En oikeasti koskaan uskonut, että joskus tulisi aika, jolloin en yksinkertaisestikaan jaksaisi avata tietokonetta. Mutta viimeiset viikot on kone pääsääntöisesti ollut työpäivän jälkeen kiinni ja sen jälkeen kun perjantaina pakkasin työläppärini laukkuun, en ole sitä jaksanut esille kaivaa. Nyt istahdin tähän kotikoneelle laittamaan kuvia koneelle. Lapset katsovat Popsikoita ja minä nautiskelen iltapäiväkahviani – vähän myöhään tosin.

 

Perjantaina alkoi siis loma. Töitä riitti viime minuutille asti, melkein. Kolmen aikaan pakkasin kimpsuni (mukaan lukien säkillisen ohjelmointimatskua ja -harkkoja…) ja lähdettiin miehen kanssa hakemaan tyttäriä Keravalta serkkujensa luota, minne olivat mökiltä päätyneet.

 

Viikonloppu kului koko perheen voimin yhdessä, pitkästä aikaa! Talonrakennus on siinä pisteessä, että tänään sinne on nostettu seiniä pystyyn, eikä miehellä enää viikonloppuna ollut mitään duunia siellä tehtäväksi. Kyllä olikin mukavaa olla vaihteeksi kaikki yhdessä 🙂 Ulkoiltiin, pyöräiltiin (heh, siellä raksalla katsastamassa mitä kamaa sinne oli perjantaina tuotu 😉 ), syötiin yhdessä, loikoiltiin kotona ja pihalla. Nautinnollista!

 

Tosin minulla koko viikonloppu meni vielä sellaisessa hämärässä tilassa, jossa puolet minusta tajusi, että loma on alkanut, puolet kävi koko ajan työasioita läpi. Näin unia töistä ja heräsin aamulla uusin suunnitelmin opiskelujeni suhteen. Oli kovin vaikea mieltää, ettei aamulla tarvitsekaan lähteä töihin – niin hädin tuskin ymmärsin, että oli edes viikonloppu! Se toinen puoli sitten yritti relata sen toisenkin edestä ja tosiaan en viikonloppuna juuri konetta kohti katsonut edes. Luin kirjaa (aloitin uuden kierroksen Evanovichin Full-sarjaa elokuuta odotellessani: silloin on monta hartaasti odotettua publish datea ja saan taas uutta luettavaa!).

 

Viime yö oli jo edellisiä parempi; näin tosin jotain etäisesti work-related unta, mutta niin absurdia, että se erosi jo edellisöiden suunnitelmallisista stressiunista selvästi. Ja tänään, kun mies on töissä töissä ja minä kolmisin tyttöjen kanssa, alkaa kummasti kasvaa se prosenttiosuus minusta, joka ymmärtää olevansa lomalla.

 

Meillä on tyttöjen kanssa ihanan rela loma alkamassa ja vähitellen osaan tosiaan siitä nauttiakin. Saadaan tehdä ihan mitä halutaan. Tänään on käyty katsomassa meidän talon pystyksen edistymistä ja Jumbon Prismassa ostamassa piirustuspaperia ja kynsilakkaa (ja vähän jotain muutakin, kuten esim. popsikoita ja maitoa). Ollaan siivottu huoneita, tytöt on leikkineet ja kynnetkin on lakattu koko poppoolta. Pieniä suunnitelmita on, kuten Serenaan menoa ja ensi viikolla treffit yhden ystäväni kanssa ja huomenna tulee mutsi illalla kyläilemään. Jotain kivaa pitää tietenkin suunnitellakin 🙂

 

Aah, kyllä tämä lomafiilis tästä vähitellen valtaa!