Kommellusten kolme(toista)

Eilen tytöt halusivat katsoa Shrek-kolmosta, jonka saivat toissapäivänä kun käytiin jonottamassa paikallisen Citymarketin avajaisissa yhdessä koko muun Klaukkalan kanssa (on muuten upeeta, että täällä viimeinkin on moinen marketti, olen sitä kaivannut). Meillä ei edelleenkään ole tv käytössä, edes laitteena muttei kyllä antenniakaan katolla, käytössä, kun ei olohuoneen sähköjä ole vielä laitettu loppuun. Toisaalta, taitaa olla taas uuden dvd-soittimen osto edessä, sillä erään kerran kun kaivoin jotain kamaa tuolta peräkammarista, putosi dvd-soitin ja digiboxi syliini ja sain pelastettua vain boxin, dvd-soitin ei varmaan toimi, kun kuori meni kieroon ja rikki.

Niin, meillä siis katsotaan leffat tietokoneelta. Onpahan ainakin 17" laajakuvanäyttö tuossa meidän viime kesänä hommatussa "kotiläppärissä", joten kyllähän sillä katsoo ja on siihen jo tottunutkin. Mutta eilen miehellä oli siinä hommat kesken kun tytöt halusivat katsoa Shrekiä, joten yritettiin sitten laittaa leffa pyörimään tosikoisen koneelle, jolla sen pitäisi onnistuman myös. Ko. kone on meidän vanha himaläppäri, jonka viime kesänä siivosin tosikoisen käyttöön, vähän liiankin perusteellisesti, kuten eilen kävi ilmi.

Kyseisellä läppärillä on katsottu dvd-leffoja paljonkin, joten ei asiassa pitänyt mitään ongelmaa olla. Mutta niin vaan oli, ettei mediaplayeri tai mikään muukaan halunnut soittaa dvd:tä. Ilmoitti vain ettei löydä sopivaa levyä asemasta. Kokeilin ja ihmettelin aikani, kunnes yksi koneen lukuisista soittimista antoi minulle viimeinkin informatiivisen virheilmoituksen, tai ei oikeastaan sekään virheilmoitusta, vaan kysymyksen: kuka on dekooderin tarjoaja? Vähän sitä olinkin jo uumoillut syyksi…

Koneella oli noin kymmenen eri soitinta ja näemmä olin sitten kesällä arvausleikissäni arvannut pieleen ja poistanut koneelta dvd-dekooderin. Joten tyttöjen ei auttanut kuin odottaa että iskä sai hommat loppuun toisella koneella. Minä yritän seuraavaksi kaivaa tuota meidän romppuläjää, jospa se dekooderin tarjoava softa vielä tuolta löytyisi. En ole optimisti sen suhteen, mutten jaksaisi etsiä sellaista netistäkään jos suinkin alkuperäinen romppu tuolta löytyisi.

Tytöt siis katsoivat leffan meidän kotiläppärillä ja myöhemmin, tyttöjen mentyä nukkumaan, katsottiin me miehen kanssa pitkästä aikaa yhdessä joku elokuva. Oli ostettu Ocean’s 13 jo joskus muutama viikko sitten, mutta tämä eämä on niin täynnä kaikkea, ettei vieläkään oltu sitä ehditty katsoa. Kunnes eilen viriteltiin kone sängylle ja asetuttiin siihen itsekin katsomaan.

Tytöt käyttävät aina Vistan Mediacenteriä katsomiseen, niin minäkin, mutta mies jostain syystä eilen käynnisti dvd:n Media Playerissa. Eihän sillä sinänsä väliä, mutta eilen se aiheutti meille mielenkiintoisen leffakokemuksen 😀 Elokuvaa oli kulunut ehkä pari ensimmäistä kohtauta, kun hiiri näytöllä liikahti ja sivuun ilmestyi kohtausvalikko. Mies sohaisi sen suuntaan hiirellä, se häipyi ja jatkettiin leffan katsomista. Mies kommentoi, ettei oikein päässyt juoneen kiinni ja minä mietin, että onpas hassua kun ei leffassa ollenkaan pohjustettu keikan kulkua kuten noissa yleensä. Ja noin tunnin katselun jälkeen hämmästtelin, miten keikka voi jo olla ohi, vaikka leffaa pitäisi olla vielä melkein tunti jäljellä!

No, eihän sitä ollut, vaan elokuva todellakin oli lopussa. Ja kun noin kaksi minuuttia ennen lopputekstejä alettiin asiaa ihmetellä, todettiinkin, että ilmeisesti siinä kohtausvalikin piilotuksessa mies oli vahingossa sohaissut meidät leffan puoliväliin! Sattuipa vaan se puoliväli alkamaan sellaisella scenellä, josta ei hogannut, että jotain olisi ollut kesken. Joten, aloitettiin katsominen uudestaan noin kohtauksesta kolme, skipattiin sitten puolivälistä loppuun ja katsottiin viimeistä kohtausta toistamiseen.

Jossain kohti leffaa oli mies käynyt hakemassa meille juotavaa tai jotain, kompastunut koneen johtoon ja se oli irronnut ja kone siirtynyt huomaamattamme akkukäytölle. Nyt, toista kertaa viimeistä kohtausta katsoessamme, akku loppui täsmälleen samaan kohtaan noin kaksi minuuttia ennen lopputekstejä, kuin mistä oli itse hypätty takaisin alkuun. Eihän siinä mitään, hetki odotettiin, että kone siirsi itsensä nukkutilaan, sitten vaan windows ylös uudestaan. Ja katsottiin viimeistä kohtausta jo kolmatta kertaa.

Kolmas kerta toden sanoi ja päästiin viimein lopputeksteihin asti. Enpä ole ennen katsonut elokuvaa ihan näin pätkittynä 😀 Hassua kyllä, aivot kompensoivat kyllä aika kivasti ja leffa muodostui kuin muodostuikin kokonaisuudeksi pääni sisällä siitä huolimatta että puolikkaat tuli katsottua väärässä järjestyksessä 😀

Leave a comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.