Lähdettiin sunnuntaina tyttöjen ja ystäväni ja tämän tyttöjen kanssa stadiin, agendana joulukadun avajaiset, Luonnontieteellinen museo ja jääpuiston avajaiset. Meidän piha ja tuo tie tuossa oli sen verran jäässä, että oli vaikea päästä autolla liikkeelle, mutta selvittiin matkaan. Kun oli haettu ystävä lapsineen matkaan, huomasin, että olin unohtanut duunin avaimet himaan – tarkoitus oli ollut viedä auto työpaikan autohallin, mutta se siitä suunnitelmasta siis. Moottoritiellä huomasin myös, että tosikoinen oli lähtenyt matkaan kevyt puuvillapipo päässään, ei todellakaan järkevä asuste sunnuntain säähän!

 

Auto vietiin lopulta Elielin halliin parkkiin, ei hullumpi vaihtoehto, kun ihan tarkkoja ollaan. Käveltiin siitä Senaatintorille, tuuli oli jo hirveä, naamalle tihkutti alijäätynyttä vettä. Seistiin Senaatintorilla ehkä vartti, kun meiltä äideiltä loppui kestävyys 😀 Ei tosin lapsetkaan pahasti hanttiin pistäneet, kun ehdotettiin, että lähdetään syömään jotain ja sitten sinne Luonnontieteelliseen museoon. Siihen mennessä kun oltiin syöty ja jatkettiin matkaa museoa kohti, oli jo alkanut pyryttää lunta ihan todenteolla. Välillä oli ihan pakko kääntyä kävelemään selkä edellä, kun tuuli ja lumi vihmoivat niin pahasti. Siinä vaiheessa oli jo selvää, että jääpuisto jää väliin…

 

 

Luonnontieteellinen museo oli kyllä näkemisen arvoinen paikka! Esikoinen toimi meille oppaana, hän kun oli jo pari kertaa sen ehtinyt kiertää aiemminkin – mutta aina vaan kiinnosti yhtä paljon. Hän se pääpromoottorina toimi tällekin museoreissullemme, kun ensinnäkin halusi esitellä meille muillekin, mitä kaikkea hienoa siellä on, mutta toiseksi halusi itsekin nähdä kaiken uudestaan. Kiinostuneena tutki ja luki juttuja, taitaa löytää sieltä joka kerralla jotain uuttakin! Ja innostuipa tosikoinenkin välillä tutkimaan juttuja ravaamisen lomassa 😉

 

 

 

 

Siihen mennessä, kun tultiin museosta ulos, oli lunta tullut jo ihan kunnolla ja lisää tuiskutti minkä kerkis. Onneksi tuuli tuli paluumatkalla enimmäkseen takaa, niin ei aivan suoraan naamalle vihmonut, mutta kaikilla oli kiire sisätiloihin yhtä kaikki. Onneksi stadissa pääsee kulkemaan paikasta toiseen aika paljon maan alla tai muuten sisätiloissa! Suunnattiin siis lähimmästä aukosta sisään asematunnelin sokkeloihin ja sieltä autohalliin ja autoon ja kotimatkalle. Tie oli aivan lumimössöä, joten oli melkoisen rauhallinen kotimatka! Ja kotipihalla olikin jo melkoinen operaatio saada auto ylämäkeen tallin eteen…

 

 

 

Eilen aamulla oli pk-seudun liikenne ihan kiitettävän puuroista, muttei mitenkään mahdottoman ruuhkaista. Peltiä kuulemma rytisi, mutta minun tielleni ei niitä sattunut sen paremmin aamulla kuin illalla kotiin palatessakaan. Ja tänään oli jo ihan normaali ruuhkatilanne. Mutta tänään olikin enää pikkutiet mössöä, isommat tiet oli jo ihan sulat. Ja sama trendi taitaa jatkua – suojasäätä luvassa tälle maailmakolkalle, joten kohta kai uidaan sitten jääkylmässä sulamisvedessä, kun nuo sunnuntaina ja maanantain aikana maahan sataneet lumimassat tuosta sulavat.

 

Sääli noita lapsia, vaikken itse lumesta piittaakaan. Olivat jo niin innoissaan lumen tulosta! Esikoinen kerkesi jo lapsen innolla esittää, että ainakin joulu on valkoinen, kun tuli nyt niin paljon lunta. Pikkuinen… jouduin palauttamaan tytön maan pinnalle kertomalla, että tuo lumi ehtii tuosta sulaa vielä moneen kertaan ennen joulua. Onneksi on meidänkin likat ehtineet kuitenkin nyt edes pari päivää nauttia mäenlaskusta ja lumessa mellastamisesta ennenkuin tuo tuosta muuttuu kokonaan loskaksi ja vedeksi.