Uutta ja vanhaa ja uutta vanhaa

 
Uutta
 
No tietenkin ne portaat
Vieläkin lentää tavaraa portaita alas. Eikä aina jaksa hakea tavaraa, joka on alhaalla kun itse on ylhäällä ja toisinpäin. Toisaalta, kyllä minä eilenkin illalla vielä sängystä käsin ravasin alas muutamankin asian takia ja taas ylös. Ja alas. Ja takas ylös.
 
Tosikoisen eilen ostetut "prinsessaluistimet "
Siis oikeesti, miten voi olla luistimetkin nykyään niin sieviä! Ei tällaisia minun lapsuudessani nähty:
luikat
 
Esikoisen koulukyyti
Aamulla oli ensimmäinen taksikyyti kouluun. Taksia odoteltiin reilu vartti :/ Se on kuulemma normaalia… Hohhoijaa. Herätään kukonlaulun aikaan, jotta tytär ehtii kadun varteen vartin yli seiskaksi odottaakseen taksia vähintään n. 15-45 minuuttia. Just. Hyvin pääsi sitten kouluun, mutta oli kuulemma joutunut matkalla oikein kyytiäkin vaihtamaan välillä! Kotiinpäinkin taksi toi ihan turvallisesti, mutta kyllä tuntui neidistä pitkältä odottaa se puolisen tuntia yksin koulunpihalla että taksi saapui noutamaan. Kaikkeen kai tottuu. Mutta jotenkin kurjalta tuntuu.
 
Nightwishin Dark Passion Play
Upea cd 🙂 Ostin sen viikonloppuna ja olen soittanut sitä jatkuvasti. Nightwish parani entisestään solistin vaihdoksella, anteeksi nyt vaan kaikki Tarja-fanit. Tyttäret kuuntelevat äänitettä myös mieluusti.
 
Vanhaa
 
Mikä täällä EI olisi vanhaa?
Lattian muovimatot ovat kaikkialla vähän risat. Saunan ylin laude olisi yhtä hyvin voinut pettää meidän alta lauantaina kun saunassa käytiin – huoltomiehen kommentti oli, että sehän on hengenvaarallinen! Melkein jokainen kaapinovi repsottaa johonkin suuntaan. Seinät on käsittämättömän sotkuiset ja kolhuja täynnä. Portaiden kaide on osin irti. Se kylppärin vesihana on rikki. Tämä on papereiden mukaan 9 vuotta vanha talo, mutta jos en tietäisi, veikkaisin parikymmentä vuotta vanhemmaksi.
 
Kalvosulkeiset
Olin tänään esikoisen koululla turhassa vanhempainillassa. Siis eihän ne yleensä ole turhia, mutta tällä kertaa tiesin jo etukäteen, ettei siellä saa mitään uutta infoa. Esikoinen kuitenkin jankutti riittävän kauan, että minun pitää sinne mennä, että annoin lopulta periksi. Minua jaksaa aina huvittaa yhtä paljon tuolla koululla ne iänikuiset piirtoheitinkalvot, joista osa näkyy aina katossa…
 
Työpaikka
Kävin viime viikolla haastattelussa, mielenkiintoisessa työpaikassa, johon minut olisi oikeasti haluttu töihin. Työtehtävä olisi ollut haastava eikä paikassa sen paremmin yrityksenä kuin tapaamieni ihmisten perusteella kuin työtehtävän kuvauksen perusteella ollut mitään, miksi en olisi voinut sinne haluta mennä. Ongelma olikin se, että nykyinen työni on niinikään mielenkiintoinen, haastava ja antoisa. Ja yritys on loistava ja ihmiset ihania. Tunnesyyt kaikin puolin vetivät vanhaan muutenkin, mutta pakotin itseni jonkinlaiseen objektiivisuuteen, jotta pystyin tekemään mielekkään päätöksen. Mietin asiaa tosissani monta päivää. Ja vaakakuppi kallistui vanhan puoleen yhä.
 
Uutta vanhaa
 
Biojätteiden lajitteleminen
Mehän kierrätetään. Ennen vanhaan Stadissa meillä oli vielä taloyhtiön roskiksilla kaikki erilaiset kierrätypöntöt ja loputkin, kuten lasi ja paristot, löytyi kaupan pihalta puolen kilsan päästä. Viimeiset 2,5vuotta meillä oli taloyhtiön puitteissa vain normaalitsekajäteastiat ja muistan kuinka pahaa alkuun teki laittaa biojätteet sekajätteiden joukkoon. Siihen tottui. Pahvit, lasit, lehdet ja paristot vietiin kyllä kaupan kierrätyspisteeseen uskollisesti. Nyt on taas jonkin aikaa mahdollisuus biojätteen lajitteluun + kaikki tuo muukin on taloyhtiön roskakatoksessa. Mutta onpa se taas vaikeaa oppia muistamaan tuo bio-lajittelu! Toisaalta, viitsiikö sitä edes opetella uusiksi, kun muutaman kuukauden päästä sitä ei taaskaan voi tehdä? Siinäpä pulma.
 
Kiire ja muistamisongelmat
Välillä se jotenkin vähän jo helpotti. Tai siis onhan tämä elämä ollut kiirettä ja juoksua ja yhtä hullunmyllyä koko ajan, mutta nyt tämä muutto heitti arki-pakan jotenkin niin sekaisin ja levälleen taas, että tuntuu, että langat ei meinaa pysyä käsissä mitenkään. Kai tämä tästä taas.
 
Mukeloiden iltahiippailut
Been there, done that. Joskus muinoin. Pitkään oli nukkumaanmenot meillä verrattain iisejä. Siis härdelliä aina, ja välillä satunnaista hässäköintiä vielä kun pitäisi nukahtaa, muttei mitään tämänveroista kuin nyt. Tai kuin olis joskus menneinä vuosina joinain ajanjaksoina. Kaipa tämä taas tasaantuu. Mutta kun tytöillä on molemmilla silmänaluset tummina, kun eivät iltaisin malta nukahtaa vaan kukkuvat sängyssä ja sitten jää yöunet liian lyhyiksi 😦

One thought on “Uutta ja vanhaa ja uutta vanhaa

  1. Se on varmaan ihanata kun on antoisa työ! Mä oon ihan kade!! Mulla on se ongelma, että olen työpaikalla ainut oman ammattiryhmän edustaja. Kaikki muut tekee ihan muuta hommaa. Mun pitäisi monesti selvittää se probleemi, vaikka oikeasti meidän pitäisi yhdessä se selvittää! Mä olen aina ikuisesti ulkopuolinen, vaikka kuinka olisi kiva ja mukava työkaveri…Yksin ei aina jaksa olla vahva! Toisaalta tunnen olevani tosi hyvä tässä hommassa ja asiakkaatkin ovat olleet tyytyväisi. Ihan joka päivä se aina riitä kun arjessa ei oo oikeasti omaa työyhteisöä. Sitten kunnan töissä resurssit ovat aina niin alakanttiin, että ihan perustyökaluista saa jatkuvasti ruinata ja tapella. Kun joku menee rikki, niin tilalle tuodaan "toinen vanha ja risa"-tyyliin! KVTES määrä palkan, vaikka miten hyvin tai huonosti teet hommat! Työpaikka ei tarjoa mm. pikkujouluja, eikä mitään muutakaan viihdykettä. Jos oot ollut 30 vuotta töissä, saat jonku kivan pinssin rintaan!

Leave a comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.