Kaksi asiaa, joita suomalaiset tiettävästi syövät paljon, mutta joita vaivaa sama tauti: tylsyys.
Ostetuin jäätelö lienee perusvanilja. Siihen on tietty kotona helppo lisätä kastikkeita ja hilloja ja jokainen voi tehdä juuri sellaisen annoksen kuin haluaa. Mutta en minä ainakaan jaksa niiden kanssa lutrailla, haluan valmiiksi erimakuisia jäätelöitä kotiin! Puhumattakaan jäätelökioskeista. Suomalaiset jätskimaut ovat lähinnä mansikkaa, suklaata, pähkinää, toffeeta, kahvia ja lakua. Kivan poikkeuksen toki muodostavat sellaiset yhdistelmät kuin laku-suklaa tai banaanikinuski – ja sitten Ainot ja vastaavat. Kuitenkin Ainojen ja vastaavienkin valmistajia tuntuu vaivaavan pakkomielle käyttää vain suomalaisia makuja kuten mustikkapiirakkaa ja korvapuustia ja piparia. Joku sellainen pakko tarjota vain tuttuja makuja. Onko suomalaiset muka niin ennakkoluuloista kansaa, ettei mikään uusi mene kaupaksi?
Nimittäin muistan vuosien takaa sen, miten meillä syötiin ekströmsin jotain metsämarjakiisseliä – ei siis edes eksoottista, muttei perinteistä kuningatartakaan – kunnes sitä ei enää saanut kaupasta. Ihmettelin asiaa ekströmsille, mistä minua informoitiin, että tuotetta ei enää tuoda Suomeen, sillä se ei mennyt kaupaksi! Siis oikeesti! Kiisseleitä on näin ollen kaupan hyllyssä eri valmistajilta mansikka, mustikka ja vadelma. Voiko olla mitään tylsempää?! Ihan hyviä nekin toki, mutta miksei muka Suomessa syödä mitään muita makuja?
Kun olin kahdentoista, olin Japanissa ja mieleen syöpyi lähtemättömästi jäätelöbaari 31, jossa oli 31 eri jätskimakua myynnissä. Ja Italia, siellä niitä makuja onkin! Samoin Jenkeissä. Ben&Jerry’s on sentään rantautunut Suomeen, mutta ei tänne niitäkään jätskejä tuoda kuin voin tusinaa eri makua. Sama juttu italialaisten jätskien osalta, makuja tuodaan noin tusinaa ja ne on jokaisella merkillä suunnilleen samat. Jotkut suomalaisetkin jätskivalmistajat on alkaneet saada jotain uutta valikoimiinsa, esimerkiksi mansikka-juustokakku tai keksimuru-kinuski tai suklaa-brownie. Mutta taas, joka valmistajalla samat! Köyhää sanon minä.
Jätskiongelmasta olen rutissut jo kauan, se on häirinnyt minua jo kauan. Mutta eilen alkoi nyppiä myös kahviloiden ruisleipävalikoima. Tai ei oikeastaan ruisleipävalikoima vaan ruisleipien täytevalikoima. Vaaleille vehnäleiville on jo osattu ottaa täytettä jos minkälaista, parhaimmillaan valinnanvaikeuteen asti. Mutta jos ja kun kahvilassa yleensä on ruisleipävaihtoehtoja on niitä noin kaksi: kinkku ja juusto. Ja se yksi ainoa ruispatonki on täytetty, milläs muulla kuin kinkulla ja juustolla. Hyvällä tsägällä saattaa löytyä ruisleipä kylmäsavulohella. Ja huoltsikalta se rekkamiesversio kinkku+juusto+kananmuna, huh!
Miksei ruisleivän tai ruispatongin sisään voi laittaa aurinkokuivattua tomaattia, mozzarellaa, brietä, chevrétä, ilmakuivattua kinkkua, kanaa, aurajuustoa, paahtopaistia…? Kaikkia niitä ihania täytteitä, mitä kyllä työnnetään puhtaan vehnäpullan sisään? Miksi? No siksi, että niin tehdään kaikkialla muuallakin Euroopassa, siellä missä mokomat täytteet ovat normaalia kauraa ja mistä ne tännekin ovat rantautuneet. Mut hei camoon! Tämä on Suomi, täällä syödään ruisleipää! Kuka on kieltänyt sijoittamasta niitä täytteitä siis ruisleivän sisään! Voisin veikata, että aika moni muukin lisäkseni söisi ko. herkkuja mieluummin ruisleivän kuin valkoisen sisällä!
Eilen seisoin siis erään kahvilan vitriinien takana valitsemassa itselleni päivällisleipää, kun tämä ruisleipäongelma tosissaan alkoi minua nyppiä. Sanoin kassalla myyjälle asiasta, mutta taisi olla todella tympiintynyt kassa tai muuten vaan hidas, koska sain vastaukseksi tyhjän katseen ja ynähdyksen. Pitäisiköhän kirjoittaa Hesariin?
System Failure for the Masses 
Minä taidan olla tylsä vanha käpy, kun minusta paras jäätelömaku on juuri vanilja! Siis syön suklaata joka päivä, vaan suklaakeksit , suklaakakku, suklaajätski jne. eivät enää jostain ihmeen syystä uppoa. Nyt kaikista ihanin lisuke vaniljajädelle on Lidln kirsikkahillo (siinä on kokonaisia kirsikoita) ja kinuskikastike. Omatekoiset kauralastutkin sopivat samaan annokseen…Olispa nyt tarjolla, nam!
Niin….Meinasin ihan mennä sanattomaksi tuon sun vuodatuksen jälkeen.Tai siis, hiljaahan tässä näitä tulee lueskeltua, ei ääneen muutenkaan. Sanattomaksi sinänsä, että jäätelön ..öö…erittäin vähäisenä kuluttajana, en osaa ajatella oikein että jäätelö makuja olisi liian vähän…päin vastoin, en aina ymmärrä miksi kaikkea pitää olla niin monen montaa makua.Pitäisikö jokaisen makuhermoille olla oma maku, jolloin jäätelöä tms jäädykkeitä olisi yhtä paljon kuin tällä pallolla ihmisiä.
Samaa mieltä olen kyllä kanssasi ruisleipä valokoimista, ne todella ovat aika onnettomat, mutta arvattavasti on se että niille ei kaikesta huolimatta ole tarpeeksi kysyntää.
Iikäänkuin "kaupan" alalla olevana tiedän senkin että asiakas saattaa kysyä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, ja kirkkain silmin vakuuttaa haluamansa jutun olevan juuri se mitä muutkin haluavat, ja että sitä juuri käyttäisivät, jos vain sellainen olisi saatavilla. kun ja jos sellaisen metsästää, ja tarjoaa heti kohta tälle kyseiselle asiakkaalle, niin eipä se juuri sillä hetkellä enään olekkaan ominaisuuksiltaan juuri se mitä tarvitaan. Summa summarum, jos on liian paljon vaihtoehtoja, ihminen kaipaa niitä lisää, koska ei osaa päättää mikä olisi paras vaihtoehto.jospa jokin muu, mitä listassa ei vielä ole, olisikin parempi.
Ruisleipä asioista, kiva esimerkki, eräästä Lahtelaisesta "duunari"ruokalasta,Kun valikoimasta ,tyhjiöpusseihin pakatuista ei löytynyt sopivaa vaihtoehtoa, tarjoilija teki sellaisen leivän jonne sisuksen saattoi valita valikoimista. Samoin duunikamun todetessa, että gluteenittomia sämpylöitä, pasteijoita tai mitään ei ole valmiina,tarjoilijatar kertoi että pakastimessa on siivuittain gluteiinitonta leipää, josta rakensi duunikaverille mahtavan näköisen leipäpalasen.Saattaa tosin olla, että moni huoltoasema, tai kahvila ei ole valmis moiseen palveluun, heillä on koodatut hinnat ja "valikoimiin"kuuluvat tuotteet, joista ei voi poiketa, kun kassajärjestelmä ei tunne muita vaihtoehtoja.
Kaikessa kallaudessaan, siihen on tultu että ostavalle väestölle tarjotaan vain sitä, joka taatusti menee jollekulle kaupaksi, palvelu on tingitty minimaaliseksi, ehkä sekin kustannuksen vuoksi, ja ehkä siksi että monesti niin tylsää kuin se onkin, moni myyjätär, tarjoilijatar, kahvila-apulainen ajattelee niin että"SO, mä olen täällä vaan TÖISSÄ"
muuten yks juttu vielä(kaikessa lyhykäisyydessään) hämppendaalissa on eräs "rekkahuoltsi" jossa saa lasillisen maitoa ja iso lihiksen PAKSULLA suomimakkaralla(siis HKN sininen)tuhdilla sinapilla, ja niitä haetaan sielä ympäri suomen ajavien rekkapenojen toimesta. Motari kulkee vieressä, tämä huoltsi sijaitsee vanhan kolmostien varrella, ja silti kauppa käy kuin rajuilma.Näin olen kuullut/lehdestä lukenut, itse en kyseisellä huoltsilla ole käynyt sitten kultaisen-80 luvun.
En tiedä, kuinka moni kaipaa leipänsä väliin aurinkokuivattua tomaattia, tai jotain erikoisuutta. Arvaan, että prosenteissa aika vähäinen määrä.
Itse kaipaan leipää, johon ei ole valmiiksi levitetty rasvaa, levitettä tms.Kaipaan myös tuorekelmuun pakattuja tuoreen makuisia näköisiä sämpylöitä, enkä vetisiä tyhjiöpakattuja toki aamulla tehtyjä sämppäreitä. Siksipä en juurikaan syö valmiita leipäsiä, vaan ahen kaupasta tuoreen sämpylän, leivän tms.Kahvilasta take away kahvin ja nautin rauhallista tauostani ehkä autossa,tai kesällä puistossa,tms.
Olen minä joskus ottanut eväitäkin, jolloin teen leivästäni juuri sellaisen kuin sillä hetkellä haluan.Kahvi on kiva noutaa tuoreena ja tuoksuvana kahvilasta.
Täytyy tähän todeta, että ainakin helsinkiläisissä kahviloissa on luettelemiani täytteitä tarjolla leipien välissä aivan normaalivalikoimassa, pointtini onkin, että ne leivät ovat aina sitä valkoista. Miksei samanmoisia täytettyjä leipiä voisi tehdä ruisleivistä? Aika moni tietämäni kyseisten "erikoisuuksien" ystävä söisi mieluummin ruisleipää kuin vaaleaa leipää. Ja mitä tulee jäätelömakuihin, saa siitä vaniljasta tykätä, ei siinä mitään, mutta on meitäkin muitakin, jotka tykkäisivät siitä, että SuomessaKIN myytäisiin erilaisia makuja runsaasti, monin paikoin muualla maailmassa ihan yleisesti niitä on paljon enemmän. Mutta ehkä sitten olen vain erilainen ja vain onnistunut keräämään ympärilleni muita erilaisia. Eipä olisi ensimmäinen kerta kun tämän saan todeta…