On ihan pakko todeta näiden mutaisten ja pimeiden kuukausien jälkeen – ja viime "talven" perusteella – että on se kuitenkin kivempaa, kun on tuota lunta ja se pari astetta pakkasta, kun ei kerran +25 ole kuitenkaan tässä maassa tähän aikaan vuodesta optio, hyvä kun kesälläkään. Tosin olisi niin kiva aamulla päästä lähtemään lämpimästä autotallista lumettomalla autolla, mutta kyllä kai tuota autoa jaksaa harjaillakin välillä, sulaahan se sitten taas päivällä duunin hallissa.
Eilen aamulla oli tuolla Hämeenlinnanväylällä hirveä ruuhkakin. Ehdin jo miehelle päivitellä puhelimessa, että eihän se tie edes ole luminen ja näkyvyyskin on hyvä, kun ei lunta enää satanut, mikä ihmisiä oikein vaivaa kun vähän tulee lunta?! Sitähän se on, ekat lumipäivät aiheuttavat hirveät ruuhkat, vaikkei tiet edes olisi enää sohjoa, kunnes porukka taas muistaa, miten talvikelillä ajetaan. Eilisaamun ruuhkan aiheuttaja oli kuitenkin vaihteeksi ketjukolari motarilla, kertoi asiakas minulle duunissa.
Duunissa on ollut taas vaihteeksi mukavaa olla, vuodenvaihteen jälkeiset käynnistymisongelmat ovat taas taaksejäänyttä. Ja asiakkaiden kanssa oli vaihteeksi harvinaisenkin rento ja kiva paripäiväinen. Tällä viikolla myös tajusin, miten yksi vielä vuosi sitten möröltä tuntunut asia on siirtynyt mukavuusalueelleni. Niin sitä mennään eteenppäin 🙂 En minä turhaan ole puurtanut.
Kotona on viimeisen viikon aikana saatu myös taas uutta aikaan: viime viikonlopun aikana mies sai meidän oikean makuuhuoneen ja vaatehuoneen lattian ja katon tehtyä ja vaatekaapit paikalleen. Sähköt on vielä virittämättä, mutta jatkarilla makkariin saa pari jalkalamppua, joten eilen muutettiin miehen kanssa sinne nukkumaan. Sänky ja yöpöydät kannettiin makkariin eilen, minä toin vaatteeni tänään ja mies laittoi meille juuri oven. Työhuone on nyt työhuone, sinne pitäisi vielä laittaa pari krijahyllyä. Nyt on ihanasti tilaa!
Tänään laitoin päähäni uuden punaisen – joka tosin on tietenkin suht samanlainen kuin vanhakin – kuinka monta punaista hiussävyä tummiin muka saa…? Ja kohta lähdetään yksille synttäreille ystäväperheen luo – ihanaa nähdä heitä pitkästä aikaa, ei olla edes nähty heidän tänä keväänä vuoden täyttävää vauvaansa! Synttäreiden jälkeen minä menen muutaman ystävän kanssa iltaa (ja yötä 😉 ) viettämään.
Jos kohta eilen vähän illalla väsytti ja kiukuttikin, arkiviikon päätteeksi yhtä jos toistakin täällä, ei elämä oikeasti ole yhtään hullumpaa 🙂 Pikemminkin oikein mukavaa!
Mukavuusalueista meilläkin on puhuttu duunissa, niiltä pitäisi reviiriä laajentaa, ja olla uteliaampi. Kai teillä on makuuhuoneen tuparit miehesi kanssa?:)Mukavaa alkavaa viikkoa:))