Säähaitari on koko toukokuun ollut niin omituinen, että joka kerta kun luulee tietävänsä, miten ulos tulee pukeutua, onkin jälleen pahasti väärässä. Sää on jo muuttunut.

 

Esikoinen huomasi tänään taksia odottaessaan, että repusta oli avaimet poissa. Eihän niitä siinä aamukiireessä löytynyt, jo pelkäsin pahinta, että ovat hukkuneet kouluun, mutta onneksi löysi ne koulun jälkeen ihan tuolta olohuoneesta. Olivat kai pudonneet repusta muun tyhjennyksen yhteydessä; nyt kun kantavat koulusta kotiin kaiken mahdollisen tavaran lukuvuoden päätteeksi.

 

Huolimatta siitä, että esikoisen avaimet materialisoituivat päivän aikana olkkariin (mistä niitä aamullakin kyllä jo etsittiin), olen vakuuttunut siitä, että tässä lukaalissa on joku kumma musta aukko, johon kaikki tavarat vain katoavat. Kaikki on jatkuvasti hukassa. Tänään tuli jätskiauto ja vaikka muutama viikko sitten laitoin jädeauto-kortin talteen lipaston laatikkoon, ei se mokoma tietenkään enää ollut siellä, eikä missään muuallakaan…

 

Töissä on nyt niin kiire, ollut jo koko toukokuun, että olen koko ajan ihan hukassa itsekin. Niukin naukin tiedän, missä pitää olla seuraavana päivänä ja mitä teen – onneksi sihteerit hätistelee niiden aina unohtuvien käytännön juttujen kanssa… Ja sitten kun on päivä, että ehtii hoidella sitä outookin inboxiin kertyvää sälää, sitä on ihan hukassa eikä osaa tarttua mihinkään ja vain haahuilee käytävillä tietämättä onko menossa vai tulossa. Ja vie lounaalla tarjotinta väärään paikkaan.

 

Välillä sitä on ihan hukassa senkin kanssa, mitä tekee tai pitäisi tehdä, mutta onneksi akuutein asia on jälleen ainakin suunnilleen hoidossa, vaikka se näin yöhön asti kestikin.

 

Ja sitten kun on hukassa, sormet on välillä vaan aivoja nopeammat ja tänään sitten napsautin koneelleni madon. Mikä on sitäkin nolompaa, että se ihan jopa kyseli lupaa, eli ihan itse päästin sen suojauksen läpi. *mental head banging* Joten sitä sitten siivoilin koneelta pois tunnin ja rapiat, ainakin. Ja nyt on vähän hukassa-olo sen suhteen, sainko sen varmasti kunnolla pois ja vaikuttaako se kenties johonkin vielä vai ei.

 

Toivottavasti en sen sijaan huomenna ole maantieteellisesti hukassa, kun pitäisi vaihteeksi löytää tiensä paikkaan, jossa ei ole ennen ollut. Ja toivottavasti en tässä eräänä kauniina päivänä hukkaa vielä päätänikin tämän talon mustaan aukkoon. Sekään ei ole aivan sataprosenttisen epätodennäköistä.