"Aikuisuus on vaihe ihmisen elämässä." alkaa Wikipedian aikuisuus-artikkeli, jossa esitellään erilaisia käsityksiä aikuisuudesta. Määreet vaihtelevat kulttuureittain, alkaen koosta ja iästä ja päättyen työelämässä olemiseen ja vastuullisuuteen.
Suomen kielen perussanakirja määrittelee, että aikuinen on täysikasvuinen, -ikäinen, iso.
Collins Cobuild English Language Dictionary on samoilla linjoilla, lisäten vain juridisen täysi-ikäisyyden ja vastuun elämästään.
Esikoiseni aloitti tänä syksynä koulun ja on koulun alkamisesta lähtien ollut aivan mahdoton, näin aikuisen näkökulmasta. Muiden määräilyä ja komentelua, hurjaa itsemääräämisen ja itsenäisyyden tarvetta ja täydellistä tottelemattomuutta. Eräs ystäväni, jonka esikoinen niinikään aloitti tänä syksynä koulun, ilmaisi asian osuvasti: "tytär luulee olevansa aikuinen". Aivan, juuri niin luulee minunkin tyttäreni, ainakin alitajuisesti 😉
Tosikoisellani on tapana sanoa, että kun hän on iso aikuinen, niin sitten hän sitä tai tätä. Tarkemmin jos kuuntelee, huomaa, että tytölle koululaiset ovat jo aikuisia. Esikoisen todellisesta aikuiskäsityksestä en tiedä, sillä ei hän oikeastaan viittaa aikuisiin tai aikuisuuteen juurikaan. Paitsi valittaessaan siitä, miten aikuiset (s.o. äiti ja isi) saavat jotain mitä lapset ei. Jos häneltä kysyy aiheesta, saa merkityksetöntä supatusta korvaansa.
Aikuisuus on lapsen silmissä luultavasti jotain hurjan hienoa ja ihmeellistä. Saa olla oma herransa, saa käskyttää toisia ja tehdä mitä haluaa. Ihan sellaista se ei taida kuitenkaan olla, näin aikuisen näkökulmasta. Erilaiset säännöt sitovat aikuista ja aikuisen tuntomerkkinä on kyky noudattaa tämän yhteiskunnan sääntöjä ja elää vastuullisesti. Lapselle nämä säännöt henkilöityvät vanhempiin ja muihin aikuisiin ja se tekee aikuisista tylsiä ihmisiä, mutta toisaalta saa aikuiset näyttämään täysin omavaltaisilta, koska säännöt tuntuvat tulevan heistä eikä jostain abstraktista kollektiivisesta konsensuksesta. Olipa monta Isoa Aikuisten Sanaa peräkkäin 😉
Joskus nuorena ajattelin monesti aikuisia katsoessani, että jos aikuisuus on tuota, en halua koskaan tulla aikuiseksi. Mutta aikuisia on erilaisia. Ei tarvitse olla tylsä (paitsi lastensa mielestä 😉 ) ollakseen aikuinen. Vastuullisuus ei edellytä aina-arvokasta käytöstä, vaikkakin aikuisuuteen kuuluu myös kyky käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla.
Ainakin näin olen oman aikuisuuteni mieltänyt. En ole liian vanha tai arvokas istuakseni pöydällä tai kiivetäkseni aidan yli tai tanssiakseni kadulla tai hullutellakseni lasteni tai ystävieni kanssa. Mutta olen riittävän vastuullinen pitääkseni huolen lapsistani ja kodistani ja työstäni. Ja riittävän vastuullinen osatakseni käyttäytyä erilaisilla tilanteissa tilanteiden vaatimalla tavalla ja osatakseni ottaa toiset ihmiset huomioon toimiessani.
Sepä se erottaakin aikuisharhasta kärsivän ekaluokkalaisen oikeasta aikuisesta. Pikku-eppuni kun ottaisi aikuisuudesta vain sen vallan, mutta ei vielä ole taitoa ottaa sen mukana tai oikeammin edellytyksenä tulevaa vastuuta. Niinpä onkin kova pala pienelle, ettei voikaan komentaa vanhempiaan ja päättää itse asioistaan, vaikka onkin jo koulussa.
Mielenkiintoista sen sijaan on ajatella aikuisuutta vaiheena. Useimmiten kai ajatellaan ihmisen olevan jotenkin valmis, kun on aikuinen. Mutta aivan oikein, ei meistä kukaan ole valmis ennen kuin siirrytään sinne ikuisuuteen. Siellä vasta sen täydellisyyden saavuttaa. Siellä vasta ihminen on valmis.
System Failure for the Masses 
Heh, jotenkin koomista, että sitten juuri tänään, vähän tämän kirjoittamisen jälkeen olin tosikoisen kanssa päiväkodin pihalla esikoisen ollessa viereisellä kentällä futistreeneissä. Kiipesin sellaisen seinäkiipeilyhommelin päälle istumaan, kun sieltä näin kentälle hyvin (esikoinen kielsi jäämästä kentän laidalle), jolloin eräs pikkupoika sanoi närkästyneenä: "Ei aikuiset kiipeä sinne!". Vähän ajan kuluttua tulin alas ja aikani kuluksi keinuin seisaallani sellaisen eläimen päällä ja sama poika ilmoitti, ettei aikuiset keinu siinä. Totesin, että minä olenkin vähän erilainen aikuinen ja kiipeilen ja keinun 😀