Vista-aurinko paistaa tuossa näytön oikeassa ylänurkassa. Data siinä auringon päällä kertoo samalla, että tuolla ulkona on asteen verran pakkasta. Minä olen siitä onnellisen tietämätön, täällä sisätiloissa on varmaan ainakin 23 astetta lämmintä – kerrankin en palele vaikka olen ilmastoidussa tilassa. Lämpötilalla ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, että tuo vista-aurinko tuossa paistaa. Lämpötila on vain säädetty tässä tilassa liian lämpimäksi siihen nähden kuinka paljon ihmisiä samaan tilaan on tänään työnnetty. Mutta tuohan se sentään hyvän mielen. Ehkä.

 

Luultavasti siis tuolla ulkona ihan oikeasti paistaa aurinko. Mutten minä tiedä mitään siitäkään, en vaikka tuossa käytävän toisella puolella on ihan ikkunat. Tai kun tarkkoja ollaan, voi kai sitä kutsua lähes lasiseinäksi. Mutta näkymä avautuu meidän mahtavalle sisäpihalle, joka kyllä keväällä ja kesällä kylpee auringonvalossa pilvettöminä päivinä, mutta näin talviaikaan ei aurinko jaksa nousta niin korkealle, että sen säteet selviäisivät noiden korkeiden talonseinien yli meidän sisäpihalle asti. Ainoa indikaattori mahdollisesta auringonpaisteesta ulkona on se, ettei ole niin tolkuttoman pimeää tuolla pihalla. Hassua muuten, etten tuolla muualla liikkuessani koskaan muista katsoa ulos niistä ikkunoista, joista näkyy tuonne muualle päin.

 

Jos oikein tarkkaan katson täältä tuosta lasiseinästä ulos, sisäpihan poikki ja parista muusta peräkkäisestä lasiseinästä sisään, voin kyllä nähdä hymyilevän auringon. Sellainen roikkuu katosta muutaman työkaverini neliössä tuolla avokonttorissa. Se on joka suuntaan pyöreä, tai no, se on pyöreä ja pullea muttei aivan pallo, ja se hymyilee. Se on kirkkaankeltainen ja se on puhallettava. Meillä on puhallettavia palmuja täällä tiloissa siellä ja täällä ja ne ekan kerran huomatessani naureskelin yhdelle työkaverille, että vain keinoaurinko puuttuu – ja tipuin ihan täysin, kun tämä vastasi täysin vakavissaan, että ei puutu, tuolla meidän tilassa se roikkuu.

 

Jep. Lämmittäisikin nuo keinoauringot vielä! Tätä tämänhetkistä sijaintiani lukuunottamatta meillä on täällä puhallettavasta auringosta ja lukuisista vista-auringoista huolimatta hirveän kylmä! Täällä on sisällä kylmä kesälläkin, taitaa olla melko tasaisesti sama kylmyys läpi vuoden. Ja nyt on kylmä ulkonakin. Systeri sen hyvin blogissaan sanoi, talvi on silloin kun ei pärjää enää ulkona nahkatakissa. Tällä viikolla olen jo kolmena päivänä käyttänyt untsia nahkarotsin sijaan. Tosin siis palelen ulkona aina kun mennään alle 20 asteen, mutta palelulla on tasonsa, normaali ja ekstra. Ja kun nahkarotsissa mennään extran puolelle, on talvi.

 

Onneksi meillä on edes himassa nykyään lämmin 🙂 Ja takkaakin pystyy polttamaan taas, toissailtana sen äärellä jo nautittiin vähän viiniä ja iltapalaa! Ja onneksi reissu Kanarialle mutsin tykö lähestyy – helmikuu on ennen kuin huomaankaan, jos aika tätä vauhtia jatkaa kulkuaan. Eihän reissuun ole kuin reilu 2kk! Mut systeri, se pääsee jo kuukauden päästä reissuun. Voi kun pääsis mukaan jo sillon… Oikeeta aurinkoo, josta saa ihan oikeesti deevitamiinii. Tarvii!