Virallisesti kai ei papereissa tarvitse taloilla tai tiloilla olla nimeä. Ei meidän talolla ainakaan ole mitään osoitetta kummempaa. Enkä ole kyllä aiemmin edes ajatellut, siis ennen omaa raksaproggista, että taloilla ylipäätänsä nyt tarvisi olla nimiä sen ihmeemmin. Onhan niillä osoitteet. Mutta olenkin aina asunut kerrostaloissa, paitsi viimeiset 2,5 vuotta, mutta senkin rivareissa (kääks, kyllä, kahdessa eri rivarissa tuon ajan sisään ja vaille kolmen vuoden sisään tulee kolmas muutto. Double-kääks.)
Jossain vaiheessa loppukesästä, kun talonrakennus alkoi ensimmäisen kerran rassata oikein urakalla, annoin jo mielessäni talolle nimeksi Villa Angst. Mutta olisihan se aivan liian paha nimi! Joten hylkäsin sen hyvin pian ja toisaalta, se pahin angstikin hellitti hieman. Jäljelle jäi se, mikä rassaa varmasti loppuun asti. Se, että meillä miehen kanssa on niin eri odotukset minun roolini suhteen. Se, että minulle työ-perhe-kotityöt-harrastukset täyttävät jo elämäni minuutit niin, että kun mies vielä on kaiken vapaan raksalla, ei se kerrassaan mahdu enää minun elämääni!
Niin, viime aikoina, ehkä tämän tähän, eh, "uuteen" kotiin muuton seurauksena on raksapaine kasvanut taas, sekä miehellä että tällä toisella osallisella tässä. Mutta talon nimeksi en nyt ehkä edelleenkään olisi valmis antamaan Villa Angstia. Tai muutakaan sen suuntaista. Siitä tulee hieno talo ja kaunis koti. Nostan miehelle hattua, sillä itselleni tämä homma kaikessa laajuudessaan näyttäytyy lähinnä epätoivoisen loputtomana projektina. Sitä kärsimättömyyttä ja lyhytjännitteisyyttä niin. Ei niinkään, että kaiken pitäisi olla valmiina heti, vaan se, että tekemistä on niin paljon, että se lamaannuttaa minut täysin. Onneksi ei miestäni.
Tänään luin lapsille iltasaduksi Marikki, katso lunta sataa. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi lukenut Marikkeja, Marikki ja Kesäkummun Tuikkua kerran aloitettiin, mutten enää muista, miksi se jäi kesken. Sitä ennen ehkäpä silloin kun olin itse vielä lapsi. Tai joku varkkis. Luin sen pitkän Marikin. Kumminkin siis, Marikin perhehän on ihan kuin meidän! Tummatukkainen kohtalaisen tunnollinen isosisko ja vaaleatukkainen vähän yllytyshullu pikkusisko, jotka riitelevät ja rakastavat. Isä, joka hulluttelee lasten kanssa (lumessa) ja äiti, joka kotitöiden ohessa katsoo lumessa peuhaajia päätään puistellen. No okei, aika yksinkertaistettua, mut, you know. Tutun oloista.
Ehdotinkin lapsille, että annettaisiin meidän talolle nimeksi Kesäkumpu, kun sehän on vallan kiva nimi ja perhekin kuin Kesäkummusta. Mutta eipä kelvannut neideille. Jotain eläintennimeä pitäisi kuulemma siinä olla. Eihän sitä kaukaa tarvitse etsiä sopivaa sellaistakaan. Onhan meillä talossa myös yksi Eemeli, eikun ainiin, Emilia, noh, sellainen enkeliltä näyttävä kurittomuuksiin taipuvainen pellavapää kuitenkin, joten ehdotin sitten Kissankulmaa. Ja tuo eemeli tosikoinen sitten isosiskon koirakuumeen (yhäkin, kun ovat kuulemma kuitenkin ihanampia kuin kissat) muistaen ehdotteli vuorostaan Koirankulmaa. Kirjallisen äidin mielestä tosin sen pitäisi sitten ainakin olla Koiramäki.
Mutta jos kerran elukkamieltymyslinjalle lähdettiin, pitäisi sillä nyt ainakin olla jotain merkitystä, mistä vanhemmat pitävät, eikä vain sillä mistä lapset pitävät. Joten miten olisi Pupunkolo? Sai kylläkin jo lapsilta tyrmäyksen sekin. Kukkotunkio? Eiih, nyt menee liian hämärksi :DD, eikä tuota enää tajunnut kuin korkeintaan mutsi ja sisko, sikäli kuin hekään enää muistavat. "Vaihdetaan puput tuohon kukkoon!" "Noooooooooo!"
Talo on siis yhä nimetön, sillä talon naisväki ei päässyt siitä yhteisymmärrykseen eikä talon ainoan miehen (jolla lienee asiaan veto-oikeus ihan sen nojalla, että on sen omakätinen rakentaja) mielipidettä ole vielä ehditty kysellä.
Sen sijaan meidän perhe tulevine kissoineenkin on jo eräällä tavoin sisään muuttanut: lapset viihdyttivät tänään siellä raksalla itseään piirtämällä meidän koko perheen (noin about lasten korkuisina) pesuhuoneen seinään ja pelaamalla ristinollaa olohuoneen seinällä. Hupi se on sekin. Kunhan muistavat, ettei sitä saa enää pakkelointien ja maalausten jälkeen harrastaa!
System Failure for the Masses 
Jaha, microsoft ei tänään tykkää kuvista… no, katsotaan, jollei asia huomiseksi ole korjaantunut, pitää työntää kuvat tuohon toisin keinoin. Nyt on kuitenkin aika mennä nukkumaan. Tai oikeastaan se aika oikeasti meni jo pari tuntia sitten…
Tuo seiniin piirtely voi vielä olla tosi hyväkin kun hamassa kaukaisessa tulevaisuudessa arkeologit kaivaa taloa ylös jostain mudasta, löytyy teitin tyttöjen piirroksetkin…niistä kuvista sitten päättelevät jotain tosi levotonta! Harmi kun me ei keksitty vastaavaa. Tosin olkkarin korotetun katon vuoksi jäi yksi semmonen isompi kolo seinään…johon mies meinasi upottaa anoppinsa. Vaan eipä tuo sitten niin tapahtunut, vaan ihan vaan villaa sinne laitettiin! Anoppi hyppii vielä iloisesti Rovaniemen maastossa!