Ei. Voi. Olla. Totta! Ei voi!! Mies teki aamulla uu-käännöksen autolla ja pyyhälsi takaisin sisään etsimään jääskrabaa! Auton ikkunat olivat jäisessä huurteessa, yöllä on käynyt lämpötila siis nollan tuntumassa. Ei siis mikään ihmekään, että tuntui vähän kylmältä mennä tuonne kodinhoitohuoneeseen, suihkusta puhumattakaan, kun ei sielä ole lämmitystä vielä päällä.

 

Mutta että siis syyskuun ensimmäisenä päivänä on jo ollut yöpakkasta tai jotain sinne päin! Että siis jo syyskuun ensimmäisenä päivänä saa alkaa raapia auton ikkunoita ennen töihin lähtöä! Niin väärin, niin väärin! Olkoonkin, että asutaan nyt tällaisessa laaksossa, jossa kylmä ilma tuntuu viihtyvän erityisen hyvin, mitä vielä pahentaa läheisestä jokipahasesta nouseva kosteus. Täällä on aina asteen, kaksi viileämpää kuin tuossa parin kilometrin päässä, missä ennen asuttiin.

 

Hämmästyttävää kyllä, talosta, josta yleisesti ottaen ei koskaan löydy mitään juuri silloin kun sitä tarvitsisi, mistä yleensä löytyy kaikkea sitä, mitä ei juuri sillä hetkellä tarvitse, löytyi skraba varsin vähäisellä vaivalla. Mies paineli autotalliin etsimään ja juuri kun pyyhe päällä yritin huhuilla, että voisi lainata mazdasta skrabaa – jostain hämmentävästä syystä sitä ei ole sieltä etuoven lokerosta koskaan pois otettukaan – ilmoitti mies löytäneensä sen. Siis, parissa minuutissa! Toisaalta ne oli taidettu kantaa sisään autotalliin hyvin myöhään viime keväänä ja jättää jonnekin sinne renkaiden lähelle esille.

 

Tässähän saa kohta kaivaa esiin jo lohkojohtoja ja sisätilanlämmittimiäkin! Meillähän nyt piti olla autotalli käytössä jo tänä syksynä ja talvena. Mutta heh, onneksi mies oli kaukaa viisas ja laitatti ulkoseinään pistokkeet. Ne on ainakin sähköpiirustuksissa, nille on ainakin paikat tiiliverhoilun seassa – eri asia on, onko se sähkäri niitäkään vielä laittanut ja kytkenyt. Yksi asia lisää kovisteltavaksi, kun ei mies edelleenkään, viime loppuviikon äirsemisestäni huolimatta, ole saanut tehtyä puolikaan siitä, mitä täällä pitäisi jo olla tehtynä…

 

Itse saatiin – ok, enimmäkseen mies sai – viime viikon ja tämän viikonlopun aikana tehtyä monta tärkeää asumismukavuutta edistävää asiaa. Meillä on nyt yhden sijasta kolme makuuhuonetta käytössä (mikä lisää painetta sähkärin suuntaan…), tytöt nukkuvat omissa huoneissaan, me siinä kolmannessa. Kunhan muutama pikkujuttu on tehty, siirrän sinne tuon työpöydän niin ei tarvitse enää tehdä hommia tässä keittiön pöydän ääressä.

 

Missä siis nytkin istun. Kun en koko viikkoon pysty olemaan kotona iltapäivisin tyttären tullessa koulusta, lupasin olla edes tämän aamun kotona, kunnes kymmeneksi menee kouluun, kun kerran voin. Loppuviikosta en voikaan sitten sitäkään. Saa nähdä, onko auton ikkunat jäässä vielä vajaan tunnin päästä, kun tytön kanssa pihasta pitäisi startata – auto kun on tuolla talon takana niin ettei edes tuo nyt niin nätisti paistava aurinkokaan pääse ikkunoita sulattamaan.