Eilen olin muutaman ystävän kanssa Stadissa syömässä. Sitä tapahtuu erittäin harvoin. Mutta sentään pari kertaa vuodessa. Kun ei lasketa työpaikan illanviettoja. Ruokailun jälkeen lähdettiin ravintolasta ja käveltiin Espalle terassille. Jäinpä oikein miettimään. Milloin olen viimeksi istunut terassilla?

Siinä istuessani tulin siihen tulokseen, että siitä täytyy olla jo peräti viisi vuotta aikaa! Luulisin että olen sen jälkeenkin ollut edes hetken jollakin terassilla – ainakin laivan kannella, lasketaanko sitä? – mutta tuo viiden vuoden takainen näyttää jääneen mieleeni jotenkin erityisesti. Ehkä siksi, että silloin olin juuri palannut töihin vuoden äitiyslomalta ja olin ensimmäistä kertaa yötä poissa kotoa esikoisen syntymän jälkeen. Ja siihen liittyy, hmm… muistoja.

Olin "työmatkalla" Tampereella. Meillä oli siellä kai jotkut firman kesäbileet ja mukana oli siis koko firma tai ainakin melkein (parisen kymmentä meitä vain oli). Firman bileet loppuivat joskus alkuillasta, joten päätettiin lähteä jatkoille Tampereen yöhön ja ensimmäinen etappi oli Ilveksen terassi. Osa porukasta oli lähtenyt jo aikaisemmin, minä ja muutama työkaverini tultiin perässä. Koska en ollut aikeissa siinä vaiheessa hakea mitään juotavaa loikkasin tyylikkäästi terassin aidan yli ja istahdin työkavereideni seuraan.

Vieressäni istuneella työkaverillani oli edessään lasillinen jotain kirkasta. Istahtaessani hänen viereensä hän työnsi lasin eteeni ja sanoi että siinä oli drinkki minulle.  Katselin lasia hyvin hyvin epäluuloisena  (en juo väkeviä) mutta lopulta maistoin varovasti. Se oli vettä. Vieläkään en täysin ymmärrä, miksi tuolla
työkaverillani oli terassilla lasissaan vettä. Mutta oli vain ja jostain syystä se päätyi minulle. Ja jostain syystä tämä pieni episodi terassilta on jäänyt mieleeni.

Saapi nähdä, kun viiden vuoden kuluttua seuraavan kerran istun terassilla 😉 muistanko edellisen terassireissun olleen viisi vai kymmenen vuotta aiemmin… Ai kuulostaa pateettiselta? What ever… Mulla on mukava elämä ilman terassiakin 🙂