Arki se olisi taas alkanut, ihanan puolentoista viikon loman jälkeen. Elimistö tuntui aamulla olevan vielä ihan kanarian-ajassa, puoli seiskan herätys oli normaaliakin tuskaisempi. Ihan kuin keskellä yötä, vaikka kanarian tapaan sitä lontoonaikaa puoli viisi. Ei kai ihme, kun viikonloppu hujahtikin vielä ennemminkin kanarialaisessa (tai ihan vaan muuten vaan lomaisessa…) rytmissä, puolen yön jälkeen nukkumaan (kellon ollessa kanarialla vasta jotain kymmenen ja kahdentoista välillä) ja puoli yhdentoista aikaan ylös. Mutta siitä sitä oli vaan ponnistettava pakkasaamuun ja duuniin.

 

Autoni oli ollut hiihtolomaviikon ajan lainassa miehen siskolla, joten ensimmäiseksi kun autoon istuin, aloin siirrellä penkkiä ja peilejä. Miten se onkin niin vaikea löytää se oikea kohta ja peilien oikeat asennot uudelleen? Ei uskoisi. Mutta vaan on. Ja radiokanavat takaisin paikalleen. Löysin kaikki muut tarvittavat kanavat ensimmäisen kahden kilsan aikana, mutten sitä radio Rockia. Se kun kuuluu vähän heikosti meidän laaksossa, radio poimi kanavan vasta kun olin sieltä noussut Klaukkalan keskustaan asti – jolloin parahiksi kuulin missanneeni juuri ACDC:n Rock’n Roll Trainin. Bummer.

 

Duunissa minua odotti tämän kevään suurin haaste (ainakin näillä näkymin, koskaanhan sitä ei voi tietää mitä vielä eteen tulee…), jonka vuoksi vietin puolet sunnuntaistani tämän läppärini ääressä. Mutta ei siinä vielä mitään – meillä oli vaihteeksi laitettu ympäristöjä uusiksi ja taas minulta oli osa palvelinjaoista hukassa – hyvistä meileistä huolimatta – ja niiden ihmettelemisessä hujahtikin sellainen tovi aikaa, etten sitten ehtinyt aamupalalle ollenkaan. Joskin toki sain kahvia kuppiini ihan tästä yläkerrasta. Se oli pääasia, kuka sitä ruisleipää tarvitsee?

 

Päivä nyt sinänsä on ollut oikeastaan mukava, olkoon mikä maanantai tahansa. Eipä ainakaan tullut mitään puolitehoista työpäivää lomaltapaluun kunniaksi, vaan rysähdin takaisin duuniin ihan kertaheitolla. Ehdin silti vaihtaa aamulla ja lounaan jälkeen vähän kuulumisia duunikavereiden kanssa – ja onnistuinpa soittamaan vahinkopuhelun miehelle juuri kun selitin työkaverilleni miehen pelmahdusta kanarialle meidän luokse 😀 Kiitos vaan touch pro! Vaikka mikäs siinä, ei kai siinä mitään miehelle uutta tullut puhuttua. Paitsi ehkä paljettimekosta?

 

Nyt tässä taas hengailen koneeni ääressä odottaen tanssitunnille pääsyä. Päivitin ja korjasin parin seuran kotisivuja, vastasin pariin naamakirjan likeness unrated -kyselyyn, ja hogasin kirjoittaneeni fb-statukseni hassusti pieleen: "is crashing back work" 😀 Mihin minä sitä rysäyttelen? Tässä istuessani huomasin myös, että lämpimässä ostettu sormus pyörii sittenkin sormessa, kun on taas näpit jäässä. Hankala kirjoittaa, kun sormus pyörähtelee miten sattuu. Harmi juttu! Eikä kai tällasta pelkästään kullattua versiota oikein voi pienennyttääkään… Mut voihan sen ottaa pois siksi aikaa kun kirjoittaa, muuten se on suuruudestaan huolimatta ihan jees.

 

Sain minä tässä hyviäkin uutisia 🙂 Esimieheni pyörähti tässä kommentoimassa erästä viikkoja vatvottua issueta ja sanoi, että kävi sen detaljien kanssa niin tai näin, asia on minun osaltani ok, tavalla tai toisella. Ou jea! Ja haha, heti kun pomon kanssa puhuin, tarttui taas nuo Suuret Sanat minuunkin – esimieheni on niistä kuulu 😀