Eräänä päivänä tässä ei niin kauan aikaa sitten ajoin meidän talolle ja autosta noustessani näin naapurin talon edessä mitä tyylikkäimmän auton. Sporttisen ja kauniin. Oikein sleek auto. Sellaisen tahtoisin. Sitten ajelisin sillä hameeseen, korkokenkiin, toppiin ja aurinkolaseihin pukeutuneena ja kun nousisin autosta, miehet eivät tietäisi kumpaa katsoisivat, minua vai autoani.
Hetkinen! Nauha poikki, kuvassa on jotain hyvin hyvin outoa!
Ensinnäkään, en ole koskaan erityisemmin välittänyt sporttisista autoista. Olen aina pitänyt isoista japanilaisista autoista. Sellaisista kuin Toyota Camry (joskus takavuosina) tai iso Lexus. Tai 500-sarjan bemari – okei, ei japsi vaan saksalainen. Mutta iso, eikä erityisesti sporttinen. Eikä ainakaan jenkki! Mutta tuo auto, jonka näin ja johon niin ihastuin, se oli Chrysler Sebring, urheilullisen tyylikäs jenkkiauto! Tosin, Sebringkään ei ole mikään ihan pikkuauto. Hyvänä kakkosena autonostoslistallani tulee sitten Mazda 3:n sporttiversio, sekin on nätti – ja japsi 😉
Toisekseen, en ole ikinä koskaan milloinkaan viihtynyt hameissa – tai korkokengissä sen paremmin – mitenkään erityisen paljon. Ennen kuin tänä kesänä. Korjaan, tällä viikolla kuin veitsellä leikaten loppuneena kesänä. Olen ostanut kesällä uusia hameita ja mekkoja ja myös käyttänyt niitä. Ja tänään harhauduin pankkireissun jälkeen henkkamaukkaan ja ostin itselleni ihanan uuden hameen. Ja todellakin, aion heti huomenna käyttää sitä! Hameet ovat aina tuntuneet tällaisesta kiipeileväisestä ihmisestä epäkäytännöllisiltä, mutta nyt, en tiedä. Hametta vaan on kiva pitää, se näyttää päälläni hyvältä.
Mistä päästäänkin siihen kolmanteen. En minä ole turhamainen, enhän? En ole koskaan ollut mitenkään turhamainen. Jaa no, ehkä 13-vuotiaana, mutta sitä ei lasketa. Miksi sitten olen yhtäkkiä alkanut suunnitella vaatevalintojani jo illalla ennen nukkumaanmenoa, kun ennen vain aamulla kiskaisin jotain sopivaa (mutta toki aina nättiä!) päälleni kaapista?
Eräällä miespuolisella melko persoonallisella työkaverillani oli tänään selitys valmiina: "Nyt kun sä olet noin kaventunut, ja muutenkin turhamaistunut…" Jaa-a. Saattoipa osua hyvinkin maaliin 😉 Tai (vai ja?) sitten minulla on joku ennenaikainen mid-life crisis…
System Failure for the Masses 
Morjenttes:)
Tähän oli ihan pakko kommentoida, ei mahda mittään. Sinulla on mukavat jutut, huomasin jo edelliskerralla kun Tepun teksteistä löysin sun sivuillesi. Tuo Keski-iän kriisi on niin tuttu tunne, myös tuo että on kivaa pukeutua kuin NAINEN, heh. Kivaa näytellä välillä sääriään, ja olla naisellinen korkeissa epäkäytännöllisissä koroissa. Kyllä naisena oleminen aina miehisyyden voittaa, rintarinnan toki kuljetaan tuon toisen sukupuolen kanssa. Ah silti niin ihanaa jos huomaa jonkun naksattauvan niskansa nurin narin vilkaistessaan säärien tai hmph..ties minkä perään. Siitä tunteesta ilahtuneena että hei minut huomattiin, saattaa turhamaisesti hymyillä koko päivän, korkoineen päivineen ilmassa leijuen muutaman sentin maanpinnan yläpuolella. Nainen on turhamainen, naisen kuuluukin olla turhamainen, koska käytännössä kuitenkin tuolla naisellisella voimalla me pyöritämme omaa ja läheistemme elämää eteenpäin. Womanpower, jees.
Mistähän saisi virtaa kaventumiseen, jälleen kerran.heh.
Totta kirjoitat, Sartsukka 🙂 Tulee mieleen Tina Turner ja I’m just using my female attraction, just enough to tip the scale… Pientä etulyöntiasemaa juu 😉 Virtalähetys kaventumiseen matkalla!