Eilen olin ajatellut, että vietetään vappuaattoa koko perhe yhdessä kotosalla, donitseja paistellen ja niitä ja simaa maistellen. Ihan hyvä ajatus, mutta toteutus oli mielenkiintoinen. Heti kun pääsin tosikoisen kanssa himaan, hilpaisi tyttö pyörän selässä jonnekin. Neidillä on rajat, ja tietää ne, mutta sattuupa olemaan sitä lajia, joka kokeilee, venyttää ja paukuttelee rajojaan säännöllisin väliajoin. Joten aloin hieman ihmetellä tovin perästä, kun ei tytärtä pitkään aikaan näkynyt tuossa meidän hiekkatiellä pyyhältelemässä mihinkään suuntaan.
Istuin nimittäin itse tuohon takapihalle, lavoista ja levyistä kasatulle terassinkorvikkeelle, talon seinään nojaillen ottamaan aurinkoa shortseissa ja bikini-yläosassa, simalasi ja tippaleipä vieressäni. Tuumasin, että aurinkoisesta iltapäivästä pitää nauttia tovi ennen kuin ryhtyy keittiöhommiin. Siitä oli myös aitiopaikka seurailla tuota hiekkatien liikennettä, tai siis ennen kaikkea tsekkailla, missä se tytär menee. Ainoa vaan, ettei siitä ohi siis mennyt. Aloin hintsusti huolestua, eniten sen vuoksi, että tuossa lähellä on tuo joki, ja toisaalta vähän kärmeistyä ajatuksesta, että olisi lähtenyt polkemaan pitkin Klaukkalaa ilman lupaa.
Esikoinen lähti ihan omasta ehdotuksestaan pyörällä pikkusiskoa etsimään, ja löysikin tämän vain pari sataa metriä asetettujen rajojen väärältä puolelta. Jostain syystä neitosta kiukutti se, ettei ollutkaan joutunut etsimään siskoa ympäri Klaukkalaa ja lähti kiukuissaan hänkin jonnekin. Siinä välissä oli mieskin jo tullut kotiin, mutta lähti vielä kaupassa käymään ja passitti nuoremman tyttärensä kotiin kuulemaan ripitystä. Minkä jälkeen päästin neidin uusiksi neuvoteltujen rajojen puitteissa uudestaan pyörällä sinne jonnekin. Ja aloin tehdä niitä munkkeja tietämättä oikein kummankaan tyttäreni where-aboutseja.
Eivät he lopulta kaukana olleetkaan, tekivät nuotiota tuohon autotallin edustalle. Kiviä ringissä, risuja keskellä ja iskivät kiviä yhteen kipinää saadakseen. Onneksi ei pihalta löydy piikiveä 😉 Haalittiin tytöt sisälle, yksi ensin, ja toinenkin ihme ämpyilyn saattelemana varttia myöhemmin. Ensin päivällinen naamaan ja sitten tuoreita donitseja jälkkäriksi. Neiti änkyrä, joka tuli ruokapöytään muiden jo syötyä, valitti ensin, että me aloitettiin donitsien syöminen kun hän vielä söi eturuokaa. Mutta kun viimein maistoi munkkia, tuli tyly tuomio: “Päiväkodissa oli parempia. Kuka haluu syödä tän, mä en tykkää?”
Tänään lähdettiin perinteiseen tapaan Stadiin Vappupäivän viettoon. Ei olisi tyttöjä aamulla saanut millään liikkeelle, ihan niinkuin ei yleensä lauantaiaamuisinkaan. Arkiviikon jälkeen on vaikea lähteä mihinkään, kun mieluiten leikkisivät kotona. Stadiin lähteminen, edes kavereiden kanssa, ei tuntunut heistä yhtään houkuttelevalta. Esikoinen olisi halunnut edes päästä johonkin museoon sitten, kun kerran Stadiin oli matka! Kenen lapsi se oikein on? 😀 Sanoin tyttärelle, että pyytää vaariaan viemään häntä museoon (joku toinen kerta, ei Vappuna), minun museokiintiöni on sen verran piripinnassa, etten niihin kovin usein jaksa mennä. Historia jaksaa itseäni kiinnostaa lähinnä romskujen ja leffojen muodossa.
Erinäisten huutojen ja lähtöhärdellien saattelemana päästiin kuitenkin liikkeelle ja sinne Stadiin asti. Yleensä on vain kuljeskeltu vapputorilla ja tavattu isäni ja vaimonsa joko ihan siellä torilla tai jossain tai heillä, siellä Ulliksessa kun asuvat. Tänään lähdettiin vähän toisella agendalla, ensimmäistä kertaa piknikille. Mentiin tosiaan yhdessä ystäväperheen kanssa, mukana kunnon safkat ja skumpat ja simat ja munkit ja muut. Lähdettiin puolen päivän pintaan dösällä täältä, palattiin seitsemän maissa dösällä himaan.
Täällä oli lähtiessä 18 astetta lämmintä, eikä juurikaan tuullut. Kokemuksesta viisastuneena pakkasin koko porukalle kuitenkin fleeceä ja sormikkaita mukaan – olen riittävän monena Vappuna palellut Stadissa. Siellä oli tänään lämpimämpi kuin odotin, mutta ei nuo vermeet hukkaan menneet. Siellä kun istui Tähtitorninmäellä useammankin tunnin pikniköimässä, veti ihan mielellään nahkarotsin alle tai jalkojen päälle sitä fleeceä. Aurinko paahtoi ihanasti kyllä ja nyt on naama saanut väriä (olkoonpa sitten punaista tai ruskeaa 😛 ), mutta tuulihan tuolla meren äärellä on viileä.
Meitä oli siis meidän koko perhe sekä ystäväperhe, jonka tytöt ovat meidän tyttöjen ystäviä. Pienimmät daamit sellainen paita-peppu-vauhtipari, että oksat pois. Isommat ovat nyt jo pari vuotta olleet eri teillä meidän esikoisen mentyä kouluun, mutta päiväkodissa alkanut ystävyys on säilynyt, kun kuitenkin nähdään ja näkevät muutoin. Ihanan isoja tuo tyttönelikko jo on! Sellainen siskosparvi oikein, että riitelevät kaikinpuolin ristiin kuin siskoksen konsaan, mutta myös mennä viippovat yhdessä. Joten me aikuiset saatiin ihan rauhassa lojua nautiskelemasa (mansikka)skumppaa ja simaa lasten juoksennellessa pitkin Tähtitorninmäkeä.
Vaikka sää oli niinkin lämmin ja upea, oli vapunvietto ihmeen rauhallista, ainakin tuossa missä me oltiin. Ei juuri örveltäjiä, ihan vaan seurueita piknik-koreineen ja skumppapulloineen. Arabeja vesipiippuineen. Yksi porukka puhalteli saippuakuplia, mistä likkalauma tietty riehaantui ja alkoi juosta kuplien perässä niin että sai toppuutella vähän, etteivät nyt toisten ruokien ja juomien päälle juosseet. Eniten huomiota herätti vähän äänekkäämpi seurue, johon kuului myös olutta litkivät tiikeri, possu ja lehmä, joilta tytöt kävivät opettelemassa kirosanoja. Jep.
Kuuden maissa lähti meidän karavaani kulkemaan Stadin läpi Kamppia kohti. Pikkulikat olivat kunnon vedossa ja juoksivat päättömästi lukuisista kurinpalautuksista huolimatta. Isommat likat keksivät haluta jäätelöä ja lopulta kaikki neljä tyttöä marssivat kuin kommarit ikään huutaen leipää ja sirkushuveja – eikun siis nehän huusivat siis sitä jäätelöä, sehän olikin minä ja ystäväni tämän toisen perheen äiti jotka “huudettiin” sitä sirkusta eikun Circusta 😛 Mieli olisi tehnyt jäädä illaksi vaikka Kalleen tai Circukseen (jossa kumpikaan ei vielä ole käynyt). Mutta toisen kerran sitten.
Nyt on Vappu illassa, päivä oli lähtöhässäköiden jälkeen mukva kuin mikä, ja ihanaa että on vielä koko viikonloppukin edessä! Ja lisää aurinkoa luvattu ja täällä se tarkoittaa myös lämmintä 🙂 Lupailin lapsille, että pyöräiltäisiin niille jätskeille huomenna, kun jäi jädettömyys niin kaivelemaan, ja onhan sekin jo muutenkin sellainen kevättraditio meillä.
System Failure for the Masses 