Nyt ärsyttää. Taivaalta tupruttaa lunta, kadut näyttävät olevan yhtä mössöä ja arviot parin päivän kurssistakin menivät sinne kolmosen puolelle.

 

Minusta kaikki oli ihan ok. Kaipa ne kolmoset oli just sitä, että kaikki oli vain ok. Ei hyvin, muttei huonostikaan. Kaiken kun pitäisi olla enemmän kuin ok, pitäisi olla hyvin, pitäisi olla hienosti, pitäisi loistaa erinoimaisuutta. Tällä kertaa niin ei vaan ollut. En loistanut minä, muttei loistanut kyllä tekniikkakaan. Tällä kertaa Oddit olivat minua vastaan…

 

Ja sitten on tota luntakin. Onhan se jo täälläkin monesti tullut todettua, että inhoan sitä. Sitä voisi periaatteessa minun puolestani sataa kaikkialle muualle paitsi autojen ja teiden päälle. Ja samalla pitäisi olla mielellään yli 20 astetta lämmintä 😛

 

Lasten kannalta se, että se talvi viimein tuli, on tietenkin ihan jees juttu. Pääsevät luistelemaan ja hiihtämään, on sitä jo odotettukin! Esikoinenkin sai viimein eilen uudet luistimet ja suksipaketin. Kyllä nyt kelpaa. Oli tytär niin polleena, kun kerrottiin, ettei kellään meidän perheessä ole ennen ollut niin hienoja välineitä. Kas kun ei ne välineet silloin meidän nuoruudessa olleet ihan niin hienoja kuin nykyisin 😉

 

Ainoa vaan, että jonkun pitäisi vielä viedä niitä lapsia sinne luistelemaan ja hiihtämään. Käyväthän ne päiväkodistakin käsin, mutta tytöt haluaisivat tietenkin harrastaa talviurheilua viikonloppuisinkin. Eikä meillä ole miehen kanssa sen paremmin suksia kuin luistimiakaan – eikä oikeastaan liiemmin hinkua tuonne lumeen ja kylmään (jaa no, minulla ainakaan).

 

Onneksi minulla on tänään vielä jotain mukavaakin odotettavissa. Ehkäpä lumet ja kolmoset unohtuvat, kun vietän iltaa siskon kanssa. Se on aina mukavaa 🙂