Viikonloppu on hujahtanut jälleen nopeammin kuin on ehtinyt kissaa sanoa. Kotona ei ole juuri ehditty luuhata, vaikka sain minä tänään sentään keittiön siivottua, sämpylöitä leivottua (niitä on kiva leipoa, ovat hyviä ja lapsiltakin liikenee kiitosta joka kerta 😉 ), ruuan laitettua ja paistoinpa uunissa pakastimesta löytyneitä korvareita ja aprikoosirahka-piirakoitakin. Pyykkejä tuolla olisi silti kolme koneellista odottamassa kaappeihin viikkaamista. Mutta asiat tärkeysjärjestykseen, ensin piti laitella vähän viikonlopun kuvia koneelle ja nettiin ja kirjoitella blogiakin 😉

 

Myönnetään, että viikonloppuja vähän lyhentää se, että nukutaan aamuisin niin myöhään. Mutta pitäähän sitä joskus nukkua, eikö? Eilenkin siis noustiin miehen kanssa vasta kymmenen pintaan, hänelläkin vapaapäivä raksalta. Aamupalaa lasten kanssa ja liikkeelle. Ensin oli rautakauppa-keikka ja sieltä mentiin suoraan Lintsille päivää viettämään. Oltiin siellä jo vähän ennen yhtä, odoteltiin kaltsilla Lintsin avautumista.

 

 

 

Kunhan Lintsi aukesi, oli jo tytöillä kova kiire päästä sisälle ja laitteisiin. Meillä oli firman järkkäämä Lintsi-päivä (ei tosin mitään yhteistä ohjelmaa, vaan ihan perhepäivä), joten meillä oli rannekkeet valmiina ja niinpä väenplajoudesta huolimatta päästiin ensimmäisiin laitteisiin lähes jonottamatta. Vekkula oli kohde nro 1 (ja olipa muuten sitten myös viimeinen, missä käytiin koko porukalla). Se on tytöistä aina yhtä hauska paikka.

 

Oli niin mukavaa olla koko perheenä liikkeellä jälleen, että yritettiin pysytellä yhdessä mahdollisimman paljon. Ihan täysinhän se ei onnistu, sillä tosikois-parka on vielä niin pätkä, että joutui tyytymään 100-120cm rannekkeeseen, eikä näin ollen pääse kaikkialle, minne isosisko pääsee. Vähän uhkasi neidiltä jo loppuillasta päreet palaa, kun ei mielestään päässyt minnekään, minne olisi mieli kovasti tehnyt, mm. vuoristorataan, ketjukaruselliin, viikinkilaivaan (minne muuten särkiksessä pääsisi aikuisen kanssa), uutuuslaite-salamaan… Tykkää tosikoinen monorailista ja muista rauhallisemmistakin laitteista, mutta parhaita on vempeleet, jotka menee lujaa!Hurjapäiden sukua se on tuo nuorempikin neiti.

 

 

Jos kohta siis esikoinenkin. Vekkulasta piti saman tien sännätä sateenkaareen, mihin minä lähdin kaveriksi ja yllättäen löysin siinä pyörityksessä muutaman vuoden kateissa olleen oman sisäisen hurjapääni. Puhuin siis heti sateenkaaren jälkeen esikoisen ympäri pitelemään käsilaukkuani sen aikaa, että kävin teinien seassa pyörimässä kieputtimessa, jee 😀 Nautin jälleen pitkästä aikaa vauhdista ja pyörityksestä ja jopa vapaista pudotuksista ihan kybällä, taakse nojaten, hymyillen. Heh.

 

Esikoinen pääseekin jo vaikka minne – ja odottaa kovasti, että olisi ensi kesänä jo sen vaaditut 140cm, että pääsisi testaamaan loputkin… Se onkin sillä ja hilkulla, sen verran kovaa vauhtia kasvaa, ettei 9cm vuodessa ole suinkaan mahdoton ajatus. Että neitiäkin sitten kieputtimeen ja kieppiin? Toisaalta, saisinhan sitten kaverin itselleni niihin 😉 Kirnun tyttö kylläkin ilmoitti jättävänsä väliin. Minä senkin viimein testasin ja sehän oli älyttömän siisti! Mutta liian lyhyt, kuten ne kaikki ratahärvelit on.

 

 

 

Niin moni laite käytiin kuin aika suinkin periksi antoi. Kaikki mihin päästiin kaikki yhdessä, kuten linnunrata ja pikajuna, panoraamassakin käytiin.

 

 

Esikoisen kanssa minä tai iskänsä käytiin kaikkissa laitteissa, mihin tyttö suinkin jo pääsee edes aikuisen kanssa. Sillä välin toinen meistä kävi tosikoisen kanssa jossain muualla, kuten pikajunaa tai linnunrataa uusiksi. Reppanaa harmitti vaan tosiaan harmitti ja lujaa, kun jäi monta kivaa vehjettä pääsemättä. Lopulta jo lohdutin hattaralla… Toivottavasti pikkuneiti venähtäisi pituutta ensi kesäksi 11cm, niin saisi jo isomman rannekkeen, mutta se on paljon epätodennäköisempää kuin se, että siskonsa kasvaisi sen 9cm. Harmi.

 

 

Jollain nousee varmaan nyt jo tukka pystyyn, kun täällä oikein toivon, että lapseni mahdollisimman pian pääsisivät vemppumaan ties mihin laitteisiin. Ymmärrän 😀 Mutta minä olen itse pienestä asti ollut vauhtihullu, rakastanut Lintsilläkin niitä hurjimpia laitteita aina ja lapseni ovat ne merkit osoittaneet myös jo kauan sitten. Mikäs siinä kun kerran tykkäävät, tykkäänhän minäkin! En minä näe mitään syytä pitää niistä poissakaan, kunhan mitta riittää turvallisuuden puitteissa.

 

Aikahan se taas loppui kesken, tai oikeastaan olisi Lintsi vielä ollut auki, mutta kun ollaan vielä koulurytmissä, piti lähteä kotiin jo puoli kahdeksan aikaan, kun koko sakkia jo muutenkin alkoi väsyttää. Vesilaitteet jäivät esikoisen harmiksi käymättä (oli niin kova tuuli, ettei meidän aikuisten tehnyt mieli kastua tai antaa kastua) ja minulta jäi nyt se salama testaamatta vielä. Ensi kerralla taas lisää.

 

Mutta kylläpä sen reissun jälkeen nukuttikin, niin lapsia kuin meitäkin! Ja jälleen tietenkin nukuttiin tänäkin aamuna pitkään, vaikka sitten lähti mies raksalle jälleen. Lounaan jälkeen (eli noin puoli kolmen aikaan) lähdin minä tyttöjen kanssa uimaan. Kyllä on neitoset vedessä yhtä mahdottomia petosia kuin Lintsilläkin 🙂 Esikoisella on jo täysin vankka uimataito, tosikoinen tulee hyvää vauhtia perässä. Hyvä niin, sillä kohta menevätkin mökille, siellä sitä uimataitoa tarvitaan. Vaikkei kai vesi vielä ihan uimalämpöistä ole? Toisaalta, milloin se olisi estänyt lapsia uimasta? Minor detail, phah!