttären koulutielle tänä aamuna ja minä vedin laput silmille ja jatkoin unia vielä hyvän aikaa.