Muuttoon on alle kaksi viikkoa aikaa. Vielä kuluneella viikolla naureskelin, että onhan tärkeimmät tehty, kun nettiyhteyden ja sähkösopimuksen siirrot on tilattu, mutta samalla tuskailin mm. pahvilaatikoiden etsimisen kanssa. Mutta kuten asioilla tuntuu olevan taipumus järjestyä, niinpä järjestyi tämäkin asia ja taas ollaan monta askelta pitemmällä kuin vielä pari päivää sitten.

Pahvilaatikot nimittäin järjestyivät siten, että kun eilen aamulla astuin duunissa hissistä ulos, nenäni edessä seisoi vino pino uusia tietokoneita isoissa vahvoissa pakkauslaatikoissaan. Ja pieni huikkaus asennuksen kundille takasi, että sain suurimman osan laatikoista itselleni. Muutama meni toiselle työkaverille. Täydennystä laatikkokokoelmaan sain vielä kun ymmärsin avata suuni laatikoista erään markkinoinnin ihmisen kanssa palaveeratessani; hänellä sattui olemaan takahuoneessa vielä vino pino pahvilaatikoita, joissa oli ollut henkilökunnan joululahjat. Ja niin kaikki olivat tyytyväisiä. Työkavereitteni ei tarvinnut pähkäillä laatikoiden poisheittämistä ja minä sain farkullisen verran laatikoita muuttoa varten. Näitä tilanteita varten pitää joka perheessä olla yksi farmariauto.

 

Toin kotiin 28 pahvilaatikkoa ja ennestään meillä oli niitä kaksi. Kolmekymmentä isoa laatikkoa varastoon menevää tavaraa varten. Enkä tiedä riittääkö tämä määrä edes… Miten paljon ihmisillä onkaan sellaista tavaraa, jota ilman voi aivan hyvin elää muutaman kuukauden nyt ainakin! Väliaikaiskotiin meneviä tavaroita varten tilataan muuttolaatikoita, tulee kai sinne kuitenkin mukaan enemmän kamaa. Kait. Tänne muutettaessa meillä taisi olla 80 muuttolaatikkoa. Huh.

 

Tänään olen ahkeroinut pakkaamisen kimpussa koko päivän. Radio Rock soi taustalla antamassa pontta puuhaan, lapset leikkivät aivan ihanasti yhdessä koko päivän, ja minä teippailin laatikoita kasaan ja ladoin niihin tavaraa. Minulla on reilut 500 kirjaa ja mm. ne menevät kaikki varastoon (so. autotalliimme) täksi aikaa. Samoin kaikki taulut ja koriste-esineet. Osa astioista ja lasten leuluista ja peleistäkin. Kaikki meidän miljoona mappia, VHS:t ja puolet albumeista. Tuli painavia laatikoita, vaikka ladoinkin raskasta tavaraa alle säästeliäästi. Nostelin laatikot viiden pinoihin, joten niitä on tuolla olkkarin seinänvierustoilla nyt neljä. Välillä oli pakko hengähtää – olen antibioottikuurilla keuhkoputkentulehduksen vuoksi, jälkitauti kai sen lenkin ansiota sitten

 

Aiotaan siis viettää askeettiset kuukaudet vuokralla. Ei koriste-esineitä, ei tauluja seinillä, ei kirjoja. Vain välttämättömät. Jos siellä on sälekaihtimet, en varmaan vaivaudu laittamaan verhojakaan ikkunoihin. Matot lattioille nyt kuitenkin 😉 Vaatteista ei pysty laittamaan juuri mitään varastoon, kun tämä evakkoaika menee niin hullusti kolmelle vuodenajalle. Eiköhän kuitenkin löydy sitäkin vaatetta, jonka voi ainakin surutta pakata varastoon tai peräti viedä kirppikselle saman tien. On tuolla yläkaapillinen ulkoiluvaatteita, joita ei ole täällä asuessa käytetty varmaan kertaakaan.

 

Inhoan muuttamista tämän härdellin vuoksi, jonka se aiheuttaa. Mutta juuri nyt homma tuntuu ihan yllättävän ookoolta. Jotenkin toimeen tarttuminen on selkiyttänyt ajatukset, eikä urakka tunnu enää niin mahdottomalta kuin vielä vähän aikaa sitten. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Ja ennen kuin huomataankaan, ollaan jo omassa tilavassa talossa ja tehdään pihatöitä 🙂 Jee.