On hauskaa tehdä asioita joista oikeasti pitää. Työkään ei aina tunnu työltä, kun se on mukavaa. Olen tänään tehnyt sitä, mistä työssäni ihan eniten pidän, webbisivuja. En tosin (työn puitteissa) sellaisia, jotka nyt oikeasti päätyisivät eetteriin, vaan sellaisia, joita demoilen suoraan omalta koneeltani. Muokkaillut sitä varten vähän kuvia. Miettinyt järkevää demoilurakennetta ja tehnyt muutaman sivun, jotka tarkoitusta hyvin palvelevat. Ja vähän muokannut Silverlight-palikkaakin. Pitäisi vain rakentaa yksi kiva virtuaalikone näitä varten. Moneen tarpeeseen minulla niitä on, muttei tähän. Juuri nyt en kuitenkaan ihan sitä ehdi tehdä. Joku toinen kerta sitten.

 

Juu, puhun minä työstäni. Ja puhun minä työnteosta, ihan tänään tapahtuneesta (ja vielä vähän kesken olevasta). Tiedän, että tänään on lauantai. Tiedän, että työni periaatteessa on arkisin kasista neljään. Avainsana on tänään tuo periaatteessa. Joskus vaan työt kasaantuvat sen verran, ettei kaikkea ehdi saada tehdyksi normaalityöpäivien aikana, joten sitten tehdään välillä vähän illalla, välillä vähän yöllä ja välillä vähän viikonloppuna. Niin se menee ainakin meillä aina välillä yhdellä jos toisella. Deadlinet vaan tulevat ja niihin on kyettävä.

 

Ei se mitään haittaakaan 🙂 Kun ei se ole jatkuvaa, jokaviikonloppuista ja jokailtaista. Kun sitä tapahtuu vain toisinaan. Ja etenkään, kun se on sellaista, minkä tekeminen on minusta vain hauskaa! Mies siitä vähän rutisi, mutta sama kai hänellekin on, roikunko koneella feisbuukissa vai teenkö töitä!? Paljon hyödyllisempäähän tämä on ollut. Ok, onhan sillä haittapuolensakin, sillä lasten huone ei ole vieläkään siivottu, kun äippä on tehnyt töitä koko päivän, kun ei ole ollut muuta pakottavaa…

 

Tai melkein koko päivän. Osan ajasta olen käyttänyt uuden blogin aloittamiseen ja sen ulkoasun hiomiseen. Se on sellainen vähän niinkuin work-related blogi, muttei kuitenkaan virallisesti työtäni vaan oman lippuni alla. Netti on täynnä blogeja, myös MOSSista eli SharePointista, mutta aina kai joukkoon mahtuu yksi lisää? Sitä paitsi, ei noita blogeja ja forumeita liikaa ainakaan suomeksi ole ja taipumuksistani huolimatta päätin tehdä ihan kotimaisen blogin. Suomeksi asiaa SharePoint-sivuston mukauttamisesta. Oikeastaan siitä tulee eräänlainen dokumentaatio MOSS-sivustoni mukauttamisesta.

 

Kunhan tässä vaan on aikaa aloittaa homma 😉 Ei tänään, mutta jos vaikka huomenna jo saan ensimmäiset siihen liittyvät jutut tehtyä? Jos nyt vielä tänä iltana jaksan vääntää viimeiset työasiat kuntoon? Niinkuin ei minulla olisi projekteja ennestään tarpeeksi… Mutta intoa on, aikahan se on, joka aina loppuu kesken! Monta artikkeliaihetta olisi nimittäin mielessä itpro.fi:hinkin kirjoittaa, mutta ei vaan ole ehtinyt laittaa. Kun pitäisi ehtiä muutamat screenshotitkin napsia, pelkkä näppäimistön naputtelu ei tällä kertaa riitä.

 

Onko se nyt sitten huolestuttavaa, että olen tänäänkin uppoutunut tähän kaikkeen niin, että päivällä ihan harmitti, kun perhe-elämä häiritsi työntekoa? Piti nimittäin lähteä viemään lapsia synttäreille kesken kaiken ja siinä vierähtikin sitten melkein kolme tuntia, kun ensin vein lapset, sitten kävin ruokakaupassa, kävin pizza housessa tilaamassa pari pizzaa, toin kauppakassit kotiin, noudin pizzat ja ajoin niiden (ja kannettomien kahvimukien) kanssa (hyvin hyvin tasaisesti ja kieli keskellä suuta) raksalle, missä syötiin pizzat yhdessä miehen kanssa. Hain lapset ja takaisin kotiin ja sorvin ääreen.

 

Onko se nyt stten huono asia, etten patistanut muksuja sen enempää huonettaan siivoamaan, kun ei se hyvällä tapahtunut, enkä tosiaan itse tänään ehtinyt/kyennyt/halunnut tehdä sitä ja sitä paitsi, tytöt leikkivät tosi kivasti yhdessä koko sen ajan, minkä tänään olivat kotona. Käytin vain tilaisuutta hyväkseni.

 

Ei, ei kai tässä ole mitään huolestuttavaa tai huonoakaan. Hyvähän se vaan, että pidän siitä mitä teen. Hyvähän se vaan, että tytöt leikkivät yhdessä ja minä sain tehtyä, kun kerran pitää kuitenkin. Hyvähän se vaan, etten stressaannu siitä, jos välillä menee vähän viikonlopputöiksi. Enemmän stressaa tekemättömät asiat kuin se, että teen ne pois, vaikka "väärään aikaan". Eikä sitä tosiaan aina kysytä, joten parempi vaan, etten siitäkään stressaa.

 

Vaikka nyt jo kyllä väsyttää. Tai väsyttää jatkuvasti. Heti kun EN tee. En minä väsymystä huomaa, kun uppoudun työhön tai siihen muuhun mukavaan. Mutta heti kun sompailin autolla ympäri Nurtsia, piti kaupasta poimia mukaan yksi punainen Ed, kun niin väsytti 😀 Jaa mutta, ehkäpä jatkan nyt sen viimeisen rutistuksen, niin sitten voi hyvällä omallatunnolla taas nukkua.