Useimmiten Hesarin otsikoiden selaaminen on pelkkä blaah. Toisinaan tekee mieli jakaa facebookin seinälle juttu tai toinen. Ja toisinaan,  kuten nyt, tekee vaan mieli kommentoida.

Doping-shokki

Tenniksen sokkiuutinen – Maria Šarapova jäi kiinni dopingista. Anteeksi kyynisyyteni, mutten näe mitään shokeeraavaa siinä, että urheilija douppaa. Toisinaan siitä jää myös kiinni. Ikävää. Lähinnä siis itse doping, tai kai vielä enemmän se, ettei huipulla voi pärjätä ilmankaan “koska kaikki muutkin”.

Samaan hengenvetoon toisaalta venäläisen taitoluistelijan kärähtäminen ei vissiin ollut yllätys, päätellen otsikon lakonisen toteavasta muotoilusta: Taitoluistelun venäläinen olympiavoittaja kärähti dopingista.

Sarkasmi vastaan ironia

On oikeastaan aika ironista, että sarkasmi-juttuun haastateltu väitöskirjan tekijä antaa ironiasta esimerkin, joka onkin sarkasmia.

”Kuvitellaan, että ulkona vihmoo räntää vaakasuoraan, ja minä sanoisin, että onpa kaunis ilma”, sanoo Olkoniemi.

Ironiaa tuosta esimerkistä saisi, jos ympärillä olisi tarina: Koko kevät on ollut aurinkoinen, mutta juuri kun Vappuna ihmiset lähtevät ulos piknikeille, vihmoo räntää vaakasuoraan. Useimmiten ironia ei ole irtonaisissa lauseissa vaan kokonaisissa asiayhteyksissä, kun taas sarkasmi on juurikin niissä lausahduksissa. Olkoniemi jatkaa sitten edellisen vääntämistä sarkasmiksi:

”Ajatellaan, että lupasit, että voimme hoitaa tämän haastattelun pihalla, koska siellä on niin nätti ilma. Kun siellä tuleekin sitä räntää, minä sanon, että onpa kaunis ilma!”, Olkoniemi sanoo.

Ja kaivaa kuoppansa yhä syvemmälle. Olkoonkin, että lausahdus on sarkasmia. Itse tapaus on nimenomaan ironinen. Eihän se sinänsä ihmekään. Kun tällaisia nyansseissa ja paljolti äänenpainoissa ja tilanteissa eläviä ilmiöitä aletaan yrittää selittää auki, siitä tulee väkisinkin vähintää kömpelöä ja esimerkit on mitä sattuu. Enivei, hengitän sarkasmia, mutta silti toisen henkilön sarkastinen heitto saattaa itseltänikin mennä joskus ohi. Jutun olisi voinut tiivistää yhteen lauseeseen: Sarkasmi on vaikea laji, joka voi mennä yhtä hyvin pieleen kuin putkeen.

10 sekunnin suudelma

Aika jänskä ajatus sinänsä, että puhelinsovellus toimii parisuhdeterapeuttina. Juttu osui silmiini Aristoteleen kantapää -fb-ryhmästä, missä aloittaja pohti tarkoittiko lause “suutelin puolisoani kymmenen sekuntia hänen tultuaan töistä kotiin” että suudelma kesti kymmenen sekuntia vai että kirjoittaja hyökkäsi ovelle suutelemaan vaimon ehdittyä olla kotona kymmenen sekuntia. Liekö tuolla sinänsä itse jutun kannalta merkitystä, vaikkakin tuo kuulostaisi jotekin vähemmän kömpelöltä vaikkapa muodossa “suutelin intohimoistesti” tai “suutelin pitkään” ja perään vaikkapa “pitkästä aikaa” tai “yllätyksekseni”.

Juttuhan oli klikattava auki ja olin sikäli positiivisesti yllättynyt, ettei se sovellus ollutkaan ollenkaan hullumpi eikä niinkään huuhaata, vaan kehitetty ihan parisuhdeterapeuttien yleisesti käyttämän menetelmän pohjalta. Vastaavia harjoituksia sitä itsekin teki kotiläksyksi silloin kun eksän kanssa koitettiin avioliittoamme pelastaa. Eli siittä vaan kokeilemaan!

Päivän Fingerpori

Viimeisimmäksi loppukevennys, joka ei jaksanut naurattaa, sillä se ei minulle edes auennut. Tämän päivän Fingerpori ei nyt varsin ollut Jarlan parhaimmistoa. Ilmeisesti se jotenkin viittaa Ylen A2-ohjelmiin; minä vaan kun en katso telkkaria. Sarkasmi oli siis tällä kertaa helmiä sioille tai muuten vaan lost cause osaltani.